Mari Koo

Hopotus on epäaitoa puskaradiota

torstai 23. elokuuta 2007 klo 20.28

Minulta pyydettiin Ylen uutisiin kommenttia Hopottajista, ja tietysti suostuin. Koska oletettavasti tv:ssä asiastani kuuluu vain todella pieni osa, niin selvitän näkemystäni näin kirjoitetussa muodossa. (Pätkä tekstiä aiheesta Ylen nettisivuilla.) Lisäys: Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenan kautta.

Hopottajathan ei enää ole Suomessa ihan uusi juttu, ja kun systeemi lanseerattiin vajaa kaksi vuotta sitten, niin jo ensireaktioni oli pikkuisen nihkeä. Mielestäni hyvä tuote saa puskaradiomainetta ihan ilmaiseksi, vaikka toki ymmärrän, että Hopottajien käyttö voi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta sanan levittämiseksi. Mutta kyllä yritys voi vain jakaa tuotteitaan suoraan kuluttajille ja pyytää palautetta, jos haluaa.

Hopottaja siis rekisteröityy palveluun ja saa kampanjatuotteen veloituksetta käyttöönsä sekä ohjeet hopotukseen. Sitten hän kerää ns. hopotuspisteitä, jotka lasketaan sen mukaan, kuinka hän raportoi hopotuksiaan (sekä kasvokkaisia että esim. sähköpostitse tekemiään), ja eniten pisteitä keränneet palkitaan.

”Hopotttaja raportoi Hopotuksensa netissä ja arvioi Hopotuksensa onnistumista tapauskohtaisesti. Raportista käy ilmi myös kenelle, koska, mitä ja miten hän on hopottanut.”

Säännöissä kerrotaan vielä seuraavaa:

”Raportin tulee palvella kampanja-asiakkaan tarpeita. Palveluntuottaja voi pyytää Hopottajaa täydentämään ja täsmentämään hopotusraportteja, jotta raportti täyttää sille määritellyt edellytykset, ja jotta Hopottaja saisi siitä Hopotuspisteitä.

Palveluntuottajalla on oikeus oman yksinomaisen harkintansa mukaan olla hyväksymättä Hopotusraportteja, määrätä Hopotuspisteille kampanja- tai Hopottajakohtainen maksimi tai tehdä muita rajoituksia Hopotuspisteiden kertymiseen tai niiden perusteella mahdollisesti suoritettaviin palkkioihin.”

Mitään varsinaista takuuta siitä, että hopotusraportti olisi aito, ei siis sinällään ole. Tämän vahvisti myös toverini, joka on ollut mukana hopottajissa. Hän totesi, että oli tuntunut suorastaan kornilta täytellä raportteja tyyliin ”naapurille tuossa postilaatikolla tuotteesta kerroin”, ikään kuin kukaan niin tekisi.

Hän mainitsi myös nähneensä jonkin hopotettaviin tuotteisiin liittyneen, hyvin laaditun blogitekstin, joten sinällään tietysti hopotus voi hämmentää blogeissakin. Tätä en osaa toistaiseksi pitää kovin suurena ongelmana: jos on saavuttanut ”hyvän blogimaineen”, niin tuskin sitä haluaa riskeerata hopottamalla jostain, jota pitäisi oikeasti huonona. Toki anonyymisti voi vaikka blogin perustaa pelkkää hopotusta ja muuta tuotekehua varten, mutta enpä usko näitä vielä suuremmin olleen.

Normaali kuluttajan valintaprosessi puuttuu

Lisäksi Hopottaminen sisältää mielestäni useita heikkouksia niin kuluttajien kuin sitä käyttävän yrityksen kannalta.

Puskaradio perustuu ihmisten väliseen luottamukseen. Hopottajia ei varsinaisesti kehoteta kehumaan tuotteita, mutta koska tuote on saatu veloituksetta, niin kuluttaja ei ole tehnyt ”normaalia” valintaprosessia. Lisäksi hopotuksen saa kuulemma kertoa tutuille, mutta sittenhän se vie pohjan puskaradioajatukselta. ”Hopotan teille nyt tätä, kun sit saan niitä pisteitä.”

