Ilmoittauduin hienolta kuulostavaan “Kuluttajaekonomian tutkijaseminaariin”. Käytännössä kyseessä on yksi päivä toukokuun lopulla, jolloin jatko-opiskelijat esittelevät tutkimussuunnitelmiaan tai jo pidemmälle ehtineitä tutkimuksiaan.

Tämän ansiosta tietysti piti nyt kasata se tutkimussuunnitelmakin. En ollut siihen mitenkään erityisen tyytyväinen, sillä enhän ole tutkimusta kovin hyvin suunnitellutkaan vielä. Käytännössä seminaaria varten palauttamani teksti oli lähinnä pieni kooste jo tässä blogissa läpikäydyistä asioista. Ja kun suunnitelman tekeminen oli taas jäänyt viimeisiin päiviin, niin eipä tässä flunssatilassa kovin nerokasta aivotoimintaa olisi ollutkaan.

Toisaalta seminaarissa varmaan riittää pitkälti jo pelkästään se, että selostan yleistä blogeista ja tietysti muista tutkimuksista blogien kulutuskirjoitteluun liittyvistä seikoista julkitullutta tietoa.

Kaupunkielämän sosiologiaa

Sairaspäivieni lukuteos on klassikkolukupiirimme valitsema sosiologi Georg Simmelin Suurkaupunki ja moderni elämä – kirjoituksia vuosilta 1895-1917. Esseiden aiheet vaihtelevat rahasta aterioihin ja häpeästä rakkauteen (lisää teoksesta esim. Hesarin artikkelista).

Blogi ansioluettelona

“The Blog is the New Resume”, otsikoi Joshua Porter blogitekstinsä. Onkohan suomalaisissa firmoissa jo ryhdytty aktiivisesti rekrytointivaiheessa tutkiskelemaan blogeja?

Juttelin erään asiablogia kirjoittavan, kesätyötä hakeneen opiskelijan kanssa. Hän oli ilmoittanut bloginsa osoitteen hakemuksessakin, mutta ei siihen silti välttämättä oltu haastattelua ennen edes vilkaistu. Toisaalta kuitenkin myös “Ai sinä kirjoitat sitä!” -kommentti oli kuultu.

No, joka tapauksessa tämä kirjoittelu on tietysti myös oman osaamisensa ja persoonansa markkinointia, ja tietysti toivoa sopii, että vaikutelma on ulkopuolisen silmiin positiivinen. Niille, joille blogikulttuuri on edes jotenkin tuttu, on varmasti helppo ymmärtää, miksi kirjoittelen, mutta oletettavasti löytyy niitäkin, joiden mielestä tällainen “itsepaljastelu” on suorastaan epäilyttävää.

Jään siis odottamaan, saanko työtarjouksia blogini perusteella, heh.

Plagiointia printtimediassa

Blogeissa, ja netissä ylipäätään, aina välillä nousee pinnalla tekstien kopiointi ilman asianmukaisia lähdeviittauksia. Sitaattiviivan Teemu esittelee printtimedian puolelta mielenkiintoisen tapauksen tältä talvelta: Suur-Jyväskylän lehteen kolumninsa kirjoittanut Katja Sorri oli reippaasti kopsanut melkoisen osan Suvi Tannerin tekstistä ja vasta jälkikäteen, asian tultua ilmi, kyseli lupaa lainaukseen (Teemun blogissa linkkejä kyseisiin teksteihin).

Juuso tekee opinnäytetyötään liittyen yritysblogeihin. Hän julkaisi nyt keväällä Blogikyselyn, josta on nyt nähtävillä vastausten prosenttijakaumia (pdf).

Vastauksia kyselyynsä Juuso sai mielestäni oikein mainion määrän eli 939. Kuten Juusostakin, niin myös minusta yllättävästi vastaajista yli 80 prosenttia on naisia: onko kyse siitä, että he vastaavat kyselyihin helpommin, vuodatus-fooruminn vaikutus (Juuso kertoo suuren osan vastaajista tulleen sieltä) vai mistä? Ovatko naiset suomalaisessa blogosfäärissä niin selvä enemmistö: käsityöblogit antavat toki viitteitä siitä, että naisia on paljon, mutta tuskin noin paljon.

Puolen tunnin blogilukuannos päivittäin

Yli puolet vastaajista on iältään 22-35-vuotiaita. Opiskelijoita tai koululaisia on kolmannes, samoin työssä täysipäiväisesti käyviä.

Juuso toteaa: “- – -pikaisella silmäyksellä keskimääräinen blogien lukija näyttäisi lukevan lähes päivittäin blogeja käyttäen tähän aikaa enintään 30 minuuttia päivässä.” Joka kolmas sanoo lukevansa säännöllisesti 1-4 blogia. Yli sadan blogin seuraajia on joukkoon mahtunut kuusi kappaletta. Lähes kaikilla on myös oma blogi, ja noin 55 prosentilla se on ollut vuoden tai alle. Yhden blogin ylläpito riittää suurimmalle osalle, kaksi blogia on noin joka neljännellä.

