Mari Koo

Tyylejä, ruokaa ja nopeita lanseerauksia

torstai 4. lokakuuta 2007 klo 12.53

Eilisessä seminaarissa oli aamupäivällä puhumassa myös Sanoma Digitalin toimitusjohtaja Liisa Kotilainen. Mieleeni jäi erityisesti Tyylitaivaan esittely: Tyylitaivas oli ilmeisesti onnistuttu saamaan läpi paremmin kuin odotettiin: kyseiselle sivustolle on rekisteröitynyt nelinumeroinen määrä käyttäjiä, lähinnä naisia, joiden keski-ikä on perätä 29 vuotta.

(Tosin tässä vaiheessa on huomautettava, että rekisteröidyin sivulle sen beta-vaiheessa, mutta sen jälkeen en ollut siellä käynyt. Eli kaltaiseni käyttäjä ei palvelun kannalta kovin hyödyllinen ole…)

Vastaavia sivustoja Sanoma Digital aikoo lanseerata jatkossakin. Ajatuksena on myös toimia nopeasti: ideasta toteutukseen ei saa mennä kolmea kuukautta pidempään.

Ruokablogeja kootaan yhteen

Seuraava aluevaltaus ovat kuulemma ruokablogit. Lähiviikkoina julkitulevalle sivustolle kerätään aineistoa ruokablogeista ja tarjotaan niitä kuuluisia yhteisöllisyyden luomiselementtejä.

Sanoma Digitalilla tuntui kuitenkin siis olevan vahva into kehittää ja kokeilla erilaisia sivustoja eri kohderyhmille, suunnilleen vauvoista vanhuksiin. Puheenvuoron mukaan ollaan valmiita myös ”kuolettamaan” palvelut, jos ne eivät lähde elämään toivotulla tavalla.

Kysyin, aiotaanko käyttäjät jotenkin konkreettisesti palkita mukana olosta ja sen kuuluisan kontentin luomisesta. Pelkkä lupaus lisääntyvistä kävijöistä ei mielestäni ole mikään erityinen houkutin blogeille, joissa ei ole edes mainoksia. Ideoita tähän kuulemma kehitellään, ja ainakin esimerkiksi erikoistarjouksia rekisteröityneille lupailtiin. Lisäksi myös erilaiset mainosratkaisut ovat ilmeisesti harkinnassa.

Sisällöntuottajien palkitsemista

Itse toivon, että syntyy myös paljon muita palkitsemistapoja: jos käyttäjät kokevat, että heidän tekemisillään tienataan rutkasti jossain ilman, että he siitä saavat osuutena muuta kuin hyvää mieltä, niin eipä se yhteisö välttämättä niin hyväntuulisena jatka eloaan.

Mainonnan kannalta suunnitelmissa ovat sisältöjen suorempi linkkaus mainostajiin. Eli esimerkiksi H&M:n tuotetta esittelevästä postauksesta olisi linkki firman sivuille, jos kaikki osapuolet siihen suostuisivat.

Tämä olisi tietysti askel kohti sitä, että sivuilla mainituista tuotteista pääsi suoraan tilaamaan kyseisen tuotteen. Ei toki toimi kaikissa tuotteissa varmaan Jenkeissäkään vielä (mielestäni olen siis jossain nähnyt tätä, mutta en nyt löydä linkkiä), mutta jossain vaiheessa yhä realistisempi vaihtoehto.

Helpotusta suomalaiseen blogiseurantaan?

Blogeihinkin olen kaipaillut niitä sivustoja, jotka helpottaisiavat suomalaisen blogosfäärin selaamista ja seuraamista. Kenties tätä kautta syntyy siis jotain, ja ainakin kovin vakuuttavasti Kotilainen puhui sitä, että asioita tehdään ja kehitetään käyttäjien ehdoilla. Eli esimerkiksi sitä blogaajien sisältöä ei ”varasteta”, vaan annetaan kunnia ja mahdollisesti muitakin porkkanoita niille, joille ne kuuluvat.

