Mari Koo

Hapokkaasti vedestä toimittajan roolissa

lauantai 10. marraskuuta 2007 klo 18.39

Lokakuun Stockmannin kanta-asiakasesitteessä oli veden hiilihapotukseen tarkoituttu WasserMaxx De Luxe -laite. Yhtenä myyntilauseena tällä tarjouksessa 95 euron hintaisella vehkeellä oli ”Säästä itseäsi ja ympäristöä”.

Mielestäni tällainen laite ei oikein voi olla ympäristöä säästävä. Koska elantoani pyrin tienaamaan osittain myös toimittajana, ehdotin aiheesta pientä juttua Kuluttaja-lehteen. Kun aiheelle näytettiin vihreää valoa, ryhdyin kaivelemaan lisätietoja ja päädyin puhelinkeskusteluihin sekä sähköpostivaihtoon laitteen maahantuojan, AGA:n, Suomen markkinointipäällikön kanssa.

Verrataanko kraana- vai pulloveteen?

Suuri näkemyseromme aiheessa oli siitä, mihin laitetta tulisi verrata: vesijohtoveteen (minun mielipiteeni) vai kaupan pullotettuun veteen (AGA:n näkemys). AGA:lta todettiin, että verrattuna kotiin kannettavaan Lidlin tms. hiilihapotettuun pulloveteen on selvästi ympäristöystävällisempää itse hiilihapottaa vesi.

AGA:n edustaja kirjoitti minulle, että harrastamani vertailu kraanaveteen on ”omenan ja päärynän vertailemista. Monelle hiilihapotettua vettä juovalle tavallinen vesi ei ole vaihtoehto! Sähköautokaan ei ole ekoteko verrattuna polkuautoon, mutta hyväkin ekoteko verrattuna katumaasturiin! Mutta kun moni ei suostu ajamaan polkuautolla.”

AGA:lta myös toimitettiin linkkejä erilaisiin sivustoihin (mm. ”Kranvatten är bättre…; Det dyra vattnet), joilla vakuutettiin siitä, miten pullovesi on ympäristölle haitallista. Tästä olen toki edelleen täysin samaa mieltä.

En vain sulata sitä, että pulloveden haitallisuus oikeuttaisi markkinoimaan tällaisia laitteita ympäristöä säästävinä.

Suomessa pullovesien kulutus on kuulemma nyt 50 miljoonan litran luokkaa, ja valtaosa tästä määrästä hiilihapotettuja. AGA:n näkemyksen mukaan olisi siis ympäristöystävällistä, jos kyseiset vedet hiilihapotettaisiin kotona.

Minä taas kuvittelen, että keskivertosuomalaisen hiilihapotetun veden kulutus on kuitenkin niin vähäistä, että hiilihapotuslaite kotona olisi varsin turha. Reissussa ostan näitä vesiä virvoitusjuoman tilalla, jolloin kotona nököttävä, sadan euron hintainen, hiilihappoa käytössä tarvitseva laite, ei paljon hyödyttäisi. Kotiin ostan isoja pulloja kivennäisvettä joskus helleaikaan. Mutta voisin kyllä elää ilman niitäkin.

Vänkäsimme siis aiheesta AGA:n kanssa puhelimessa. Myönnettäköön, että minä suhtauduin aiheeseen asenteellisesti, mutta ei toimittajanakaan sentään tarvitse olla mielipiteetön. Olen lukuisat kerrat toivonut yrityksiltä aitoutta toimintaan. Tätäkään juttua en olisi laatinut ilman sitä Säästä ympäristöä -mainoslausetta. Ympäristöystävällisyyden nimissä myydään tuotteita hatarin perustein muutenkin.

Kuplat samat nesteestä riippumatta

Kysyin myös siitä, miksi pitäisi olla erilliset laitteet veden ja limonadin hiilihapotukseen. Vastauksesta vedin johtopäätöksen, että kyse on markkinoinnista: veden ja limpparin kuluttajat ovat eri porukkaa, joten heille myydään omia laitteitaan. Samalla vehkeellä kuitenkin voi hiilihapottaa nesteen kuin nesteen.

AGA:n edustaja kertoi myös, että he ovat pyrkimässä neuvottelemaan Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa, jotta liitto antaisi lausunnon tyyliin ”Suosittelemme hiilihapotuslaitetta”. Tämän johdosta soitin Luonnonsuojeluliiton tiedottajalle, joka totesi, että he suosittelevat edelleen vesijohtovettä ekologisena Kuluttaja 9/07 s46vaihtoehtona.

