Hesarin Talous-osiossa (E 3) toimittaja on vienyt Nordean yksityistalouden ekonomistin Tarja Svartsrömin ostoskierrokselle Helsingin keskustaan. Otsikko “Shoppaile vain – mutta kohtuudella” kuvaa hyvin sitä, miten kuluttamisen “äänitorvet” tällä hetkellä kuluttamisesta puhuvat.
Tarja Svartsrömin on opiskellut yliopistossa pääaineenaan kuluttajaekonomia, kuten minäkin. Jutusta tunnistan hyvin samoja piirteitä suhteessa kuluttamiseen, kuin mitä itselläni on: ei tiukkapipoista hintasyynäystä, mutta tiettyä tarkkuutta tuloista ja menoista, sallitaan nautinnot, kiinnitetään huomiota huomaamatta ympärillä vallitsevaan kulutuskulttuuriin. Ja nämä asiat ovat niitä, joita varmaankin lähes jokainen kuluttajaekonomisti toistelee.
Usein ihmiset minullekin ihmettelevät sitä, että en ole jatkuvasti hintatietoinen, myönnän törsänneeni tai tehneeni huonon ostoksen. Kun pitäisihän sitä kuluttajaekonomistin osata säästää ja sijoittaa!
Toisaalta monia tuntuu hämmästyttävän se, miten laaja-alaisesti näen kulutuksen ja kuluttamisen. Tätä olen koettanut tuoda esiin myös Kulutusjuhla.comissa: yhteiskunnassa raha ja aika ovat merkittävät, rajalliset resurssit, ja niiden kautta lähes mikä tahansa asia voi kytkeytyä kuluttajaekonomistin maailmankuvaan.
Jos esimerkiksi luen kyseistä päivän Hesaria, löydän sieltä helposti useita kuluttaja-artikkeleita:
- “Arki on tärkeintä 25 vuoden kuluttuakin” (A 5, Näin Suomi muuttuu -sarjan päätösjutussa pohditaan mm. kotien varustelusta tulevaisuudessa).
- “Ylen hallituksen puheenjohtaja jätti tv-luvan maksamatta” (A 5, sisältää myös tietoiskun tv-maksusta)
- “Silpputyöstä pienet tienestit” (A 9, ns. prekariaatti-aktiivien tuloja ja veroja selvittävä juttu, kainalojuttujuna “Katainen tienaa oppositiojohtajista parhaiten.”)
- “Haatainen: Äitien työmarkkina-asemaa vahvistettava”, (A 11, Haatainen haluua nostoa alle kolmivuotiaiden lasten osittaiseen hoitorahaan)
- “MedOne purkaa Helsingin hammashoitojonoa”, (A 16, kunnallisen hammashoidon avuksi ostetaan palvelut yksityiseltä)
- Kaupungin laita -kolumni “Asunnottoman Reiman aattopäivä Helsingissä 2006” (A 19, Kimmo Oksasen tarina asunnottoman arjesta)
- “Taasko meillä on vuoden 1989 asuntobuumi?” (A 21, verrataan asuntojen hintojen tasoa, velanottoa yms. nyt ja vajaat 20 vuotta sitten)
- “YTV antoi palkinnon vaateketjulle jätteiden vähentämisestä” (A 21, KappAhl on kierrättänyt somisteita kouluihin ja päiväkoteihin)
- “Muotoilija Kaj Franck oli joka kodin astioiden suunnittelija” (A 25, Kenen kadulla asut? -juttusarjaa, jossa kerrotaan Franckin käyttöesineiden suunnitteluperiaatteista)
Tässä siis oli pelkkä Hesarin A-osio, eli antanee kuvaa ajattelumallistani. Kulutus on mukana myös yhteiskunnallisissa päätöksissä, historiallisissa katsauksissa, ajankäytössä, verotuksessa jne.
Lisäksi lehdessä on tietysti myös mainontaa, jota myös seuraan mielenkiinnolla ja pohdin sen merkitystä ja vaikutuksia. Varmasti näin tekevät myös monet muut, ihan tavalliset kuluttajat, mutta tietysti koulutustausta tuo mukanaan toisentyyppistä pohjaa pohdinnoille.
Hauska analyysi Hesarin A-osiosta. Tuollainen laaja kuluttajanäkökulma tuntuu fiksulta tavalta lähestyä maailmaa, etenkin kuluttajaekonomistille.
Ei kai minulla merkittävämpää sanottavaa asiaan ole ? merkintä vain ilahdutti, ja ajattelin hihkaista sen julkiseksi kommentoimalla.
Kiitos vaan! Kai sitä on välillä hyvä miettiä näitä näkökulmiani ja motiivejani ja konkreettisesti purkaa esimerkin kautta itselleenkin asennoitumistaan ja näkökulmiaan. Kun eihän niitä välttämättä muuten tule miettineeksi.
Tärkeäähän itsereflektio on, etenkin laadullisen tutkimuksen tekijälle. BLogit ovat muuten hyvä työkalu omien motiivien pohdiskeluun – tulee kirjoitettua auki ajatuksia, jotka muuten jäisivät melko solmuu, ja parhaimmillaan pohdintoihinsa saa vieläpä palautetta
Totta, vaikea minun olisi nyt kuvitella, etten pitäisi tämäntyyppistä blogia, jossa voisin pohdiskella itseäni eri tavoin. Toivon, että sitten joskus vuosien päästä voin lueskella ja miettiä, onko mitään kehitystä tapahtunut