Ja ehkä jossain nyt joku taho suunnittelee laajamittaisempaakin Suomen blogikentän haltuunottoa, kun kerran kiinnostus näitä ympyröitä kohtaan on selvästi kasvanut.

Be Sociable, Share!

14 kommenttia kirjoitukseen “Tyylejä, ruokaa ja nopeita lanseerauksia”

  1. Zepa sanoo:

    Olisiko tuo Tyylitaivas tarpeeksi bloginomainen ollakseen blogilistalla? Se kun ei ole siellä. Meinaan, on mullakin se bookmarkeissa mutta eipä siellä tule ikinä käytyä, koska blogilista tuo koko ajan tavaraa päivittäneiltä kavereilta.

  2. Suviko sanoo:

    Multa oli aiemmin mennyt ohi, että Tyylitaivas oli Sanoma Digitalin. Nyt alkaa mietityttää se Kuukausiliitteen muotiblogijuttu, et oliko tässä synergiaetuja hakusessa.

    Edelleen. Se, paljonko luotuja tunnuksia sivustolla on, kertoo aika vähän. Enemmän sivustosta kertoisi päivätrafiikki tai moniko käyttää tunnusta 30 päivää sen luomisen jälkeen.

  3. Antti N sanoo:

    Onko mainitsemassasi ruokablogien haussa kyse juuri hiljattain avatusta Makuhaku nimisestä palvelusta (www.makuhaku.fi) vai jostain toisesta?

  4. Mari Koo sanoo:

    Zepa: Onhan tuo ylläpitäjän blogi ainakin ihan Blogilista-kamaa. Käyttäjistä en sitten tiedä.

    Suviko: Hmm, enpä osannut ajatella synergiaa. Olisko niin pitkälle menty? Ihan samaa mieltä olen siitä, että luodut tunnukset eivät todellakaan mitään kerro, kuten oma kirjautumiseni palveluun osoittaa… Ilmeisesti se päiväliikennekin on Digitalia tyydyttävällä tasolla. Olisihin halunnut kyllä samoin tietää ne käyttäjät, jotka ovat tosissaan jääneet aktiiveiksi.
    Trendit yms. ovat toki kiitollinen aihe lähteä rakentamaan nettiyhteisöäkin, innokkaita riittää.

    Antti N: Kyseinen palvelu julkaistaan tässä kuussa, eli ei ole tuo sama. Ilmeisesti ruokablogit ovat haluttu porukka 🙂

  5. Jauli sanoo:

    Taidamme elää mielenkiintoisia aikoja kotimaisten nettipalveluiden ja miksei blokienkin osalta. Isot tekijät pukkaavat kukin vuorollaan ulos erilaisia yhteisöpalveluita ja muita systeemeitä. Se on sitten eriasia, mitkä näistä jäävät elämään ja löytyykö niistä loppujen lopuksi mitään, mikä kiinnostaisi allekirjoittanutta.
    Blogit eivät sinänsä ole oikein mun juttu, mutta Blogispotti-nimisen palvelun kautta olen jonkin verran päässyt enemmän sisälle blogienkin maailmaan ja kokenut palvelun ihan mukavaksi jutuksi vaikka taitaakin olla harrastelijoiden ylläpitämä. En jaksa etsiskellä blogeja tai seurata niitä tai niiden feedejä sen kummemmin vaan luen niitä satunnaisesti aina sen mukaan, kun mielenkiintoista luettavaa osuu kohdalle. Tässä mielessä Blogilista on minulle vähän hankala ja Blogispottiinkin toivoisin lisää artikkeleita, jotta saisin eteeni linkin, joka johtaa suoraan siihen, mitä haluan lukea.

  6. Mari Koo sanoo:

    Jauli: Minähän olen pitkin tätä vuotta haikaillut sellaisia sivustoja kuin ruotsalaisilla, kuten Bloggar.se tai Bloggportalen.se. Kiinnostavan luettavan löytäminen olisi tuollaisten sivustojen kautta selvästi helpompaa. Blogispotti on vielä sen verran keskeneräinen ja mukana olevan joukko pieni, joten se ei tarjoa kovin kattavaa kuvaa suomalaisten blogistanian kokonaismenosta.

