Mari Koo

Nettitekstit tutkimuskohteena

lauantai 2. syyskuuta 2006 klo 16.34

Tutkimukseni aiheena siis ovat blogit ja kulutuskirjoittelu, joten joudun tietysti pohtimaan myös aineistoni käsittelyä. Käsiini kulkeutui Arja Kuulan Tutkimusetiikka-kirja, jossa yhtenä aiheena on eettiset kysymykset internet-tutkimuksessa.

"Internetin käyttäminen tiedon tai aineiston lähteenä tutkimuksessa ei sinänsä muuta sen enempää lainsäädännön soveltamisen kuin tutkimusetiikankaan perusperiaatteita. Lähtökohtana kaikelle tutkimukselle on tutkittavien ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä vahingon välttämäinen ja tutkittavien yksityisyyden suojaaminen."

Kuula toteaa, että eettisesti internetin tutkiminen on erityisellä tavalla haasteellista.

"Ensinnäkin paikan ja todellisuuden käsitteet saavat uuden merkityksen virtuaalisessa ympäristössä. Toisekseen julkisen ja yksityisen välinen raja muuttuu häilyväksi, ja se joudutaan määrittelemään tilannekohtaisesti. Paikan, todellisuuden, julkisen ja yksityisen tulkinnat vaikuttavat internetin käyttäjien ja tutkijoiden ymmärrykseen virtuaalisesta ympäristöstä ja sen luonteesta." 

Kuula esittelee vastakkaiset näkökulmat ihmisten julkaisemiin kuviin ja teksteihin.

Ensimmäisen näkökulman mukaan niiden voidaan nähdä kertovan ihmisten todellisesta elämästä, ja sähköinen vuorovaikutus on tulkittavissa komunikaatioksi, jossa ilmaistaan ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Näin muodostetaan hetkellisiä tai pysyvämpiä jollain tavalla rajattuja yhteisöjä. Näin tutkimuskohteeksi ymmärretään internetiä käyttävät tai internetin avulla itseään ilmaisevat ihmiset.

Vastakkainen näkemys korostaa tekijyyttä, avoimuutta, julkisuutta ja verkossa luotavien identiteettien konstruktiivista luonnetta. Näin virtuaalinen ympäristö nähdään välineenä ja mahdollisuutena tuottaa todellisuuden ja leikin rajavyöhykkeillä erilaisia identiteettejä. Internet on tällöin kulttuurinen väline tuottaa ja rakentaa yksilöinä ja kollektiivisesti avointa virtuaalista kuva- ja tekstimaailmaa.

Itse kallistun omassa näkökulmassani ensimmäiseen näkemykseen: tutkimuskohteena ovat internetin avulla itseään ilmaisevat ihmiset.  

Kuula pohtii erikseen myös blogeja aineistolähteinä. Blogien tutkiminen ei edellytä lupaa mainittujen sivustojen haltijoilta. Tulosten raportoinnista Kuula toteaa, että tapauskohtaisesti on ratkaistava, milloin on asianmukaista tuoda esiin verkossa esiintyvien ihmisten henkilötietoja. Nimettömyyttä puoltaa henkilötietolaki sekä myös se, että verkkoympäristössä blogien muuttaminen on mahdollista koko ajan.

Luonnollisesti blogeilla on sama tekijänoikeudellinen suoja kuin muilla julkaisuilla (tämä vain välillä näyttää unohtuvan nettimaailmassa, kuten Marjut jokin aika sitten kirjoitti omista kokemuksissaan).

"Käytettäessä niitä tiedonlähteenä täytyy tekijänoikeutta kunnioittaa ja alkuperäisen tekijän ja teoksen tai tekstin viitetiedot tulee merkitä asianmukaisesti. Tällöin on hyvä ilmoittaa lainauksesta tai referoinnista itse sivuston tekijälle, joka joissain tapauksissa voi myös neuvoa viitetietojen merkitsemisessä. Kun vastaavat verkkoresurssit ovat analysoitavan aineiston asemassa, tulee aineisto-otteet erottaa leipätekstistä samalla tavalla kuin minkä tahansa tutkimusaineiston sitaatit."

Lähde: Kuula, A. 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere: Vastapaino. 

Be Sociable, Share!

Kommentoi