Kuluttavat kaupunkilaiset Vanhalla

Megapolis 2022 -tapahtuma pohti kulutusta ja tulevaisuutta hienosti. Tosin en oikein tiedä, mitä mieltä olisin siitä, kuinka kaikki yhteistuumin nyökyttelevät ajatukselle, että pitäisi toimia kulutuksessa eettis-ekologisemmin, kun samaan aikaan ihan lähellä kansa kantaa keltaisia muovikasseja shoppailuintoisena. Myös “Nurmijärveläinen idylli” sai osakseen paljon vinoilua.

Eli paljon puhutaan ja kaikki ovat yhtä mieltä, mutta silti se tekojen tasolle pääseminen puuttuu. Varsinaisia ratkaisuehdotuksia tai esimerkiksi tehokkaita toimia kulutuksen hillitsemiseksi ei esitetä. Mutta kuten Tarja Halonen sanoi, niin onhan se sentään hyvä, että jotain asennemuutosta on tapahtunut.

Tuottavuuden kasvu ei vähentänyt työntekoa

Osmo Soininvaara osasi lakonisen ironisella tavalla ottaa yleisön. Hän myös hyvin esitti sen, mistä tässä kaikessa kulutusintoilussa ja siihen tietysti kytkeytyvästä rahan ansaitsemisen halussa on kysymys.

Soininvaara lähti liikkeelle ajatusleikistä, jossa yhteiskuntatieteilijää olisi vuonna 1900 pyydetty kuvittelemaan tulevaisuudessa maailma, jonka tuottavuus olisi noussut 14-kertaiseksi eli nykytilaan. Soininvaara epäili, että kyseinen henkilö olisi ajatellut meidän esimerkiksi tekevän 20 tuntista työviikkoa ja ansaitsevan näin kuusinkertaiset tulot vuoteen 1900 verrattuna.

Mutta näinhän ei ole käynyt. Teemme töitä 40 tuntia viikossa ja tienaamme 12-kertaisesti. Saavutettu tila on “otettu ulos” rahana, ei aikana.

Rikkailla on kivempaa, mutta vertailu tekee ahneeksi

Soininvaara muistutti siitä, että kaikissa yhteiskunnissa rikkailla on kuitenkin kivempaa kuin köyhillä. Kansakunnan vaurastuminen tuo tyytyväisyyttä, mutta tunnetusti vain tiettyyn rajaan saakka.

Yksilötasolla ongelma on se, että vertaamme omaa osaamme muihin ja kateellisina haluamme sitä, mitä muillakin. Lisäksi vallitseva elämänmuoto vaikuttaa siihen, mitä haluamme: nyt kännykkä pitää olla kaikilla.

“Jokaisen kannattaa kilvoitella, mutta kukaan ei siitä hyödy”, kommentoi Soininvaara, ja vertasi eloamme juoksukisaan, jossa kaikki olemme hengästyneitä, mutta kukaan ei voita.

Soininvaara totesi, että vuoteen 2004 verrattuna tienaamme keskiverrosti 9 prosenttia enemmän. Hän kysyi, huomaammeko tämän ansiosta olevamme onnellisempia. Tienattu raha on käytetty ostamiseen, kuten matkat ja kodin teknologia, mutta olisihan sen voinut tehdä toisinkin eli pitää vaikkapa kuukauden vapaan. Soininvaara pohdiskeli tähän liittyen suomalaisten työhulluutta.

Elä niin, ettei eläkeläisenä kaduta

Lopuksi Soininvaara antoi ohjeensa, eli “päätä itse elämästäsi”: vaihda tulotaso vapaaseen, luovu autosta, hanki halpoja harrastuksia ja elä niin, ettei eläkeläisenä kaduta.

Soininvaarassahan on tietysti myös se hyvä puoli, että hän on uskottava, koska elää niin kuin puhuu. Tai ainakin antaa sen vaikutelman. Ja kieltämättä väkisin sympatiseeraan miestä, joka fillaroi halki Euroopan.

Soininvaaran yksi sanaheitoista oli “Köyhäily kunniaan”. En yhtään epäile, etteikö tietty köyhäily olisi jo trendikästä, ja siitä se vain kohoaa. Toisaalta pakko kai näin on uskoa, kun itse taidan kuulua niihin, jotka ovat ryhtyneet tietyllä tavalla köyhäilemään ja ottamaan sitä aikaa rahan sijaan. Ehkä kymmenen vuoden päästä huomaan olleeni edelläkävijä tai sitten olen tipahtanut yhteiskunnan kulutusrattaista, heh.