  7. Jauli sanoo:

    Mari Koo: En ole aiemmin törmännyt mainitsemiisi palveluihin ja nopeasti vilkaistuna iski pieni sekavuus-ahdistus, kun pikaisesti vilkaisin.
    Kuten sanottua, en ole erityisemmin paneutunut blogien maailmaan, mutta verkkopalveluista, niiden kehittämisestä ja ylläpidosta on kertyyt jonkin verran kokemusta, joten haluan nostaa tuosta kommentistasi erään kohdan esiin.
    Mainitset tuossa ehkä erään olennaisimmista asioista, johon verkkopalvelun ylläpitäjä vääjäämättä törmää, eli kävijät ja aktiivisuus. Jos palvelun takana ei ole jotain isompaa tahoa, kuten mediataloa tms. on oman palvelun aktivoiminen hyvin työlästä ja välillä aika masentavaakin hommaa. Mediataloilla on se valtava etu puolellaan, että heillä on kanavat kunnossa, paljon resursseja ja pelkkä lanseeraaminenkin jo herättää itsessään huomiota.
    Olen itse verkkopalvelun ylläpitäjän ominaisuudessa joutunut taannoin lukemaan kommentteja, joissa sanotaan, että palvelu on ehkä vielä hiukan keskeneräinen ja käyttäjiä pitäisi olla enemmän. Tämä on masentavaa varsinkin, jos kommentoijana on oman kohderyhmän edustaja. Jos oma kohderyhmä ei ole kiinnostunut ja odottaa vain palveluun enemmän käyttäjiä enen kuin on itse valmis osallistumaan niin silloin tietää jonkin olevan ehkä pahastikkin pielessä.
    Blogispotin kohdalla ei luulisi käyttäjämäärien kasvattamisen olevan suurikaan ongelma, mutta ehkä bloggaajille riittää se, että saa ilmaista asiansa blogissaan ja se on sitten sama, mitä sen jälkeen tapahtuu. Ehkä palvelu vaatii liikaa, kun haluaa bloggaajien lisäävän linkkejä sinne itse, eikä toimi automaatio-pohjalta.

  8. soopeli sanoo:

    Jauli: ”Jos oma kohderyhmä ei ole kiinnostunut ja odottaa vain palveluun enemmän käyttäjiä ennen kuin on itse valmis osallistumaan niin silloin tietää jonkin olevan ehkä pahastikkin pielessä.”

    Yhteisönettipalvelun hyvyys (suoraviivaistaen) määrittyy pitkälle sen teknisten ominaisuuksien ja käyttäjäyhteisön koon perusteella. Näkisin kuvaamasi tilanteen tavallisena, mitään ei siis ole ”pahasti pielessä”, käyttäjät etsivät omia tarpeitaan täyttäviä nettipalveluita, ja samaan aikaan palvelut kilpailevat käyttäjistä. Vertailussa aloitteleva palvelu häviää helposti asemansa vakiinnuttaneelle ja hyvä paremmalle. Nettimaailman suhteellisuusteoriaa.

    Se mikä voi olla pielessä, on tilannearvio kehittämänsä palvelun tarpeellisuudesta ja sen asemasta kilpailussa.

  9. Jauli sanoo:

    Soopeli: Erittäin hyvä kiteytys. Yritänpä muistaa tuon, jos taas jonain päivänä innostun ja ehdin webbi-juttuihin paneutumaan. Tosin en usko koskaan lähteväni näiden sosiaalisten webbipalveluiden kehittelyyn, mutta eiköhän tuo päde näissä jutuissa muutenkin.