Kehuja haukkuja useammin

Mutta sitten siihen osuuteen, joka omasta näkökulmastani on kaikkein kiintoisin, eli kuinka paljon kirjoittajat ovat mielestään kehuneet tai haukkuneet tuotteita ja palveluita blogeissaan.

Noin 20 prosenttia sanoo haukkuneensa yritystä tai tuotteita kerran tai kahdesti, kymmenisen prosenttia tätä useammin, eli yhteensä kolmisenkymmentä prosenttia.

Kehuja antaneiden määrä on suurempi eli nelisenkymmentä prosenttia. Lisäksi kehujista parikymmentä prosenttia kertoo tehneensä tätä useammin kuin kahdesti.

Lisäksi Juuso on kysynyt sitä, ovatko blogien kehut vaikuttaneet jonkun tuotteen tai palvelun käyttöönottoon. Yli neljäkymmentä prosenttia muistaa tällaista tapahtuneen. Kyselyssä annettiin myös mahdollisuus nimetä näitä tuotteita, ja näistä Juuso lupailee tarkempaa tietoa kesällä.

(Toki pitää pitää mielessä taas se, että ostopäätösprosessi on monitahoinen ilmiö ja se, millaiset tekijät ovat hankintoihin vaikuttaneet, ei ihmiselle itselleenkään aina ole selvää. Ja kuten olen joskus sanonut, niin sinällään prosenttiluvut tällaisesta tiedosta eivät ole kovin oleellisia: varmasti blogit vaikuttavat, mutta vaikutusta vain on hirvittävän hankala mitata.)

Mutta joka tapauksessa kysely näyttäisi tukevan sitä fiilistä, mikä minulla on blogien tuote- ja palveluarvioinnista, eli blogosfäärissä kehutaan ansiokkaasti. Perinteisestihän puskaradion toiminnasta on todettu, että huonosta tuotteesta/palvelusta valitetaan lähipiirille paljon, mutta kehut kerrotaan vain harvalle.

Itse haluaisin siis analysoida ainakin tätä: onko suomalaisissa blogiteksteissä kehuja vai haukkuja, ja millaisia ne ovat?

Juuso on kysellyt myös suhtautumisesta yritysblogeihin, joten siitä tiedosta kiinnostuneet: kannattaa vilkaista kyseinen pdf. Ja tietysti jään odottamaan Juuson omia, aikanaan syntyviä analyysejä ja itse opinnäytetyötä!

Blogistit tulevat

Irrallinen huomio matrixx2.01-blogissa olevasta Kari A. Hintikan Mikrobitti-kolumnista:

“Kirjoitin mashupeista taannoin hieman (MB05/12), mutta nyt ne ovat nousemassa valtavirtaan Yahoo Pipesin myötä ja blogistit hehkuttavat.”

Kyllä, blogisti on sanana saamassa lisää huomiota! (Bloggaaja, blogaaja ja blogisti -terminvääntöähän käytiin viikko sitten).

- – -

Ja flunssa jatkuu. Onpahan aikaa kirjoitella blogiin, kun ei jaksa keskittyä lukemaan mitään älyllistä.

Viime viikon Cisionin tilaisuudessa Alexander Mason kertoi myös siitä, kuinka he seurasivat H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä blogeissa käytyä keskustelua.

Ennen varsinaista lanseerausta sellaiset 60-70 prosenttia blogiteksteistä oli positiivisia: niissä kehuttiin asuja ja haluttiin ehdottomasti ostaa jokin tuotteista.

Kun H&M julkisti uuden malliston, niin blogitekstien sävy muuttui negatiiviseksi. Kaupoissa oli ollut “ryysis”, vaatteet eivät vastanneet kuvien perusteella syntyneitä mielikuvia ja monet tuotteista myytiin loppuun nopeasti, mutta ne päätyivät myyntiin ruotsalaisten Huuto.netiin eli Blocket.se:hen.

Odotukset, toiveet ja pettymys

Tässähän siis tapahtui klassisia kuluttajien näkemyksiin vaikuttaneita asioita: moni varmasti tietää sen fiiliksen, kun vaate näyttää kuvassa hyvältä, mutta todellisuudessa se ei istu päälle lainkaan tai näyttää muuten vaan väärältä. Luonnollisesti seurauksena on pettymys, koska odotukset ovat olleet jotain muuta.

Eli netissäkin pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman todenmukainen kuva tuotteista. Se on hankalaa, koska vaatetta ei voi tunnustella ja koettaa, mutta vähintään useita erilaisia kuvia olisi saatava tarjolle.

