Eräälle yliopistonlehtorille lupasin kirjoittaa tiukan raportin päivän Kulutustutkimuksen seuran syysseminaarista. Tänään ei taida enää tiukkaa tekstiä syntyä, vaan se jää huomiselle, mutta muutama havainto ja kommentti kuitenkin.
Ensinnäkin tekee hyvää nähdä ja kuulla alalla toimivia tutkijoita. Koska oma palkkatyö on aivan jossain muussa ympäristössä, ei se tarjoa luontevaa kontaktia omaan tutkimusalaan. Seminaarissa pääsee juttelemaan ja tapaamaan sekä tietysti verkottumaan: kuten yliopistonlehtori totesi, niin verkostot ovat myös akateemisessa maailmassa oleellinen tekijä.
Lisäksi hyödyin tilaisuudesta myös tiedollisesti. En ollut aiemmin tiedostanut esimerkiksi sitä, että Turun yliopistossa on digitaalisen kulttuurin oppiaine, josta voisi omaan tutkimukseen löytyä hyviä vinkkejä. Pitää perehtyä lähiaikoina tarkemmin.
Myös Kuluttajat tietoverkoissa ja digitaalisilla markkinapaikoilla -workshop osoittautui kannaltani hyväksi valinnaksi. Alustuksissa käsiteltiin digimarkkinointia, bannereita, henkilötietojen keräämistä verkossa sekä virtuaalisia yhteisöjä. Erityisesti viimeksi mainittu tuntui omalta kannalta läheiseltä, joten pitänee jatkossa seurata, kuinka Joonas Rokan (HKKK) ja Vesa Markukselan (Lapin yliopisto) tutkimukset edistyvät (fiksun oloisia nuoria miehiä muuten!).
Päivän ansiosta jaksan taas uskoa myös siihen, että kuukauden päästä pidän hyvän esitelmän Teknologian yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tutkimus -seminaarissa. Eilen sain seminaarin ohjelman, ja minut oli laitettu päivän viimeiseksi puhujaksi, aiheena Blogit ja kulutuskirjoittelu. Viimeisenä olemisessa on tietysti hyvät ja huonot puolensa: jos esitys menee mainiosti, niin kuulijoille jää positiivinen fiilis, mutta jos vaikka aikataulut venyvät ja joudun typistämään omaa höpinääni, niin sehän ei ole niin kivaa.
Yliopistonlehtorin seurassa ikä piteni, jos on uskomista naurun voimaan. Aihepiireinä käytiin läpi mm. miesten kosmetiikkaa, seksuaalista häirintää, markkinoinnin tutkimusalan ja tutkijoiden eroavaisuutta omasta kuluttajaekonomiasta, ohjaajan merkitystä väitöskirjalle, oman ajattelun tärkeyttä sekä sen esiintuomista ja opintopisteiden haalimista.
Siis lisää tietoja ja lisää huvia: voiko aloitteleva jatko-opiskelija enempää vaatia?
Pääsin seuramaan läheltä Marin Koon seminaarityöskentelyä, kun eksyin samaan workshopiin. Olimme Marin kanssa ainoat ei-markkinointia pääaineena lukeneet tutkijat. Kahden tunnin oleskelu “vihollisten” leirisssä oli kiintoisaa. Erityisesti seminaarin jälkeinen jutustelu läheissä ravitsemusliikkeessä lähensi meitä. Se onkin akateemisen maailman paras puoli; lystinpito!
Lystinpito taitaa olla ylipäätään maailman parasta puoli
Ravitsemusliikkeessä oli kyllä hupaisaa: ainahan se on mielenkiintoista, kun voidaan siirtyä siitä virallisesta roolista vähän vapaampaan. Ja kuten puhetta oli, niin yliopistonlehtori on ihmisiä, jotka ottavat tilanteet haltuun ja vievät huomion
No eipä minullakaan ole ollut markkinointia pääaineena ja osallistuin samaan seminaarisessioon. Tuntui kuitenkin siltä, että kiinnostuksen kohteet olivat aika samanlaisia eri puolilla akateemista hiekkalaatikkoa – markkinoinnilla tai ilman. Huomasin tosin hihittelystä ja supinasta päätellen, että edelliset kirjoittajat (Yliopistonlehtori ja marikoo) taisivat kiinnittää huomiota samaan häikkään Nielsen-groupin netinkäyttöraportissa kuin minäkin: siinä mainittiin suosituimpien tiedonhakujen osalta esim. matkailuun, mp3:iin ja kännyköihin liittyvät asiat, mutta seksipalveluja ei ollut taidettu huomioida ollenkaan. Markkinointityypit sessiossa eivät tähän tainneet kiinnittää huomiota – tai sitten vain miettivät asiaa omassa mielessään.
Jaakko, hyvä, että korjasit: yliopistonlehtorikin tekee joskus virheitä
Ja totta, sille seksin puuttumiselle hihittelimme. Ravitsemusliikkeen jälkikeskusteluissa yliopistonlehtori huomautti markkinoinnin ihmisille asiasta, ja he myönsivät, että tiettyä viilaamista olisi Nielsenin tutkimuksissa.