Mari Koo

Sosiaalinen mediapuhe jatkuu

torstai 29. maaliskuuta 2007 klo 21.36

Päivä meni Tampereella AD-MOBI eli Sosiaalisen median seminaarissa. On hiukkasen ristiriitainen olo: toisaalta aihetta käsiteltiin monesta näkökulmasta, mutta toisaalta olisin kaivannut jotain lisää. Syvällisempää kaivelua, uusia esimerkkejä, katsauksia tulevaan: esimerkiksi mobiilisuudesta ei juuri puhuttu kännykkäkuvia lukuunottamatta, enkä mielestäni myöskään kuullut sanaa ubiikki, jonka luulisi myös jo mietityttävän.

Paljolti siis samaa (YouTube, blogit, MySpace, Second Life, tagit, Habbo Hotel jne.), josta on nyt viime aikoina puhuttu. Ja sitäkin, ettei kyse ole mistään varsinaisesta mullistuksesta, vaan yhteisöllisyys on aina kuulunut perusluonteeseemme; tai sitä, että kaikenlaiset palvelut luovat pirstaleisuutta; ja virtuaalisia identiteettejä voi olla monenlaista.

Mutta tokihan myös ajatuksia heräsi. Koska minun rakkain juttuni ovat tietysti blogit, niin keskityn nostamaan tähän muutaman ajatuksen siltä puolelta.

Blogiyhteisöllisyyttä

Ensinnäkin Katri Lietsala puhui siitä, miten blogit luovat yhteisöllisyyttä ja kuinka esimerkiksi blogien linkkilistat toimivat yhteenhitsaavana liimana tai jotenkin palkitaan toisia lukijoita, vaikka fyysisillä tavaroillakin. Hän pohdiskeli sitä, miten teksti ja mainonta voivat hämärtyä blogeissa tai kuinka tiettyjen tuotemerkkien tuominen vapaaehtoinen esiintuominen blogeissa kertovat tästä kyseisestä netti-identiteetista.

Lietsala tuntui olevan vähän huolissaan tästä kehityksestä. Minusta siinä ei sinällään ole mitään ihmeellistä: helpommin Niken logon saa pois blogistaan kuin Swoosh-tatuoinnin iholtaan. Siis sitä tuttua jorinaa: elämme kulutusyhteiskunnassa ja elämäntapamme ja -tyylimme näkyy myös kulutuksessa ja suosikkituotteissa.

Kari A. Hintikka kommentoi sitä, että yksittäisen blogaajankin ympärille voi kehittyä yhteisö. Samoin yleisesti ottaen hän totesi, että You Tuben menestystarinaa on siivittänyt käyttäjien tekemä markkinointi, eli esimerkiksi blogaajien aktiivinen linkittäminen.

Kauppalehden blogaajat vanhempia kuin oletettiin

RedTail Median Janne Kujanen kertoi esimerkiksi Kauppalehti Presson blogeista. Eilen oli ollut kyseisen yhteisön kasvokkaistapaaminenkin. Kyseisessä mediassa ollaan kuulemma oltu yllättyneitä siitä, kuinka korkea keski-ikä porukan blogaajilla on (eli puhutaan enemmän neli- kuin kaksikymppisistä).

Kommentoin, ettei tämä minusta ole mitenkään yllättävää: itse en kyseiseen palveluun todellakaan blogiani olisi laittanut, koska silloin tietyllä tavalla leimautuisin kauppalehteläiseksi ja toisaalta ärsytti se, että palvelua markkinointiin aluksi sanalla ”ilmainen”. Niinhän on tämä perus-Wordpress tai Blogger. Kujanen myönsikin, että tässä suhteessa hommassa tehtiin virhe.

Palkkio tehdystä työstä kansalaisjournalistille

Mediapuolen mielenkiintoisemmat kommentit esitti Aamulehden kehityspäällikkö Ari Hurtola. Hän totesi, että Aamulehteen ei tule mitään nettikirjeenvaihtajaa, ja netti on todellakin vain väline siinä missä muutkin. Lisäksi hän muistutti myös siitä, että valtaosa ihmisten nettikommenteistakin on aika tyhjänpäiväistä. Ja siitäkin, että ansaintamalli puuttuu vielä, eli raha tulee sieltä perinteisestä lehdestä eikä sitä olla lopettamassa: bannerimainonta ryssittiin alkuvaiheessa, eikä sitä ole saatu toimimaan.

Toisaalta sekin oli totta, ettei oikeastaan ole mitään uutta myöskään siinä, että ihmisille maksetaan sisältöjen tuottamisesta. Sainhan minäkin teininä mukavasti taskurahaa, kun tein surkeita nössörunoiluja Karjalaiseen.