Tarjoa tietoa vähitellen

Mason antoi myös pari vinkkiä yrityksille blogimarkkinointiin. Hän kehotti käyttämään blogaajien omia työkaluja, kuten videoita, ja jakamaan tietoa ripotellen, eli ei koko kampanjasivua auki samana päivänä. Näin kävijät saadaan palaamaan sivuille.

- – -

Masonin blogin kautta päädyin myös seuraaviin tiedonlähteisiin:

Tanskalainen Semoblog tarjoaa blogikirjoittajille mahdollisuuden tienata rahaa:

“A website in Denmark semoblog.com have started a service which gives bloggers between 40 and 400 danish kronor per post that they write about specific products or services. semoblog.com have stated that the only demand is that blogger is open with the fact that they have recived money to write the bloggpost.”

Blogimarkkinointiin perehtyneessä, Lundin yliopistossa tehdyssä tutkielmassa todetaan tutut seikat puskaradiosta, avoimuudesta, mielipidejohtajuudesta ja luotettavuudesta (via):

“Our analysis has showed that the blog are considered credible based on the fact that they are based on word of mouth communication. The credibility is also affected since the receiver of a message is more likely to identify with the blogger, and by openness. This is amplified by the fact that the blogger often is a leader of opinion, and by the media itself. The conclusions concerning the ability to control shows that companies should have an increased possibility to affect the communicated message.
This indicates that it is possible for a blog to be credible and also be affected by companies. The key factor is openness.”

(Kirjoittelen tätä reilun 38 asteen kuumeessa, joten jos ajatuksissa on tavanomaista enemmän sekavuutta, voin syyttää sairautta.)

Vaikka täällä olen kirjoittanut blogien ja keskustelupalstojen seurantaohjelmistoista, niin enhän minä oikeasti niistä suuremmin tiedä. Joten löytyisiköhän fiksumpia auttamaan? Eli ensin erikoissuunnittelija Ari Luukinen pisti sähköpostia ja kaipaili apua seuraavaan:

“Siis ajattelen vaikkapa sellaista ratkaisua, että ohjelma skannaisi valitsemiani sivustoja ja tuottaisi tietoa sivustojen muutoksista ja uusista tiedoista, kun näihin muutoksiin liittyy tiettyjä spesifejä hakusanoja esim. digiboksi, kustannus, viranomainen, vertailu. Auttaisi tietenkin, jos tällaisessa ohjelmassa olisi mukana semanttisen hakukoneen piirteitä eli se muistaisi mistä minä työssäni olen kiinnostunut. Hakujen/syötteiden yhteenvedot, raportit ja tietojen esitystapa saisivat olla räätälöitävissä. Siis tämänkaltaisesta fiksusta työkalusta uneksin. Newsien, postituslistojen yms. lähteiden aktiivinen seuraaminen on aikaavievää ja usein tehotonta. Haluaisin tehostaa seurantaa ja tiedonhallintaa.”

Pistäkää kommenttia joko tänne kommenttiosastolle tai markkinoikaa suoraan Arille, ari.luukinen (at) kuluttajavirasto.fi.

Hiukkasen samansuuntaisia pohti myös nimimerkkimme Tarkkailija kommenttiosastollani:

“Mutta entä jos yksityishenkilönä, omaksi ilokseen tai opiskelu- ja tutkimustarkoituksiin, etsii tietoja johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyen, blogeista ja keskusteluryhmistä? Mitä apukeinoja suosittelisitte?

Tähän mennessä olen ratkaissut asian niin, että olen joko pyytänyt vapaaehtoisia keskustelemaan aiheesta blogiini tai olen valinnut HS:n keskustelusta jonkun ketjun ja analysoinut sitä. Mutta jos haluaisi yrittää kartoittaa laajemmin käytävää keskustelua?”

Onko lukijoilla vinkkejä? Ottaisin niitä mieluusti itsekin, koska nyt kuluttajanäkökulmainen blogiseurantani alkaa olla jo varsin vaativaa blogimäärän kasvun jatkuessa.

Olin aamulla kuuntelemassa Cisionin (ent. Observer) järjestämässä Blogit ja Web 2.0 -tilaisuutta. Ruotsista saapuneet puhujat, Richard Gatarski ja Cisionin Pohjois-Euroopan Business Development Director Alexander Mason, olivat sen verran hyviä puhumaan ja tunsivat aiheensa, että heitä oli ilo kuunnella. Gatarskilla on esityksensä sisältää myös blogissaan.

Pitäisikö blogaajan tietää seurannasta?