Jos hopottaja kehuu tuotetta, josta ei oikeastaan niin piittaa, niin hänhän huijaa niin itseään, tuttujaan kuin kampanjan järjestäjää. Mutta houkutus tällaiseen lienee kohtuullinen, koska vain hopotusraporteilla voi saavuttaa sen mahdollisen lisäpalkkion. Enkä todellakaan tiedä, miten noita hopotusraporttien oikeellisuuksia voisi tarkistaa. Tuttuni kertoi, että jotkut olivat keränneet hopotuspisteitä niin paljon, että mahdottomalta tuntui niiden kertyneen aitojen hopotusten perusteella.

Yritys taasen ei mielestäni voi olla varma, että saatu palaute on aidosti rehellistä. Näin ollen tällaisesta kampanjasta maksaminen on varsin turhaa.

Blogeilla tavoitetaan esimerkiksi tietyt harrastajaryhmät

Hopottamisen tyylistä puskaradiotoimintaa voisi harjoittaa muutenkin ja aidommalla otteella, ja varmasti niin tehdäänkin. Kun tuote on hyvä, niin se saa mainetta, ja myös netissä.

Esimerkiksi Krista on raportoinut neuleblogeissa levinneestä tiedosta Kool Aid -jauheen soveltuvuudesta lankojen värjäämiseen. Tuotteen maahantuoja totesi sähköpostissaan Kristalle: ”Eli kyllä juuri tämän Kool Aidin kohdalla blogien kirjoittelulla on ollut suuri merkitys Toki pitää itse myyjänä huolehtia asiakkaistaan niin että blogeissa kirjoitetaan positiivisesti tai missä tahansa. Jos palvelisin yhdenkin asiakkaan huonosti, voit varmasti arvata että myös se tieto viedään blogiin…
Olen itse laittanut mainoksen ainoastaan omalle nettisivulle.Blogit ovat hoitaneet oikeastaan koko mainostamisen.”

Tokihan nettiä ja yhteisöjä Suomessakin ihan tosissaan ja rahalla käytetty tuotteiden lanseeramiseen. Yksi esimerkki eli Fazerin salmiakkisuklaa ja IRC-galleria esiteltiin Luovat-blogissa (ja jota Vesa kriittisesti arvioi Otsoni-blogissaan).

Kehun aiheesta mutta en vain rahasta

Kyseisen tv-pätkän toimittaja kysyi, onko minuun oltu yritysten taholta oltu yhteydessä ja tarjottu tuotteita Kulutusjuhlaan arvioitavaksi. Näin ei ole tapahtunut, vaikka toki olisin valmis asiasta keskustelemaan ja mieluusti ottaisin kaikenlaista ilmaiseksi arvioitavaksi.

En vain missään tapauksessa halua sitoutua kehumaan tuotetta, jos en olisi sitä mieltä. En olisi valmis ottamaan riskiä, että puhun hyvää jostakin vastoin aitoa mielipidettäni, ja kyllä se olisi vastoin periaatteitanikin.

Mutta jos firma uskoo siihen, että olen kohderyhmän edustaja, joka tuotteesta/palvelusta tykkää, niin tänne vaan! Ja tietysti tuon mahdollisten arviointieni kohdalla esiin, jos sattuisi tällainen diili jostain syntymään. Läpinäkyvyytta ja avoimuutta lienen toistellut kyllästymiseen asti.

Lisää aiheesta mm. seuraavissa aiemmissa kirjoituksissani:

Markkinointi näkyy jo Ruotsin blogeissa

Flogit floppaavat

Haja-ajatuksia blogeista ja kulutuskirjoittelusta

(Ja tietysti otan mieluusti kommentteja vastaan ja kerron lisää mielipiteitäni, saa ottaa yhteyttä suoraankin. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut kuulemaan suomalaisista WOM (word-of-mouth) -kampanjoista!)