Apu-lehtihän on nyt Matti Lintulahden avustuksella tätä sisällöntuotanto- ja palkkionmaksupuolta kehittänyt Apureportterissaan.

Sehän on Erkka!

Väliaikojen avulla tapasin ensi kertaa kasvokkain Erkan, jonka kanssa oli ilo jutella myös blogiasiaa (ainakin tageista diggaamisen kautta ja kommentoinnista, sekä siitä, kuinka paljon minä käytän aikaa blogeissa. Liikaahan tässä menee, heh.)

Muutoinkin ihmisten kasvokkaiskohtaamisella on suuri arvonsa, myös näinä virtuaali-identiteetin aikoina.

– – –

Marjut on jo ehtinyt blogaamaan tilaisuudessa julkistetusta Parteco-projektin osallistumistalousraportista. Mediapuolen juttuja, joten jätän tällä kertaa sen väliin.

Be Sociable, Share!

4 kommenttia kirjoitukseen “Sosiaalinen mediapuhe jatkuu”

  1. erkka sanoo:

    Heijjaa vaan, ja oli ilo tavata.

    Harmi vain, että tuolla Hintikalla oli niin vähän aikaa käytettävissään. Huimasta tahdista huolimatta hänellä tuntui jäävän hieman juttu kesken.

    Minä muuten katson aina hieman kieroon aina kun puhutaan yksittäisten blogien ympärille syntyviä yhteisöistä, sillä ne vaikuttavat niin herkiltä. Yhteisöllisyyydestä huolimatta jäsenet tuskin kykenisivät rakentamaan yhteisöä uudelleen, jos bloggaaja sattuisi lopettamaan toimintansa.

    Blogiverkostot (tai yhteisöt) laajemmassa mittakaavassa ovat puolestaan iskunkestävämpiä, sillä mikään yksittäisen palveluntarjoajan tai suurtenkaan ihmismäärien poistuminen kuvioista ei pysty aiheuttamaan kerralla niin suurta vahinkoa, että koko yhteisö lamaantuisi.

  2. marikoo sanoo:

    Jep, Hintikan aatoksia olisi ollut kiva kuulla pidempään ja laajempaan.

    Ehkäpä se on niin, että yhteisö syntyy yksittäisen blogaajan ympärille, mutta kun yhteisö kehittyy, niin kyseisen keskushahmon merkitys vähenee. Ja jos hän häipyy, niin yhteisö ehkä jatkaa jollain toisella tavalla. Mutta jos homma kietoutuu tiiviisti juuri yhden blogistin ympärille, niin tokihan se lopetus kuolettaisi toiminnan.

    Ja totta se, että blogiverkostot ja muut ovat varmasti aika kestävää ja uusiin, äkkinäisiinkin tilanteisiin sopeutuvaa joukkoa. Pakko on tunnetusti tehokas keino :)

  3. Tuija Aalto sanoo:

    Sellaisessa tilanteessa, että huomaa tietävänsä aihepiiristä ihan yhtä paljon kuin puhujakin, voi tietysti viihdyttäytyä vertailemalla painotuksia ja sitä, millaisia johtopäätöksiä puhuja aiheestaan esittää. Itse olisin mielelläni ollut mukana, ellen olisi istunut samaan aikaan Genevessä sadan yleisradioyhtiökollegan kanssa funtsimassa noita ihan samoja juttuja. :) Ansaintalogiikan sijasta päänvaivaa broadcastereille aiheuttaa ehkä se, miten pitäisi asemoitua kaiken tämän verkon sosiaalisuuden keskelle. Pitääkö mennä mukaan, vai pitääkö kutsua ihmisiä luokseen, ja sikäli kun uusi vuorovaikutus tapahtuu ihan muualla muin mediatalojen omissa verkkopalveluissa, miten yleisösuhteen ja onnistumisen mittaaminen tässä uudessa maailmassa pitäisi järjestää? Ryhdytäänkö laskemaan blogeista tulevia linkityksiä ja sosiaalisissa verkostoissa brändin piikkiin syntyneitä kytkentöjä? Tästä puolesta ei itse seminaarissa juurikaan puhuttu, mutta sille tielle omat ajatukseni lähtivät esitelmiä kuunnellessa.

  4. marikoo sanoo:

    Tuija, pahoittelen, että sinun kommenttisi jumiutui jostain syystä esitarkastukseen.

    Hyvä pointti tuo, miten pitäisi asemoitua verkon sosiaalisuudessa. Se toki koskee yhtä lailla myös yrityksiä kuin mediataloja: yleisön tilalla vain käytetään sanaa asiakas (tai kuluttja). Jäämme siis odottamaan, mitä keskustelua tämän aiheen tiimoilta herää.

Kommentoi