Mari Koo

Vähemmän tehokasta

torstai 28. syyskuuta 2006 klo 21.23

Olisihan se hienoa, jos voisin kirjoittaa, että olen tänään opiskellut tehokkaasti. Mutta ehkä pääsen sen tekemään jonakin toisena päivänä!

Mutta henkistä vahvistusta jatko-opinnoille kuitenkin sain. Iltaan kuului Kuluttajaekonomistit ja -teknologit Cotes ry:n syyskokous, ja olen kyseisessä pikkuyhdistyksessä tiedottajana. Taaskaan suuren suurta joukkoa ei ollut koolla, mutta jotenkin on silti todella mukavaa nähdä "oman alan" ihmisiä. Siitä saa uskoa, että ehkä minunkin jatko-opinnoissani on joku järki, koska on muitakin, joita nämä kuluttaja-asiat kiinnostavat.

Mutta edelleen puhun jatko-opinnoistani ehkä jopa aavistuksen vaivaantuneena, koska en koe, että olisin vielä mitenkään kunnolla tätä urakkaa aloittanut.

Hetkittäin on silti iskenyt tunne, että ei minun väitöskirjani koskaan valmistu, en osaa, ei minusta ole tutkimaan, en hallitse asioita, ei tämä ketään edes kiinnosta. Siksikin on tärkeää tavata samanhenkisiä ihmisiä.  

Be Sociable, Share!

4 kommenttia kirjoitukseen “Vähemmän tehokasta”

  1. karppaaja sanoo:

    Osaamattomuudesta, kykenemättömyydestä, hallitsemattomuudesta etc. tuskin tulee ongelmaa. Aallonpohjia ja epätoivon hetkiä tulee kausittain, välillä joka toinen päivä, välillä vaan kerran viikossa. Epävarmuutta ei kannata sen enempää murehtia, kuin mitä se toisinaan mieltä painaa.

    Apua saa varmasti pyytäessä! (Eriasia sitten, että ymmärtääkö siltikään ;) ) Kaikkea ei voi tietää ja koko ajan oppii.

    Aika voisi olla suurin ongelma etenemissä. Päätyöntä tehdessäkin voi mennä helposti 5 vuotta. Ajastakaan ei kannata kauheesti paineita ottaa. Jossain välissä voi hakea apurahaa ja olla vähän aikaa virkavapaalla.

    Koitat vaan päästä jostain päästä alkuun. Lueskellessa kannattaa tutustua kaikkeen mielenkiintoiseen, mutta syventyä vaan siihen, mikä on kuuluisaa tai tärkeää.

  2. marikoo sanoo:

    Kiitos tsemppauksesta! Ajasta en aio ottaa hirveää stressiä, ja alustavasti olen ajatellut tuota virkavapaata sitten joskus . Voihan tässä käydä niin, että viiden vuoden päästä blogit ovat jo ihan unohdettu juttu, joten tutkimukseni onkin sitten historiallinen katsaus :)

    Olen ollut hieman yllättynyt siitä, miten hyvää kannustusta olen saanut esim. tuolta yliopiston suunnalta. Ei ole tullut sellaista oloa, että tässä nyt olisi ihan yksin opintojen kanssa.

    Alku aina hankalaa, niinhän sitä sanotaan. Tulee kahmittua kaikenlaisia tekstejä, mutta vähitellen todellakin kai selvemmin ja selvemmin hahmottuvat ne syventämisen kohteet.

  3. pagisija sanoo:

    Ja kannattaa ilman muuta osallistua kaikkiin mahdollisiin seminaareihin ja muihin kinkereihin, minne vain saa nokkansa pistettyä. Niistä saa a)tukiverkostoa, b) näkökulmaa muiden tekemisten kautta, c) palautetta omista tekemisistään sekä d) rutiinia omien valintojensa perustelemiseen muille yhä selkeämmin, jolloin ne selkenevät myös omassa päässä.

    Jollain tapaa se oman työn hahmottuminen on spiraalimainen prosessi: ensin sitä kiertää laajasti haalimassa kaikenlaista ideaa ja materiaalia, joka sitten alkaa vaihe vaiheelta tiivistyä ja saada muotoaan. Parhaimmillaan se spiraali on kaksisuuntainen: oma näkemys laajentuu ja monipuolistuu oppimisen myötä (tässä monitieteellisistä kontakteista voi olla suuri apu, nimimerkillä itse asian huomannut).

    Ööh. Onpa syvällistä; pistä lievän kuumeen piikkiin ;D.

  4. marikoo sanoo:

    Pagisija: itse olen ainakin vielä todella otettu siitä, että minua pyydetään osallistumaan erilaisiin kinkereihin, kun vielä on se tutkijan identiteettikin kovasti hakusessa. Ja nuo esittämäsi perustelut tähän toimintaan ovat ehdottomasti tärkeitä.

    Spiraalimaisuus, totta! En osannut ajatella sitä noin, mutta varmasti se näin menee. Hienoa syvällisyyttä, kuumeesta huolimatta tai sen ansiosta :)

Kommentoi