  10. Katja sanoo:

    En oikein miellä tuota Tyylitaivasta blogiksi, enkä oikein näe miten sitä kautta käyttäjä pystyisi ”tienaamaan” muuta kuin hyvää mieltä. En äkkiseltään muista törmänneeni Amerikassakaan yhteenkään yhteisö-sivustoon, jossa keskustelupalstan omaiset kannanottajat saisivat jotain hyötyä kirjoituksistaan.

    En koe ”erikoistarjouksia” palkintona – yleensähän se tarkoittaa käyttäjän joutuvan ostamaan tuotteen josta saa alennuksen. Monet amerikkalaiset sivustot tarjoavat noita ”jäsen etuja” mutta ne eivät saa käyttäjiä sen nopeampaa vauhtia kuin jäsen etuudettomatkaan – se on se sisältö joka vaikuttaa kaikkein eniten, eli muut käyttäjät.

    Amerikassa on kymmeniä erilaisia yrityksiä, joilla ei ole muuta tehtävää kuin saada yritykset/mainostajat ja bloggaajat yhteen. On niin ”maksu-postauksesta” (vapaa suomennos pay-per-post) tai että bloggaajalle lähetetään tuotteita ilmaiseksi jotta kirjoittavat siitä.

    Bloggaaja voi tienata hyvin myös mainosbannereiden kanssa, ja ei ainoastaan veloittamalla mainospaikasta – bloggaaja saa prosentuaalisen provikan joka kerta kun tuon bannerin avulla joku menee kauppaan ja ostaa. Amazon.com tarjoaa bloggaajille myös suoraan mahdollisuutta tähän – muut vielä joutuvat käyttämään välikäsiä. Eli kun bloggaaja on kirjautunut Amazonin ”mainostajaksi” , hän voi luoda kuvallisia linkkejä Amazonin tuotteista ja jos lukija klikkaa tuota ja ostaa tuotteen, bloggaaja saa provikan.

    Itse olen ollut aika otettu kun Converse lähetti pojalleni ilmaiset tennarit tai kun sain useamman satalappusen espressokeittimen -ainoa mitä piti tehdä, kirjoittaa blogissani, joka on ainoastaan pari kuukautta vanha.

    Bloggauksessa olen aika uusi siis, mutta mielenkiinnolla jatkan edelleen. Haastattelin blogiini yhtä amrikkalaista blogi-kuningatarta – hänen sivustollaan käy 2.3 miljoonaa eri vierailijaa kuukaudessa, ja hänellä on 14-päinen työvoima kirjottamassa. Ei hassummin parissa vuodessa. En uskaltaudu edes arvaamaan millaiset tulot blogilla on, yksi pieni mainos viikoksi sivustolle maksaa 80 euroa, suuremmat tonnin per viikko.

  11. Mari Koo sanoo:

    Jauli: Kovin monihan on jo tympääntynyt näihin Facebookeihin ja muihin. Jonkinlaista kuherruskuukautta on eletty (ja osa netinkäyttäjistä elää edelleen ja osa suomalaisista ei ole vielä netissäkään). Jatkuva kirjautuminen ja tietojen syöttä ilman varmuutta siitä, että palvelusta olisi jotain hyötyä, on rasittavaa. Ja kuten totesit, Soopeli kiteytti asian mainiosti.

    Katja: Ei Tyylitaivas siis ole blogi eikä yritäkään sitä väittää. Ainoastaan sen ”pääylläpitäjän” kirjoituksia voi pitää varsinaisesti blogina. Muutoinhan se on käyttäjien tuottamaa sisältöä hyödyntävä sivusto.

    Amerikassa blogimainonta (ja muu netti+tienaus) on toki tunnetusti huimasti Suomea edellä. Minä vain suhtaudun hieman kriittisesti siihen, että blogaajalle lähetetään tuote olettaen, että hän kirjoittaa siitä positiivisesti. Jos blogaajalle annetaan vapaat kädet kirjoittaa mitä tahansa, niin sehän on ok. Olenhan minäkin tuonut julki sen, että toki saa lähetellä kaikenlaista Kulutusjuhlaamme, mutta yrityksen pitää olla valmis siihen, että me saamme kirjoittaa aidot mielipiteemme. Ja tietysti myös toisimme julki sen, että tuote on saatu emmekä ole siitä itse maksaneet.

