Mari Koo

Virtuaalista kuluttamista

lauantai 10. helmikuuta 2007 klo 11.53

Tällä viikolla kuulin YleX:ltä Vili Lehdonvirran haastattelun, ja häntä oli myös jututettu Tekniikka&Talouteen. Olen seuraillut Vilin blogia, mutta nyt vasta kiinnostuin toden teolla hänen virtuaalisen kuluttamiseen liittyvästä tutkimuksesta. Lehtijutussa todetaan:

Lehdonvirran mielestä kaikki kuluttaminen on enemmän tai vähemmän virtuaalista. Vain pieni osa kulutuksesta menee fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen. Etenkin nuorison trendikuluttamisessa vaatteet valitaan aivan muiden perusteiden, kuin niiden suojaavuuden tai kestävyyden pohjalta.

Radiohaastattelussa Vili puhui myös siitä, kuinka virtuaalisesta kuluttamisesta tulee samalla tavalla ”pakko” kuin vaikkapa puutarhanhoidosta. On pidettävä huolta tästä identiteetistä ja siitä, millaisen kuvan annamme itsestämme muille, ja siksi siihen käytetään rahaa.

Vili myös kertoi haastattelussa siitä, miten ristiriitaisesti pelimaailmassa suhtaudutaan siihen, jos joku ostaa asemansa pelaamisen sijaan. Asetelma on sama kuin ”vanhan rahan” ja nousukkaiden suhteessa.

Näitä samoja juttujahan se Thorstein Veblen kirjaili Joutilas luokka -teoksessaan sata vuotta sitten. Nyt olemme vain siirtynyt toisen tyyppiseen ympäristöön. Kuten Vili toteaa:

”Kriitikoiden mielestä virtuaalisilla tavaroilla ei ole mitään arvoa. Taloustieteissä arvo on kuitenkin subjektiivista. Tavaran tai hyödykkeen arvo on se, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä.”

Blogeissa arvo on suurelta osin sisällössä. Mutta ei kai se olisi kovin ihmeellistä, jos joku haluaisi päästä blogosfäärissä arvostettuun asemaan ja ostaisi joltain muulta jo läjän valmiita tekstejä. Koska myös linkitykset tuovat arvoa, niin onhan jo nyt suomalaisissakin blogeissa ollut tätä ilmiötä, että blogaaja saa sähköpostia ”linkitä minuun, niin linkitän sinuun”. Vaihdantatalouttahan se on.

Itseäni tietysti kiinnostaa se, mitä ihmiset kertovat kuluttamisestaan blogeissa: mitä sillä halutaan viestiä? Miksi minä lähetän kuvia joistakin ostoksistani kännykkäkuvablogiini ja olen valmis maksamaan sen tekstiviestin hinnan joka kuvasta?

Blogihan tarjoaa myös mahdollisuuden kertoa, mitä ostaisi, jos ei tarvitsisi mammonasta välittää. Muotiblogit ovat tässä hyvä esimerkki. Kaikkea ei tarvitse siis hankkia itse, vaan riittää jo se, että viestii, mistä olisi kiinnostunut.

Be Sociable, Share!

Kommentoi