Juttupätkäni on siis julkaistu muutama viikko sitten ilmestyneen lokakuun Kuluttajassa 9/2007 Lyhyesti -palstalla (s. 46, kuva klikkaamalla isommaksi). AGA:n sivuilta löytyi myös mm. Aamulehden juttu (pdf) laitteesta. Talousanomien tämän päivän jutun perusteella hiilihapotuslaite kuuluu tänä vuonna ruotsalaisten suosikkijoululahjoihin.

Toimittajan ja blogaajan roolien erot

Tämän tapauksen pohjalta jäin miettimään näitä toimittajan hommiin ja blogaamiseen liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi sitä, kuinka paljon blogitekstin ja lehtijutun tuottaminen eroaa omassa toiminnassani.

Jos olisin aiheesta vain blogannut Kulutusjuhlaan, niin en olisi vaivautunut edes kysymään maahantuojan näkemystä. Blogaajana yleensä heitetään esiin omat mielipiteet ja lähinnä voidaan odotella, tuleeko vastapuoli kommentoimaan. Harvoin tietenkään tulee.

Toimittajana soittelu ja tiedonhankinta kuuluu normaaliin jututekoprosessiin, eli selvitetään myös toisen osapuolen näkemystä ainakin näennäisen tasapuolisuuden saamiseksi.

Näissä on toki myös kirjoittajana eronsa, muussakin kuin siinä, että toisesta maksetaan palkkio ja toisesta ei. Kun tekstini ilmestyy lehdessä, on siellä nimi alla, mutta harva lukija siihen kiinnittää huomiota (itse asiassa tässä tapauksessa nimeni ei suoraan edes ollut jutun alla, vaan koska kyseessä on useasta lyhyestä pätkästä koostuva palsta, niin kaikkien palstan tekoon osallistuneiden nimet näkyivät sivun yläosassa).

Tässä blogissa teksti henkilöityy välittömästi minuun. Täällä voin esittää mielipiteeni, mutta myös lukija välittömästä näkee, kuka olen, ja voi vaivatta selvittää taustojani ja tehdä päätelmänsä siitä, onko minulla mitään todellista asiantuntijuutta esittää tällaisiin aiheisiin mitään mielipiteitä.

Tilaa, kommentointia ja arkistoitumista 

Lisäksi lehden palstatila on rajallista. Jutun enimmäispituus sai olla 1 800 merkkiä, joka ei ole kovin paljon. Tämä blogiteksti on huomattavasti pidempi. Tämä myös arkistoituu nettiin. Tulevaisuus näyttää, kohoaako pätkä esimerkiksi Googlen hauissa johonkin asemaan.

Kun julkaisen tämän tekstin, toimitan linkin myös AGA:an. Toisin kuin painetussa lehdessä, täällä voidaan jatkaa julkista keskustelua ja mielipiteenvaihtoa aiheesta.

Luonnollisesti toivon kommentteja myös muilta heränneistä ajatuksista.

Be Sociable, Share!

10 kommenttia kirjoitukseen “Hapokkaasti vedestä toimittajan roolissa”

  1. […] Tuolla toisessa blogissani kirjoitin veden hiilihapotukseen tarkoitusta WasserMaxx De Luxe -laitteesta: “Yhtenä myyntilauseena tällä tarjouksessa 95 euron hintaisella vehkeellä oli ”Säästä itseäsi ja ympäristöä”. Mielestäni tällainen laite ei oikein voi olla ympäristöä säästävä. – – – AGA:n edustaja kirjoitti minulle, että harrastamani vertailu kraanaveteen on ”omenan ja päärynän vertailemista. Monelle hiilihapotettua vettä juovalle tavallinen vesi ei ole vaihtoehto! Sähköautokaan ei ole ekoteko verrattuna polkuautoon, mutta hyväkin ekoteko verrattuna katumaasturiin! Mutta kun moni ei suostu ajamaan polkuautolla.” (Mari Koo) […]

  2. Lauri sanoo:

    Mielenkiintoinen tapaus. Itsekin eräällä alalla toimivana olen miettinyt näiden markkinointilauseiden merkityksiä ja sitä kuinka pitkälle totuudesta voidaan mennä. Jos raja on epäselvä, voidaan rajapyykkiä siirtää. Jonkin verran.

  3. Jukka sanoo:

    Olisin taipumassa hiukan enemmän tuohon AGA:n näkemykseen. Kunhan tuo ympäristöystävällisyys perustellaan eli selvästi sanotaan, että ympäristöystävällisempää verrattuna kaupasta ostettuun hiilihappoveteen. Sallin toki Marille hänen hyvin perustellun näkemyksensä.

    Ekoteko laitteesta tulee vasta sitten, kun vähentää pullotettujen juomien hankintaa laitteen kanssa. Jos muuta kuvittelee niin aika heikolla tuo ekologisuus muutenkin, ja se ei ole enää kyllä Agan vastuulla.