Asumisväljyyskään ei tuo onnea

Arkkitehti-muusikko Tuomas Toivosella oli myös kiinnostava, hyvin tehty esitys kaupunkiasumisesta. Hän laskeskeli, miten paljon tilaa tarvitsisimme, jos jokaisella olisi Helsingissä se tavoitteena oleva 50 neliötä ja miten tämä kurjistaisi kaupunkiympäristöä entisestään. Asumisväljyyden lisääntyminen kun tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että palveluita on vähemmän ja liikennettä enemmän.

– – –

Enemmänkin Megapoliksesta voisi kirjoittaa, mutta nyt ei kykene. Muutto on pitänyt edelleen kiireisenä, mutta kunhan tavarat pääsevät (toivottavasti!) ensi viikon aikana paikalleen, niin eiköhän blogauskin taas jatku vähän tehokkaammin.

Kaikenkaikkiaan tilaisuus oli hienosti järjestetty ja homma toimi mainiosti. Visuaaliset meiningit pörräsivät uljaasti ja aiheet ilmiselvästi kiinnostivat, koska ihmisiä oli paikalla tungokseen asti.

Tagged: Tags

10 Thoughts to “Kuluttavat kaupunkilaiset Vanhalla

  1. Mulle jäi Megapoliksesta vähän tyhjä fiilis, vaikka hyvä tapahtuma olikin. Tuomas ja Ode olivat hyviä, mutta osa puhujista tuntui jotenkin olevan asian vieressä. Olen nyt jotenkin liian ratkaisukeskeinen ihminen, mutta jotenkin olisin kaivannut edes jotain työstettäviksi kelpaavia ratkaisun alkioita. Totta kai jokaisen ihmisen valinnat merkkaavat ja hyviä valintoja pitää tehdä, mutta mulla on jotenkin sellainen fiilis, että maailman pelastamiseen tarttetaan vähän muutakin. Toki varsinkin poliittisten päätösten teko on hankalaa, mutta hei jotain! Sopimukisa! Tiedän, että sopimukset kuulostavat vapauden vastaiselta mahtikäskyltä, mutta on sitä sotatilassakin poikkeuslakeja…

    Yksi asia, joka kaikista puheenvuoroista puuttui oli myös yritystoiminnan vaikutus asumiseen. Totta helvetissä esim. työpaikan sijainnilla tms. on merkityksensä yksilön asumis- ja elämäntapavalinnoissa. Työpaikat pakenevat bisnesparkkeihin (=karsinoihin) johonkin hevon vitun Vantaalle, jonne joukkoliikennekään ei tarpeettomana kulje, koska ihmisillä on kuitenkin kaksi autoa. Kestämätöntä kuraa, johon on vielä investoitu törkeitä summia. Mikä tähän ratkaisuksi?

  2. Matti, jep, kuten kirjoitin, niin paljon puhutaan, että “hei, ympäristö on tärkee juttu ja jotain pitäis tehdä”, mutta niitä ehdotuksi siihen, mitä “jotain” olisi, ei puheenvuoroissa kuultu. Onneksi dodolaiset itse sentään ovat näitä henkilökohtaisia päästökiintiöitä yms. vilautelleet, jotka tuovat konkreettisuutta meininkiin.

    Itse ainakin uskon, että tarvitaan lainsäädännön tms. asettamia keinoja, houkutuksia ja pakotteita, jos meininkiä meinataan aidosti muuttaa.

    Ja yhteiskunnan rakenteissa on kieltämättä paljon vikaa.

  3. Itselle kohoaa sellainen kysymys mieleen.. tekevät ihmiset Suomessa paljon kotoa käsin jo nykyisin töitä?

    Amerikassa kotoa töiden tekeminen on yhä vain suurempi trendi. Ehkä kymmenen vuotta sitten se oli vielä jopa “halveksittavaa”, mutta nykyisin se on lähes muotia.

