Julkisuuttani hallitsemassa

Viime aikoina olen taas useamman kerran törmännyt seuraaviin toteamuksiin blogaamisestani puhuessani:

“Ai blogit, joo… Olen minä niistä kuullut, mutta en kyllä viitsi lukea.”

Ja toinen:

“Minä en ainakaan halua kertoa itsestäni mitään nettiin.”

Ensimmäinen lausahdus kertoo mielestäni siitä, että asenteet blogeja kohtaan ovat muuttuneet. Vielä vuosi sitten sain selitellä, että mitä ne blogit ovat. Nyt moni tuntuu hieman jopa häpeilevän sitä, ettei lue blogeja, erityisesti, jos henkilö työskentelee markkinoinnin, viestinnän tai vastaavan parissa.

Olen toki koettanut vakuuttaa, ettei kaikkien tarvitse seurata blogeja, mutta samalla tuoda esiin sitä, että blogeista saa paljon arvokasta tietoa ja ajateltavaa. Että kannattaisi edes vilkaista, jotta oikeasti saisi käsitystä siitä, mitä täällä on meneillään.

Minä, mie ja itse

Toinen kohta eli se, miten ihmiset kokevat haluavansa pysyä kuitenkin vielä poissa netistä, vaatii vähän erilaista lähestymistapaa. Pohjaan ajatteluani Majavan Jeren jo ajat sitten esittelemään julkisuudenhallinta-näkökulmaan, ja olen tästä itsekin aikaisemmin kirjoittanut.

Kun kirjoitan nettiin omalla nimelläni, voin määritellä sitä, mitä minussa verkossa on. Jos en kirjoita mitään, muiden viittaukset nimeeni pääsevät esiin ainoina: ne voivat olla harmittomia tietoja osallistumisesta opiskelu- tai järjestötoimintaan, mutta toisaalta myös vuosia vanhaa, joka on jo ajat sitten menettänyt merkityksensä.

Blogaamista aloittaessani suhtauduin eri tavalla, ja kirjoitin anonyyminä. Silloin hain sitä roolia ja rajaa, miten ilmaista itseään virtuaalisesti. Nyt, kun mielestäni olen oppinut nämä tavat, omalla nimellä toimiminen netissä on luontevaa.
Täysnimikaimoja eli Mari Koistisia taitaa olla Suomessa kaksinumeroinen määrä. Kun nimeni laittaa googleen, niin etusivulle tulee viittauksia lähinnä minuun, vain yksi on toiseen henkilöön.

Nyt netissä on jo niin paljon aineistoa, joka viittaa minuun, että mikään yksittäinen pikkujuttu ei pääse nousemaan ainoana esiin. Toki kyse on pitkälti siitä, miten vastaanottaja tulkitsee sen, mitä minusta netistä löytää ja mitä vaivautuu lukemaan.

Suhtaudun aika huolettomasti itsestäni netissä kertomiseen: jos kerran esimerkiksi vaadin yrityksiltä läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä toiminnassa, niin toki minunkin pitää siihen pystyä.

Tämä aihe tuntuu jo itsestäni kovin paljon vanhan kertaukselta, niin paljon olen sitä viimeisen vuoden aikana käsitellyt. Kovasti se kuitenkin tuntuu kiinnostavan niitä, jotka eivät netissä liiku.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Lisää keskustelua suomalaisen blogistanian tilasta on Pirkan Digikko-blogissa.

Jere Majavan aloittama Jaiku-keskustelu “Blogit ovat…

Blogiroolista ja kenties sen vangiksi joutumisesta kirjoittaa Varapygmi.

Marinadi-blogiin aikoinaan laatimani teksti nettipaljastelustani.

New York Magazinen jo vanha, mutta silti yhä toimiva juttu siitä, miten teinit huoletta kertovat itsesään netissä kuvin ja sanoin.