Be Sociable, Share!

11 kommenttia kirjoitukseen “Hopotus on epäaitoa puskaradiota”

  1. Junakohtaus sanoo:

    Mä ainakin olen täysin lahjottavissa. Lupaan kehua Junakohtauksessa ihan mitä tahansa, kunhan hinnoista sovitaan.

    Jostain syystä mä vaan luulen, että mun blogi ei ole ihan kaikkein halutuin ympäristö millekään tuotteelle. Mikähän siinäkin on.

  2. Mari Koo sanoo:

    Kyllä minulle on ainakin kelvanneet ne kehut, jotka suunnaltasi ovat tulleet :D
    Joten jatketaan samalla sopimuksella!

  3. Junakohtaus sanoo:

    Joko sustakin on tullut tuote? ;)

  4. Mari Koo sanoo:

    No eikös Marinadi ja Mari Koo ole jo blogibrändejä? :D

  5. Vanhanaikainen sanoo:

    Tässähän saa olla tarkkana kuin porkkana, kun ei tiedä milloin tri Koistinen lausuu TV:ssä madonluvut meikäläisen “hengen”tuotteista :-D

  6. Mari Koo sanoo:

    Voin lohduttaa, että kovin tarkkana ei tarvits olla, sillä a) etuliite “tri” ei tule olemaan käytettävissäni piiitkiin aikoihin, jos koskaan, ja b) eipä taida minulla olla varaa toisten blogeja niin suuresti arvostella, eikä minulla ole siihen tarvettakaan :)

  7. Vanhanaikainen sanoo:

    Niin, tuosta tittelistä. Minua hiukan ärsyttää ilmaisu, että joku on gradua vaille valmis maisteri, ja olenkin ottanut käyttöön itselleni tittelin väikkäriä vaille valmis tohtori. Suosittelen!

  8. Mari Koo sanoo:

    No, olishan se ihan kätevä nimike :) Mutta eivät nuo mielestäni ole aivan sama asia: maisterin tutkinnossa gradu on vain reilut 10 prossaa koko tutkinnosta opintopisteissä mitattuna. Tohtorin tutkinnosta taas suurin osa on nimenomaan väitöskirjaa.

  9. Vanhanaikainen sanoo:

    “gradu on vain reilut 10 prossaa koko tutkinnosta opintopisteissä mitattuna.”

    Hmm. Onkohan tuossa tdk-kohtaisia eroja. Silloin kun setä opiskeli, ei ollut loppututkinossa edes opintoviikkoja, myöhemmin tutustuin niihin. Minun loppututkintoni oli 2 vuotta välitutkintoon ja 2 vuotta gradua + sivulavia, ja gradu oli niistä kahdesta työteliäämpi eli ~35 % loppututkinnosta oli gradua???? Siihen se ainakin silloin kovin monella tyssäsi eli kyllä se silloin oli enemmän kuin 10 % ??? Olikohan prosenttilaskukaan vielä keksitty???

  10. PikkuKeiju sanoo:

    Tässä teemassa hirveän vahvasti TAAS se kuluttajan voimaantuminen – se, millaisia keinoja netti tai blogit tarjoavat empowermenttiin suhteessa yritysten vastuullisuuteen/eettisyyteen on ihan hirveän mielenkiintoinen ja tarpeellinen tutkimusaihe!!! Nyt äkkiä JOKU, tuumasta toimeen!!! Oottelee tietoa asiasta :)

  11. Mari Koo sanoo:

    Pikkukeiju, sori, sun kommentti oli jostain syystä napattu moderointijonoon. Kunhan ehdin, niin tästä blogista tulee vielä teknisesti kehittyneempi (tai siis minähän en sitä taaskaan tee, vaan pojat…)

    Jep, esittämästi aihe on mielenkiintoinen. Minäkin odottelen tietoa :)

Kommentoi