    Amazon on tietysti hyvä esimerkki siitä, miten palvelun käyttäjät suosittelevat ja tienaavat.

    Suomessa blogin mainoksilla ei kovin moni tienaa varmaankaan mainittavia summia. Mutta ehkä se siitä, kunhan nettimainonta ylipäätään lisääntyy: sitten blogaajillakin on jo enemmän mahdollisuuksia. Mutta Suomi on aika pieni maa ja kielialue rajallinen, joten jenkkeihin vertaaminen on sikäli aina vähän hankalaa. En toki epäile, etteikö kaikenlaisia viritysiä sieltä suunnalta tänne valuisi.

  12. Sanomamonopoli sanoo:

    Pidän itse ruokablogia ja Sanomawsoy (http://www.foody.fi/beta/) on lähestynyt minua kiusallisen useaan otteeseen tämän ruokapalvelunsa tiimoilta.

    Aika hassua, että Sanomawsoy on lanseeraamassa samanoloista palvelua, joka on jo ruokablogiin liittyen olemassa. (www.makuhaku.fi)

    Sanoma-konserni on hyvä esimerkki monopolista, joka haraa digitaalista muutosta vastaan kynsin hampain, jotta 1800-luvun keksintö – yrityksen kultakimpale – sanomalehti säilyttäsi asemansa. Sanomat esimerkiksi osti muutama vuosi sitten Huuto.net -palvelun voidakseen vaieta sen kuoliaaksi ja lopettaa sen teknisen kehityksen – puhumattakaan sen markkinoinnista, jotta paperilehden luokitelluista ilmoituksista saatavat tulot eivät vaarantuisi. Vasta kun Alma julkaisi kilpailevan Mikko-palvelunsa tänä syksynä on Huuto.netin mainoksia näkynyt Sanomien medioissa.

    Samalla tavalla Sanomat ”tappoi” ilmaisjakelulehtibisneksen ostamalla ensin Metro-lehden ja sittemmin Uutislehti satasen. Ja Radion puolella Radio Helsinki on kaapattu konserniin ja Johnny Kniga lehti napattiin ja kuopattiin, V-lehti jne… Lista on pitkä. Neloskanavan aikoinaan panivat pystyyn vain jotta tv-mainonnan kustannukset pysyisivät aisoissa, jotta sanomalehtimainonta pitäisi pintansa.

    Sanomat haluavat olla joka puolella mukana ja näin pidellä asemistaan kiinni. Sanomien tavoitteena ei ole tehdä palveluita kuluttajille, vaan myydä mainoksia ja myydä omissa palveluissaan ristiin konserninsa tuotteita.

    On milestäni säälittävää kopioida Makuhaku-palvelun idea. Makuhaku on käsittääkseni palvelu, joka on syntynyt ruokablogaajien tarpeesta ja tarpeeseen, eikä sen takia, että sitä kautta myytäisiin jotain vaippoja tai lentomatkoja. Vai onko jollain tietoa kuka makuhaun takana on?

    Itse kävin kokeilemassa tätä foodyä, kun minua lähestyivät, mutta en kyllä vakuuttunut kyseisestä virityksestä.

    No, lopultahan on ihan hienoa, että palveluita tulee, mutta valmiiden palveluiden kopioiminen tällaisten konsernien toimesta ei saa minun pisteitäni. Varsinkin kun jos vanhat merkit pitävät paikkansa Sanomia ei tippaakaan kiinnosta, mitä kuluttajat oikeasti kaipaavat…

  13. Katja sanoo:

    En osaa Suomen blogimainonnasta sanoa mitään, koska minulla ei ole kokemuksia, mutta omasta mielestäni blogit olisivat suomalaisille yrityksillekin hyvä markkinointiväylä.