– – –

Aiheeseen liittymättä:

Heiskasen Tero kokeilee oma-aloitteista mikromaksamista:

“Jaan 10€ edestä tietosenttejä (1000kpl) erilaisten tietosisältöjen (blogit, podcastit, foorumit, tietopalvelut jne.) julkaisijoille. Mikromaksuni julkaisen Jaiku-kanavalla.”

– – –

Blogimiitti on nyt perjantaina 5. päivä Kalliossa ravintola Luftissa alkaen klo 18. Tervetuloa sinne, tilaisuus on avoin kaikille, oli blogia tai ei!

Tagged: Tags

6 Thoughts to “Julkisuuttani hallitsemassa

  1. Mari Koo, tutultu tuntuu mitä kirjoitat bloggaamisesta. Olen läpielänyt samat tuntemukset ja kohdannut läheisten ja etäisten epäileviä katseita ja kommentteja. Innovaattorit eivät aina kulje kadun aurinkoisella puolella. Toisaalta suojaisessa varjossa voi kokeilla ja experimenteerata.

    Taisin toisaalla korostaa blogien ja Lärvikirjan (Facebook) business-merkityksiä. Microsoftin Ballmer puhui tänään Pariisissa

    Ballmer: We are still a long way from media free flow.
    Ballmer: Working with the largest Telcos in the world to deliver online TV globally.
    Ballmer is currently talking about TV the way bloggers talk about Facebook
    MSFT: Software, marketing and advertising and entertainment. Keyword: HORIZONTAL.
    Ballmer: MSFT is also a MARKETING company. Edict:The best money spent of marketing is the money spent online.
    Ballmer: My children are not watching TV. They spend a lot of time involved in gaming. Take note, Xbox.
    Ballmer is currently talking about TV the way bloggers talk about Facebook.
    Ballmer: ALL marketing will be digital within TEN years. The future of reading and writing is digital. Within ten years more people will read digitally than on paper.
    Ballmer: In the future, anyone in the software business WILL be in the website business.
    Ballmer: Software will play an increasingly important role in media. Enabling tech and platforms.
    Ballmer: software focus is enabling potential.

    Minä seurasin tapahtumaan Twitterin kautta. Ystäväni Silikonilaaksosta kirjoitti minulle viestejä. Minun ei tarvinnut poistua hetkeksikään Sotkamon Jatahovistamme. Nautin ruskasta, saatoin tehdä muita töitä ja silti olin melkein läsnä Pariisissa koko päivän. Lisäksi hoitelimme suurta Bioteknologiahanketta, joka toteutuessaan näkyy mm. blogeissani, mutta ennen kaikkea reaalitodellisuudessa.

    Lisäksi valmistelimme Bioenergiakokonaisuutta…Tämä kaikki mikroblogien, blogien, Twitterin, Jaikun ja Facebokin ja Sosiaalisen Median ansiosta. Minulla ei ole varaa vähätellä näitä välineitä, koska näiden kautta tulee leipää ja makkaraa leivän päälle.

    Mitä Nokia tekee? Sekin pyrkii Sosiaalisen Median sankariksi. Noksu maksaa entrystä ison hinnan.

    Kerron vielä Applen ja Starbucksin yhteistyöstä. Apple yhdistää virtuaalista ja reaalimaailmaa. Ystäväni cervus lanseerasi eilen käsitteen Pubcasting. Vitsailimme tänään Starbuckingista. Olemme siirtymässä uuteen toimintaympäristöön, joka ei enää ole cyberiä vaan todellisen ja virtuaalisen aukotonta yhteispeliä. Kohta monella firmalla on kiire.

    Nyt, tai ei koskaan!

  2. Ubiikkihan on se sana, josta tulevaisuudesta puhuttaessa käytetään. Eli kymmenen vuoden päästä ei sitten enää erikseen ehkä olekaan nettimarkkinointia, koska se on läsnä kiinteästi muutenkin.

