Mari Koo

Ihmisyys ei ole muuttunut, mutta kuluttaja kehittyy

tiistai 23. lokakuuta 2007 klo 18.46

Tänään suuntasin iltapäivällä Wanhaan Satamaan Markkinointiviestinnän viikon ammattilaispäiville kuuntelemaan ja katselemaan.

Arnold, Markkinointiviestinnän viikkoDaryl Arnold, digitaalista markkinointia tekevästä Proferosta, piti hyvän esityksen siitä, mihin suuntaan nuoriso menee kuluttajina ja online-maailmassa. Hän totesi, ettei ihmisyys ole muuttunut, mutta kuluttajuus on kehittynyt.

Arnols käytti esityksessään esimerkkinä 22-vuotiasta Teng Xiao Yin -nimistä kiinalaista nuorta naista. Tämä neito on online lähes koko ajan, hänellä on kaksi kauppaa aasialaisessa eBayn vastineessa Taobaossa (kuten kuulemma lukuisilla muilla hänenkaltaisillaan kiinalaisilla) ja hänen sosiaalinen verkostonsa rakentuu pitkälti nettiviestinnän kautta.

Netissä muodostuu kyläyhteisökaupankäyntiä

Neito kertoi, että kaverit ja nettitutut ostavat hänen kaupastaan, koska luottavat häneen. Arnold kommentoi, että tässä on yrityksille haastetta: myös brändien pitäisi olla yhtä luotettavia kuin Teng Xiao Yinin kaltaiset myyjät, eli pitäisi päästä one-to-one -kontaktiin.

Arnoldin näkemyksen mukaan on menty takaisin vanhaan kyläyhteisö-tyyppiseen markkinaan, jossa ostetaan siltä omalta porukalta, ringistä (circle), jossa eri ihmiset ovat asiantuntijoita ja mielipidejohtajia eri aiheissa. Esimerkiksi tämä neito ilmoitti olevansa ringissä se, jolta kysellään vapaa-aikaan liittyviä vinkkejä, ja joku toinen vastaa sitten ruuasta, kolmas kosmetiikasta. Näitä rinkejä voi olla yhdellä henkilöllä erilaisia ja eri tarkoituksiin.

Arnoldin mielestä yritysten pitäisi saada luotua kontakteja näihin mielipidejohtajiin, koska he levittävät tietoa ja heihin luotetaan.

Erillisessä virtuaalipersoonassa ei ole mieltä

Teng Xiao Yin kommentoi, että hän pyrkii toimimaan samantyyppisenä henkilönä sekä off- että online. Nettiin ei siis luoda mitään erityistä roolia, koska jos henkilö kohdataan kasvokkain, niin petytään, jos hän ei vastaa netin kautta syntynyttä mielikuvaa. Rehellisyys ja avoimuus tulee siis esiin myös tätä kautta. Jos teeskentelee netissä, se kostautuu helposti, sillä valheellisesti toiminut suljetaan porukan ulkopuolelle.

Nämä kiinalaisneidon kaltaiset näyttävät siis suuntaa sille, mitä on tulevaisuus. He haluavat toimia riippumattomasti, etsivät koko ajan uutta, ovat asiantuntijoita joillan osa-alueilla, eivätkä he vedä mitään erityistä rajaa on- ja offline elämälleen: he ovat siis luontevasti bothline. He nauttivat vapaudesta, haluavat olla esillä omalla tavallaan ja toimivat ringeissään. Yhtenä pienenä esimerkkinä se, että he eivät pidä raskaista, hitaista tiedostoista siksikään, koska haluavat materiaalin helposti eteenpäin jaettavassa muodossa.

Nyt ehkä naurattaa mutta he ovat tulevaisuutta

Arnold heittikin kysymyksen, milloin tästä tulee normaalia, sillä moni vielä vain ihmettelee ja pyörittelee päätään virtuaalikukkalahjoista, jatkuvasta online-olemisesta ja vastaavista kuullessaan. Arnold päätti esityksensä toteamalla, että nämä nuoret ovat viiden vuoden päästä niitä, jotka päättävät: ”Laugh now but one day we’ll be in charge”.

Hyvä esitys myy itsensä

Lisäksi kuuntelin Nokian Antti Miettisen ”Nokia siirtyy nettiin – Miten viestinä mututaa yhtiön arvoja ja muuttuu web2.0 aikaan” -esityksen. En etukäteen tajunnut, että esitys käsitteli lähinnä sisäistä viestintää, koska sen parissa Miettinen tekee töitään.

Mutta Miettisen tietyllä tavalla nöyrä asenne miellytti, toisin kuin RAB Finlandin mediajohtaja Juha Ourila. En mielelläni kritisoi esityksiä, mutta jos huumorina yritetään esittää kommentti ”me tehtiin nämä haastattelut kauppakeskuksissa sellaiseen aikaan, ettei vastaajina olisi vanhuksia ja kaikenmaailman avohoidokkeja”, niin metsään mennään rytisten.

Muutenkin RABin toimeksiannosta tehty tutkimus esiteltiin kovin paljolti tuloksia suoraviivaistaen niin, että ”puolet kuuntelee kauppakeskukseen mennessään kaupallista radiota, joten mainonta radiossa on siksikin tosi kova juttu”. Vaikka Ourila väliin esitti, että kuluttajan valinta- ja päätösprosessi on monimutkainen, niin silti radiomainonnan erinomaisuutta korostettiin aika tavalla liikaa.

Luulisi, että mainonnan ammattilainen tietäisi, kuinka hyvä esitys itsessään hienovaraisesti myy asiaansa: ei sitä tarvitse tuputtaa ja synnyttää fiilistä, että kuulijakuntaa vähäsen aliarvioidaan.

Be Sociable, Share!

Kommentoi