    Blogin suosiohan perustuu siihen että bloggaaja tuo oman mielipiteensä esiin, ja jos bloggaajan luotettavuus kärsii – blogi ei saa jatkossa lukijoita, ja lukijamäärän lasku taas vaikuttaa mainostajien saantiin. On bloggaajan pitkän aikatähtäimen kannalta kannattavaa kirjoittaa rehellinen mielipide – eli se on ihan omankin edun tavoittelua.

    Olen törmännyt useisiin blogeihin joissa kirjoitetaan kehuja niin vessapaperin pehmeydestä sieraintenpuhdistustikkuihin (ihan oikeasti, sen firman edustajat ovat varmasti ottaneet satoihin bloggaajiin yhteyttä, koska nyt olen lukenut sieraintenpuhdistustikuista kymmenistä blogeista), ja kaikki tuotteet ovat aina hyviä – kuka jaksaa lukea sellaista, jos näkyy läpi että kirjoittaja on saanut maksun artikkelista ja kaikki on niin kamalan ihanaa?

    Samoin olen lukenut ”firma X lähetti minulle tuottee Y, ja en voi sietää sitä” – mutta voihan olla ettei kirjoittaja tykkää uudesta super-mansikkamehusta, koska hän ei ylipäätään tykkää mansikoista, ja kirjoittaa ”aivan liikaa mansikan makua” – jokuhan voi lukea ja ajatella ”aah, rakastan mansikoita, taidankin kokeilla”!

    Eli negatiivinen kirjoitus voi silti olla positiivista mainontaa. Blogi-kirjoituksilla saadaan henkilökohtainen mielipide aikaan. Suosituimpia blogeja ovat nämä joissa kirjoitetaan myös negatiivisia arvosteluja = rehellisiä milepiteitä.

    Ja onhan sen negatiivisenkin mielipiteen saaminen suoraan kuluttajalta arvokasta tietoa! Sen perusteellahan tuotetta voidaan parantaa ja tavoittaa kilpailuetu markkinoilla.

    Olen tutkinut viime aikoina median vaikutusta Crocsien ja Mattelin pörssikursseihin. Molemmista kirjoitin artikkelit blogiini. Molemmat firmat ovat saaneet amerikkalaisessa mediassa paljon negatiivista huomiota (Crocsit onnettomuuksista, Mattel viallisista leluista) – molempien firmojen pörssikurssi on korkeampi tänään, kuin ennen kuin negatiiviset uutiset tulivat julki. Amerikkalaiset yritykset tajuavat että ei se haittaa, mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Ja ottavat riskin tuotetta tarjotessaan testattavaksi bloggaajille ettei se olekaan mieleen.

    Käsittääkseni Jari Sarasvuo on Suomessa samoilla linjoilla puhuessaan huomiotaloudesta.. ?

    Itse lähdin blogi-mainontaan mukaan yrittäjän lähtökohdasta – lähetin firmani tuotteita muutamille bloggaajille testattavaksi. Kun laitoin pikku-kauppani pystyyn, annoin sille nimen jolla tuli nolla hakutulosta googlella. Halusin testata miten internet-markkinointi toimii minimaalisella budjetilla. Olen lähettänyt tuotteita noin 10:een blogiin – mutta niiden avulla kymmenet muut (blogit) ovat kuulleet tuotteistani. Tänään katsoin googlella, yli 70 sivua on linkannut pikku-kauppaani -suurin osa blogeja tai verkkolehtiä. Google-haulla kauppani nimelle tulee yli 13,000 hakutulosta ja se on pieni numero siihen mikä se on silloin kun maksan Google-mainoksista, jotka olen nyt pysäyttänyt. Kauppani aukesi helmikuun lopulla.

    Muutama viikko sitten Amazon muuten otti yhteyttä, ja kysyi haluanko laittaa tuotteeni sinne myyntiin, eli avata ns. shop-in-shop.