Kotimatkalla heräsi mieleen ajatus tähän eri yrityksen harjoittamaan blogiseurantaan liittyen: jos yksityinen blogi on päätynyt esim. Cisionin asiakkaan toiveista seurattavien listoille, niin olisiko reilua, että blogaaja saisi tästä tiedon?

Itse tiedostan toki sen, että ainakin joku Cisionilta tämän käy lukaisemassa (terveiset vaan sinne!), mutta entäs muut? Mitä mieltä olet: haluaisitko tietää, jos blogiasi tarkkaillaan?

Lisäys klo 15.10: Niin, Cisionin suunnalta olisi erityisen kiinnostavaa kuulla ajatuksia sekä tilaisuudesta, blogiseurannasta että tästä kirjoituksesta, saa minulla mailatakin, jos ei kommentoimaan rohkene lähteä.

Ruotsissa herätty puolen vuoden sisällä

Masonin näkemykset ruotsalaisesta blogosfääristä, sen seurannasta ja blogien vaikutuksesta kuluttajiin olivat pitkälti samat kuin itselläni: blogeista voi hyötyä, mutta tolkku kannattaa pitää mielessä. Hän kertoi, että Ruotsissa blogit ovat nousseet vahvasti pinnalle viimeisen puolen vuoden aikana. Taustalla ovat blogeillle kehittyneet palvelut, kuten se eilen mainitsemani Blogportalen.se, Knuff.se ja myäs Hesarin käyttöönottama Twingly, jotka ovat lisänneet lukijamääriä ja tehostaneet verkoston toimintaa.

Mason totesi, että hänen mielestään moni huutelee blogissaan mitä tahansa siksi, että ei todellisuudessa usko kovin monen (ainakaan huuteluiden kohteen) näitä kommentteja edes lukevan. Eli Masonin mukaan ihmiset eivät kuvittele itselleen mitään suurempaa lukijakuntaa. Toisaalta blogien voima on hänenkin mielestään nimenomaan verkosto: blogin kymmenen lukijan kautta tieto saattaa levitä linkitysten myös laajalti.

Mason on muuten julkaissut esim. Bloggaren är köpt -artikkelin Aftonbladetissa liittyen blogimainostukseen. Kysyin tältä pohjalta, onko hän havainnut nnäit tilanteita, joissa blogaaja on väärinkäyttänyt sitä, että tietää saavansa rahaa. Masonin vastauksen mukaan näitä on tullut vastaan, mutta aika monet on nopeasti tajuttu ja ne ovat tietysti vaikuttaneet negatiivisesti blogaajan maineeseen.

Mason näkee blogit ja keskustelupalstat markkinoijien kannalta lähinnä focus groupeina, ei siis varsinaisesti kattavaa kuluttajatietoa ja -mielipiteitä kertovana järjestelmänä. Olen tästä samaa mieltä. Mason totesi myös ruotsalaisblogaajien ikärakenteen painottuvan hyvin voimakkaasti nuoriin, joka vaikuttaa aiheisiin, joista he kirjoittavat.

Blogien merkityksen arvottaminen

Tilaisuuden lopuksi Sanna Kurkela kertoi Cisionin tarjoamista palveluista (nettikeskutelujen seurannasta olen yleisellä tasolla kirjoitellut jo aiemmin). Jäin pohdiskelemaan sitä, millä perusteella seurattavat blogit loppujen lopuksi valikoituvat ja miten näitä seurantapalveluita tarjoavat firmat blogeja arvottavat. Viime viikolla Tietoviikossa M-Brainilta oli aihetta käsiteltyyn juttuun mielestäni kommentoitu, että he seuraavat lähinnä poliitikkojen ja vastaavien blogeja, ja tavisblogeja yleensä vain pyynnöstä (itse lehtijuttu on nyt hukassa, joten en voi tarkistaa asiaa). Mason taasen esitteli blogien keskinäiseen linkkaamiseen perustuvia “kartastoja”.

Mutta eiväthän esimerkiksi linkit kerro koko totuutta blogin merkittävyydestä. Omista blogeistani arvioisin yritysten, ja myös yleisen keskustelun, kannalta merkittävämmäksi Kulutusjuhla.comin kuin Marinadin, vaikka Marinadiin on enemmän linkkejä ja päivittäinen kävijämäärä on suurempi. Kulutusjuhla on “oikeaa asiaa” ja sinne tullaan paljolti nimenomaan googlettamalla tuotenimiä ja vastaavia asioita.

Tästä olisi kyllä mielenkiintoista kuulla jonkun kommentti, kun omia blogejani katselen hyvin subjektiivisesti. Tosin minussahan olisi ehdottomasti ainesta analysoimaan toisten blogeja!

Alexander Mason kertoi mm. siitä, miten Ruotsissa oli H&M:n malliston lanseerauksen yhteydessä seurattu blogikirjoituksia.