    Mutta pitää toki muistaa se, että eivät kaikki ihmiset todellakaan täällä pörrää. Aina välillä pitää tosissaan muistuttaa itseäänkin siitä, että asiat, jotka minulla ovat arkipäivää olleet jo pitkään (kuten sähköposti) eivät sitä ole esimerkiksi isälleni. Eikä Facebookissakaan vielä ole monia ihmisiä, jotka ovat arkielossani minulle tärkeitä.

  3. MariKoo, “eivät kaikki ihmiset todellakaan täällä pörrää.”
    Tämä pitää täysin paikkansa. Facebookissani on työelämäni kannalta pieni mutta tärkeä uutta suuntaa antava ryhmä. Arkielon kannalta tuskin ketään. Suurin osa näistä sosiaalisen median tuttavuuksista eivät ole minulle face-to-face tuttuja. Valtaosa edustaa eräänlaista uutta myönteistä uutta toiseutta. Olen motivoitunut yhteistyöhön jaikujien ja twitteroivien kanssa, vaikka emme aidosti tunne toisiamme. Minua motivoi globaalin verkoston rakentaminen. Jotakuta muuta motivoi jokin muu. Konkreettisena motiivina on, että verkkoyhteistyön kautta en tarvitse matkustaa yhtä paljon kuin joskus aikaisemmin. Elämänlaadun kannalta tällä on merkitystä, mutta sähköiset yhteistyökumppanuudet säästävät sekä aikaa että rahaa. Tämä tuo busineksentekoon pehmeämmän vaihtoehdon.

  4. “Täysnimikaimoja eli Mari Koistisia taitaa olla Suomessa kaksinumeroinen
    määrä. Kun nimeni laittaa googleen, niin etusivulle tulee viittauksia
    lähinnä minuun, vain yksi on toiseen henkilöön.”

    Mikäs meidän on ollessa, kun nettijulkisuuden valokeila häikäisee silmiä
    😉 No, yksi perimmäinen kysymys kuuluu: miten voi saada tietoa niistä
    ihmisistä, jotka eivät suostu kirveelläkään näyttäytymään verkossa.

    Heillä olisi mielenkiintoista sanottavaa, paljon elämänkokemusta ja
    korvaamatonta ymmärrystä esimerkiksi tutkimuksen tekemisestä. Useita
    kertoja olen yrittänyt tarkentaa lukemaani ja luoda keskusteluyhteyttä,
    mutta en edes osaa bongata haluamaani henkilöä viidentoista nimikaiman
    seasta, varsinkaan kun ensimmäiset sata hakutulosta kertovat hevosista,
    koirista ja gerbiileistä. Henkilökohtaisesta blogista ja ajantasaisesta
    käyttäjäprofiilista ei toivoakaan.

    Näin sitä kirjoitetaan 20/80 -lainalaisuuksia uusiksi. Kaksi prosenttia
    netinkäyttäjistä verkottuu 98:ssa eri palvelussa, ja loput eivät halua.

  5. Asiasta viidenteen: miksiköhän kommentin näkyviin saaminen vaati vaihdoksen Windowsin puolelle Exploderiin..? Mozillassa ‘Talleta kommentti’ -toiminto tuottaa erittäin pystyynkuolleen lopputuloksen.

  6. Miia, sanos muuta. Pelkään, että oma maailma ja tiedonhankinta tietyllä tavalla vääristyy, kun sitä harjoittaa niin paljon netin kautta. Kun on kuitenkin se suuri joukko, jolla todellakin on paljon fiksuja ajatuksia, mutta joita ei pääse itselleen luontevalla tavalla lähestymään.

    Vaikea on saada ihmisten päätä kääntymään sen suhteen, että edes jotain voisi nettiin kertoa. Se auttaisi monessa asiassa ja esim. tietojen tarkistamisessa sekä tarkistuttamisessa.

    Ja tekninen ongelma on välitetty eteenpäin webmasterille, joka saa taas auttaa minut pulasta 🙂

Comments are closed.