Mediapäivät siis olivat ja menivät. Haakana vihjaisi Tutkan tekemästä koosteesta, joten minäkin tyydyn vain tässä vaiheessa sulattelemaan tietoantia ja vain ihan pikkuisen pöyhäisen päällimmäiseksi mieleenjäänyttä¤.
Lähellä, vaikka olisi kaukana
Jaikun taustalla oleva Jyri Engeström heitti mielestäni kiinnostavan ajatuksen siitä, miksi Jaikun tapainen palvelu voi olla käyttäjille tärkeä ja mm. haastaa blogit olemalla yksinkertaisempi, halvempi ja käytännöllisempi. Eli kyse olisi siitä, että haluamme tässä epävarman hajanaisessa maailmassa olla yhteydessä rakkaimpiimme: yhteinen aika kotosalla jne. on vähäistä ja tietysti muutenkin jonkinlaiset “maailman uhat” koetaan suuremmiksi.
Tämän tyyppisestä lähtökohdasta lähtevä ajattelu on siis erilainen kuin mitä olen tottunut kuulemaan, eli netti nähdään kanavana luoda uusia yhteyksiä ja ympäri maailmaa. Mutta onhan se niin, että ne lähimmät ovat kuitenkin tärkeimpiä luenhan minäkin suurella kiinnostuksella esimerkiksi veljeni blogia.
Tietysti Jyrin esitys vaikutti niinkin, että rekisteröidyin Jaikuun. Itse asiassa sain kutsunkin sopivasti Marjutilta, joka on pohtinut omaa suhdettaan Jaikuun. Myös Butt-Uglyssa on käynnissä keskustelua aiheesta.
Jyri mainitsi myös sen, että Jaikussa ihminen ei tunne samanlaista stressiä “sisällöntuottamisessa” kuin blogatessa. Jaikuun pistetään vain pari lausetta kerrallaan, eli niitä ei tarvitse samalla tavalla miettiä kuin blogitekstien tuotantoa. Onhan se ihan totta, että blogin päivittäminen on joskus minustakin enemmän velvollisuus kuin huvi.
Kannattaisiko kehittää netti-identiteetti?
Toinen mieleen jäänyt kommmentti päivien annista on Aallon Tuijalta. Hän totesi nettijournalismikeskustelussa, että iso juttu on se, miten suhtaudutaan muuhun kuin julkaisijan omalla saitilla vellovaan keskusteluun. Tuija kehotti myös toimittajia miettimään, pitäisikö heidän luoda oma, työnantajasta riippumaton verkkoidentiteetti.
Avartavaa jutustelua
Lisäksi en voi olla kehumatta Erkkaa ja Jereä. Pojat juttelivat seurassani niin fiksuja (ja välillä muuten vain mukavia), että kateeksi kävi. Myös Tepon kanssa puhuttiin asiaakin, vaikka perjantai-ilta kallistui suurelta osalta hauskanpitoon. Ja kiitos muillekin kohdatuille, oli mukava tavata!
Flickriin pitänee jossain vaiheessa ladata muutama omakin otos päiviltä, mutta nyt ovat kameran kaapeli sekä muistikortinlukija hukassa.
Ansiokkaasti jakelin blogistikäyntikorttiani kohtaamilleni ihmisille, joten ruohonjuuritasolla ehkä hiukkasen paransin blogitietoisuutta.
Päivien järjestelyt tökkivät sen verran, että siitä pitää lähettää palautetta jossain vaiheessa.
Mutta siis sen verran paljon päivillä oli aiheita ja ohjelmaa, että varmaan vaikutuksia erilaisiin omiin ajatuskulkuihin siellä syntyi varsin mukavasti.
Blogaaja vai bloggaaja?
Minttu kysyi kommenttisastolla: “haluaisin tietää, onko oikein sanoa “bloggari” ja “bloggaaminen” vai “blogari” ja “blogaaminen”.
Erkka selvitti syksyllä kielitoimiston kannan:
“Pienen neuvottelun jälkeen he kertoivat suosittelevansa mieluummin bloggaaja- ja bloggaaminen-muotoja. Syynä valintaan oli muotojen parempi sopiminen suomalaiseen suuhun ja ilmeisesti myös kirjoitusasun yleisempi esiintyminen.”
Eli katsotaan nyt, vakiintuuko kahden g:n malli. Itse olen siis käyttänyt myös muotoa blogisti, jotenkin se kuulostaa omiin korviin kohtuulliselta sanalta välttäen muotoseikan pohdiskelu.
Kuvassa Kari Haakana kuvaa, kun Dan Gillmor antaa nimmarin.