    Itse aloin bloggaamaan näiden minun kaupastani kirjoittavien bloggaajien takia. Niin moni bloggaaja kirjoitti ”kaupan omistaja mukava”, ”kaupasta henkii eurooppalaisuus” tai ”kuin parhaan ystäväsi kauppa” – tajusin että yritykseni henkilöityy minuun, ja en ollut edes ajatellut käyttää omaa naamaani markkinointiin. Nyt kirjoitan blogissa mielipiteitäni, ja myös verkkolehtiin ja muiden uutiskirjeisiin, olen alkanut ”myymään” myös omaa osaamistani, en ainoastaan tuotteitani. Ja se osaaminen… niin hassulta kuin se kuulostaa: se osaaminen on olla äiti. Eli kirjoitan äitejä kiinnostavista jutuista/tuotteista ja tutkimusten mukaan henkilökohtainen suositus on juuri se paras tapa markkinoita tuotteita – etenkin silloin kun kuluttaja on äiti.

    Kuten sanottu, minun markkinointibudjettini on ollut aivan minimaalinen, mutta blogin avulla olen saanut yritykselleni myös ilmaista mainontaa – itse asiassa en ole maksanut mainonnasta viimeiseen kahteen kuukauteen. Olen auttanut muita nais-yrittäjiä, joko kirjoittamalla heidän tuotteistaan/liikkeistään/blogeistaan – ja he ovat tehneet saman minulle. Ei – en ole kirjoittanut ”kirjoitan sinusta, kirjoita minusta” – sehän olisi läpinäkyvää lukijallekin. Olen auttanut muita odottamatta vastapalvelusta – ja se taas on luonut kuvaa ystävällisestä yrittäjästä, joka on aika hyvää mainontaa sekin. Blogini on nyt ollut pystyssä kesäkuusta asti, joten vielä on liika aikaista sanoa, pystynkö sillä tienaamaan, vai hukkuuko se kaikkien muiden äiti-blogien joukkoon. Itse teen hommia ihan mielenkiinnosta, ja tarinat hyvin tienaavista bloggaajista totta kai kannustavat koittamaan. Rehellisesti sanottuna, näen suuremmat mahdollisuudet tienata enemmän blogillani 2 vuoden kuluttua, kuin pikku-kaupallani.

  14. Mari Koo sanoo:

    Sanomamonopoli: Elämme kuitenkin näissäkin asioissa vapaassa kilpailuissa. Kuten Soopeli tuossa edellä totesi, niin ratkaisevaahan on se, kokevatko käyttäjät palvelun tarpeelliseksi. Toki Sanomien tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen jne, mutta siellä on myös resursseja kehittää palveluita, joita yksittäisillä tekijöillä ei ole.

    Makuhaku on hyvä palvelu, mutta miinusta tulee siitä, ettei palvelun taustaa kerrota kovin syvällisesti. Kaksi digimedia-alan innokasta ruokablogaajaa olisi mielestäni mainiosti voinut paljastaa omat bloginsakin!

    Katja: Kiitos kattavasti kommentista. Juuri vastaavaa on varmasti odotettavissa suomiblogeihinkin, ja olen joskus kirjoitellut mm. siitä, miten blogi toimii pienen yrityksen markkinoinnissa. Myös omalla kohdallani, luonnollisesti. Ja vastavuoroisuus on luonnollinen osa ihmisten sosiaalista toimintaa ja myös blogeja, ja sitä toki harrastan itsekin.

    Eli siis ihan samaa mieltä olen kanssasi, puskaradion toimivuudesta jne, ja olen yrittänyt näitä asioita tuoda julki tässäkin blogissa. Kulutusjuhla-blogimmehan mm. kokoaa juuri noita muiden kommentteje niin hyvistä kuin huonoista tuotteista.

    Mieluusti toivoisin suomalaistenkin yritysten oppivan juuri sen, että myös negatiivinen nettikirjoittelu voi olla yritysten kannalta hyväksi ja sitä voidaan monin keinoin hyödyntää. Ylipäätään sellainen rehellisyys ja avoimuus ei vielä aidosti näy kovin monen firman toiminnassa.

Kommentoi