Nettimainetta ja omaa nimeä

Tänään tietoisuuteeni tipahti Venyo.org -palvelu, jonka avulla pitäisi pystyä kehittämään “nettimaineettaan” muiden antamien arvioiden perusteella. Valitettavasti tuote on vielä suuresti beta-vaiheessa. Mutta loin kuitenkin oman tunnukseni, koska ajatus tuntui kannatettavalta.

Palvelussa luvataan palauttaa käyttäjille myös mainostuloja:

“if you accept to receive commercial emails in your Venyo inbox, we split the advertising revenue 50/50. Of course it will be relevant emails based on the tags associated to the ratings received for your contributions.”

Onko jollakin lukijoista vinkkejä vastaavista netti-identiteettiä arvioivista palveluista? Tuttuahan toisten käyttäjien arviointi on esim. eBay:stä ja Huuto.Netistä, mutta Venyolla on ilmeisesti suuri tavoite yhdistää eri palveluista tulevat arvioinnit ja luoda näin netti-identiteetille se tietty prosenttiluku.

Päiväkirjailua nimellä ja nimimerkillä

Sari kirjoittaa gradunteonsa pohdinnoissa oman nimen käytöstä nettipäiväkirjailussa:

“Vaikka olen lukenut aineistoani vasta pintapuolisesti, tietyt asiat erottavat – jos nyt vähän yleistetään – 90-lukulaisia näistä uusimmista. Tietynlainen räväkkyys ehkä, ja ainakin se oman nimen käyttö. 90-lukulaiset käyttävät omaa nimeä hyvin avoimesti, itsestään selvästi. Aivan kuin heille ei tulisi mieleenkään peittää sanojaan nimimerkin taakse. Uudet bloggaajat taas nauttivat (halutessaan, eli useimmin) täyden anonymiteetin suomista eduista.”

Tajusin itse, että ensimmäisessä nettipäiväkirjassani, jota pidin vuonna 2000, käytin huoletta sekä omaa etunimeäni että toin julki etunimiä omista ystävistäni, vaikka jonkinlaista tekstien rajoittamista silloinkin harrastin. Nyt Marinadina kirjoittaessani en käytä ihmisten nimiä (elleivät he blogaa ja tuo näin julki itseään), vaan lempinimiä.

Päiväkirjamaisessa blogaammisessa onkin varmaan trendinä käyttää nimimerkkiä. Sen sijaan näppituntumalta vaikuttaa, että “asiablogaamisessa” moni käyttää omaa nimeään tai hyvin helposti tunnistettavaa nimimerkkiä.

Itse koen, että kun suomalaisia blogeja on jo niin paljon, niin uuden blogin luotettavuus on silmissäni helpompi saada, mikäli siellä on nimi tai jotenkin muuten julkituotu, kuka tekstin takana on.

Aasia veturina monissa asioissa

Jossain välissä olen kyllä tajunnut, että Aasiassa sosiaalisen median ympärillä tapahtuu. Mutta jostain syystä itsekin olen sortunut seuraamaan sivusilmällä lähinnä vain jenkkimeininkiä, ehkä kielenkin ja kulttuurituntemuksen vuoksi. Lisäksi myönnän olevani niin rajoittunut, että suomalaisissakin ympyröissä riittää ihmeteltävää.

Mutta nyt sain muistutuksen siitä, että esimerkiksi Etelä-Koreassa blogaaminen on hyvin suosittua, tyyliin 65 prosentilla 16-44 -vuotiaista on blogi. Ja siellä verkkoidentiteetin olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tätä selitetään pitkälti kulttuurieroilla: kun asutaan ahtaasti kaupungissa, niin oma tila ja yksinolo on helpoin ottaa netissä. Kiinassa korostuu tietysti myös sananvapaus.

Irrallinen huomio käyttäjälähtöisyydestä

Mikä minua tässä “sosiaalinen media” -keskustelussa ilahduttaa, on se, että nyt käyttäjät ja kuluttajat on oikeasti pakkokin ottaa huomioon. Asiakaslähtöisyydestä ja kuluttajuuden kuninkuudesta on puhuttu kauan, mutta nyt se tuntuu jotenkin entistä paremmin iskostuvan myös yritysten toimintaan.

Tagged: Tags

2 Thoughts to “Nettimainetta ja omaa nimeä

  1. Olet kyllä oikeassa siinä, että nimimerkin käyttö on päiväkirjabloggaajien tapa. Enpä muista nähneeni yhtään varsinaista asiablogia, joka nickin suojiin menisi. Tietysti, jos lasketaan nämä ammateistaan – takseista, narikoista, ravintoloista ym. – bloggaavat niin sitten… mutta niiden funktio ei välttämättä olekaan asiablogia vastaava :)

    Mistähän johtunee tuo aiempi huolettomuus? Ehkä olemme tulleet tietoisemmiksi yksilön tietosuojaan liittyvistä asioista? Kiinnostava seikka yhtä kaikki.

  2. Tämä on nyt hieman aiheen sivusta, mutta haluaisin tietää onko oikein sanoa ‘bloggari’ ja ‘bloggaaminen’ vai ‘blogari’ ja ‘blogaaminen’.

    Olen vasta ottamassa ensimmäisiä askeliani blogimaailmassa ja koska asustelen Tukholmassa, ei kaikki suomenkielen uudissanat kantaudu korviini.

Comments are closed.