Mari Koo

Verkkokeskustelujen veto ja voima

maanantai 22. tammikuuta 2007 klo 12.00

Kari Haakana mietiskelee ansiokkaasti verkkokeskusteluja:

”Toimittamisen idea verkkokeskustelussa on sama kuin puheenjohtajan idea paneelikeskustelussa. Kaikki huonosti johdettua keskustelua seuranneet tunnistavat puheenjohtajan tarpeen: puheenjohtaja summaa aiemmiin esitettyjä puheenvuoroja, tuo keskusteluun uusia aiheita, kysyy täsmennyksiä ja torppaa jankkaamisen.

Jostain syystä keskustelufoorumeita pystyttäneet tiedotusvälineet eivät ole (tai ainakaan minä en ole huomannut, korjatkaa jos olen väärässä) ottaneet tällaista keskustelujen johtamista asiakseen. Seurauksena on useimmiten keskustelupalstojen viidakoituminen: järjellisiä keskusteluja niistä on todella vaikea löytää. Jankkausta sitäkin enemmän.”

Lisäsin tuohon edelliseen tekstiini vielä vähäsen aineistoa. Blogiympyröissä tuntuu nyt olevan sellaista kuhinaa ja kutinaa, että kovasti kiinnostaa nähdä, mihin suuntaan homma pyörähtelee.

Mutta edelleen pistän jäitä hattuun pakkaspäivien kunniaksi: blogit ovat edelleen aika pienen porukan juttu ja suurelta osin oman navan ympärillä pyörimistä. Kuluttajatutkimusnäkökulmasta ne kuitenkin tarjoavat hyvää aineistoa juuri siksi.

Be Sociable, Share!

2 kommenttia kirjoitukseen “Verkkokeskustelujen veto ja voima”

  1. Ilkka sanoo:

    Hieman epäilyttää, että blogeja hypetetään aiheettomasti tässä “merkittävän sisällön” kaipuussa, ja toisaalta väheksytään perinteistä toimitettua mediaa. Me ollaan aitoja ja muut eivät.

    Jos kolme henkilöä tekee kukin erikseen ja yhdessä 8h töitä päivässä tuottaakseen laadukasta sisältöä johonkin mediaan, niin mikä se on, jollei lehti julkaistaan sisältö sitten blogissa tai painettuna?

    Jos kaivataan luotettavaa ja hyvin kirjoitettua (ja tutkittua) luettavaa, niin median “brändi” auttaa sellaisen mielikuvan luomisessa huomattavasti, vaikkei kukaan muistaisikaan kirjoittajaa nimeltä. Tämä toimii niin lehdissä kuin esim. ryhmäblogeissa.

    Jos ajatellaan vaikka Kulutusjuhlaa, niin julkaisemalla siellä muutaman perusteellisemman selvityksen tai vaikka kulutusmaailmaan keskittyvän haastattelun viikossa se olisi minusta jo selvästi verkkolehti, vaikka kommentoinnit pysyisivät aivan entisellään. Ehkä tarkkaa rajaa onkin aivan turha yrittää vetää.

    Olisiko niin, että blogistisuudessa onkin kyse lukijoilta palautetta ja sisällön kommentointia odottavasta asenteesta, ei niinkään tekniikasta tai siitä, kuka homman maksaa?

  2. marikoo sanoo:

    Ilkka, hyviä pointteja. Ja sitä tarkkaa rajaa lienee turha vetää, mutta journalistit taitavat pähkäillä myös juridisten näkökulmien parissa. Lehdellä kun on sitten vastuun kantava päätoimittaja, ja esim. just nämä keskustelupalstat ja niiden käsittely mietityttävät: kuka kantaa vastuun jne.
    Kulutusjuhlaa ajatellen en taida edes haluta, että se ajateltaisiin varsinaisesti verkkolehtenä. Itsestäni se tuntuisi jotenkin ?rasitteelta?: ihan vain blogina se pysyy kivana harrastuksena ja puuhasteluna, ja voin itsekin toimia siellä taviskuluttajana sen sijaan, että olisin joku kuluttamisen auktoriteetti.
    Mutta kuten kirjoitit, kyse on hiuksia halkovasta määrittelystä.
    Blogikirjoittajat kieltämättä vetoavat liikaakin tuohon omaan aitouteensa. Aistittavissa on nihkeämpää asennetta esimerkiksi juuri blogaaviin ammattijournalisteihin. ?Perinteistä? mediaa tarvitaan ehdottomasti, ja nimenomaan brändinä se luo usein tiettyä vakuuttavuutta, jota jonkun blogin on noin vain vaikea saada.
    Olisiko niin, että blogistisuudessa onkin kyse lukijoilta palautetta ja sisällön kommentointia odottavasta asenteesta, ei niinkään tekniikasta tai siitä, kuka homman maksaa?
    Niinpä, sitähän tämä web 2.0 -huumakin tietysti on, eli käyttäjät halutaan mukaan. Ja blogeissa tämä vuorovaikutteisuus on merkittävässä roolissa, joten näistä on sinällään helpompi lähteä liikkeelle.
    Äh, nyt ajatus juoksee vähän sekavasti
    Mutta kiitos kimmokkeesta, pohdin ja toivottavasti saan hieman sanojani ja aatoksiani jäsenneltyä paremmin.

Kommentoi