    Hieman tuota “suomalaista työhulluutta” kyseenalaistan – eikö siihen 40:neen työtuntiin kuulu joka päivä lain mukaan kahvi- ja ruokatunnit? Ja ovatko suomalaiset siis alkaneet ottaa lain määräämiä lomapäiviä rahassa?

    Ja Mari, kannatan köyhäilyä, ja Soinivaaran opit kuulostavat mukaville korvaani, tosin en usko että rikkailla on aina mukavampaa kuin köyhillä. Elämässä on niin paljon asioita joita rahalla ei saa hankittua, ja ne ovat yleensä juuri ne, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi.

    Meidän perheessä köyhäillään, ja otetaan elämä seikkailuna. Lomamatkoilla ei käydä, tai edes elokuvissa. Mutta perheen eka-luokkalainen juuri teki koulussa projektin jonka aiheena oli “100 kaupunkia jossa olen käynyt”. “Mustalaisena” elämä ei ole hassumpaa, vaikka se tarkoittaakin että osoitteiden vaihtuessa ei se mukana raahattava tavaramäärä juurikaan kasva. On vapauttavaa olla kiintymättä tavaraan, ja tehdä joka päivä juuri sitä mitä haluaa. En ymmärrä ihmisiä jotka tekevät työtä, jota eivät sieda, vain saadakseen rahaa.

  4. Nieminen-Sundell: Jeps, hyvät näkökulmat sinullakin oli Megapoliksessa, oleelliset koonnit kulutusajattelusta ja tavaroiden tai’asta.

    Katja: En kyllä tarkkaan ottaen tiedä etätyön määrää, mutta varmaan täällä tullaan taas USA:a perässä, eli varmaan vähitellen yleistyy, kun yhteydetkin paranevat. Tosin toki monessa organisaatiossa on vielä tiettyä jähmeyttä asian suhteen, oletan.
    Suomalaisten työhulluutta Soininvaara vertasi hollantilaisiin. Jenkithän käsittääkseni tekevät niitä pitkiä päiviä. Soininvaara toki myös kommentoi sitä, kuinka työmatkoihin käytetään aikaa.

    Eikä Soininvaara toki kirjaimellisesti tarkoittanut, että rikkailla on aina kivempaa kuin köyhillä. Eli kun Suomessakaan se onnellisuus ei ole 80-luvun jälkeen kasvanut, vaikka rikkaus on. Mutta rikkailla on toki noita ihan todella köyhiin verrattuna erilaisia mahdollisuuksia. Eli voi esim. tehdä vähemmän töitä 🙂

  5. Juu, olet oikeassa noiden rikkaiden suhteen (voivat tehdä vähemmän töitä). Asumme Kalliovuorilla ja tämä on oikein rikkaiden ihmisten leikkipaikka. Ovat tienanneet rahansa muualla ja sitten tulleet tänne leikkimään ja tekemään vähemmän töitä. (ei, en kuulu tähän joukoon) Täällä olen nähnyt monen isän ja pojan rullalautailevan tai lumilautailevan yhdessä, ja kun rinteillä on uusi puuteri, niin kaupungissa joka toinen toimisto on kiinni ja töitä tehdään puhelimitse sen verran kun hissillä kestää mennä ylös. Useimmat näistä ihmisistä ovat kuitenkin jossain vaiheessa tehneet 60-tuntisia työviikkoja, ja oivaltaneet että elämässä voi tehdä muutakin kuin vain töitä.

  6. Kiitos sujuvasanaisesta raportista. Harmittaa Megapoliksen missaaminen, mutta nykyään on jatkuvasti jossakin jokin tapahtuma jonne haluaisi. Kärvistin kaksi päivää seminaareissa enkä eikä vapauduttuani väsynyt pää enää kestänyt paikallaan puhevirran kuuntelemista ilman torkahtelua.

    p.s. Seuraavat Mediapäivät on jo ilmoitettu tuleviksi. Konfabulaarissa vois jutella, et olisiko rahkeita ehdotella sinne parempaa verkkoaiheista ohjelmaa?

  7. Suviko, joo, kaikenlaista tapahtuu koko ajan eikä millään ihan joka paikkaan ehdi eikä jaksa.

    Ai Mediapäivätkin! Toivon mukaan minulla on vara osallistua ensi vuonna, kun ei ole sitä työnantajaa, jolla voisin sen maksattaa 🙂
    Katellaan Konfassa asiaa.

Comments are closed.