    Muuten homma menee ihan pikkumaiseksi. Kraanavesi ja hiilihapotettu vesi ei ole sama asia. Niin kuin ei raaka porkkana ole sama asia kuin keitetty porkkana.

  4. Mari Koo sanoo:

    Lauri: Niin, rajanveto ei ole ihan yksiselitteistä. Jokin sänkyjä myyvä yritys on tainnut Hesarin etusivulla mainostaa tuotteitaan jotenkin ilmastonmuutokseen liittyen (sängyt valmistettu luonnontuotteista jne.), ja sekin nyt tuntuu vähän oudolta. Mutta minä nyt olen yliherkkä näille ekologisuusjutuille.

    Jukka: Jeps, ongelmanahan tässäkin nimenomaan on se, että pienessä mainostilassa ei oikein voida perustella kovin selkeästi näitä ekologisuuksia. Ymmärrän toki AGA:n näkemyksen ja vertauksen. Minä vain mielessäni vertaan myös yksityisautoilua ja polkupyöräilyä ympäristönäkökulmista, ja nekin periaatteessa ovat aika kaukana toisistaan.

    Kodeissa on turhan monta esimerkkiä laitteista, jotka jäävät vähälle käytölle. Että sikälikin toivoisin tietysti ihmisiltä harkintaa ja tolkkua laitehankintoihin.

  5. juegos sanoo:

    Mul on vaihtoehtona kokis tai kaasuvesi.

  6. Arto Rauhala sanoo:

    Hienoa argumentointia Mari! (not!)

    Sun mielestä kannattaa nostaa haloota muutamasta vekottimesta jotka tekee hapotettuja juomia. Samaan aikaan tapahtuu huomattavasti kyseenalaisempaa markkinointia…. Kuten se että Pampers sponssaa Unicef:ia? Oiskohan siinä hiukan enemmän blogattavaa? Muuten – toi vekotin säästää luontoa verrattuna pullotettuhin vesiin…

  7. Mari Koo sanoo:

    Arto hyvä, luit varmaan koko tekstin? Siinä tuotiin esiin kyllä AGAnkin näkemys, mm. se mielipide, että laite säästää luontoa, kuten AGA:lta todettiin, että verrattuna kotiin kannettavaan Lidlin tms. hiilihapotettuun pulloveteen on selvästi ympäristöystävällisempää itse hiilihapottaa vesi.

    Totta kai maailmassa on paljon isompia virheitä, mutta hei, jostain on aloittava nillittäminen, ja blogeissa usein nillitetään ihan mitä tahansa. Olen tässä tekstissä jopa tuonut maahantuojan näkemyksen esiin, joka nyt ei ehkä blogeissa ole ihan tavallisin tapa käsitellä asioita.

    Kyseenalaista markkinointia on vaikka missä, mutta tämä nyt sattui tuolloin silmään ja juttelin asiasta monen muunkin kanssa, jotka olivat kyllä aika samanmielisiä kanssani.

    Tervetuloa lukemaan myös Kulutusjuhlaa, mikäli kuluttaja-asiat ja mielipiteet kiinnostavat.

  8. Paula Viitanen sanoo:

    Hei!
    Toki kraanavesi on ekologisin vaihtoehto, mutta aina sitä ei vain voi juoda! En ole mikään kulinaristi tai supermaistaja ja olen ennemminkin keskimääräistä ajattelevampi kuluttaja (käytän kankaisia kauppakasseja, en syö tehotuotettua lihaa/maitotuotteita/kananmunia jne). Silti ilahduin hiilihapotuslaitteiden paluusta markkinoille. Viimeiset pari vuotta, jotka olen asunut satavuotiaassa kerrostalossa ja jonka putkiremontti on luvattu aloitta vasta vuoden 2015 tienoilla, olen joutunut ostamaan vettä kaupasta. Kraanavesi on yksinkertaisesti makunsa vuoksi juomakelvotonta.

    Asia, joka minun mielestäni kannattaisi nostaa esille, on kananmunien myyminen mitä harhaanjohtavimmilla nimikkeillä. Pari vuotta sitten olin oikein innoissani, kun kauppaan ilmestyivät Virkku-puuhakkaan kanan munat – tuote. Jätin luomut hyllyyn ja valitsin Virkun. Viimeinkin tuote, jota olen etsinyt! Kotona huomasin, että munien leima paljasti Virkut häkkikanan muniksi. Tein valituksen kauppaan asiasta: ”Pakkauksessa on vääria munia!” Sitten sain tietää, että Virkut ovatkin vain uusien virikehäkkikanaloiden munia. Palasin luomuun. Mitenpä vain moniko tähän lankaan on mennyt ja siihen jäänyt.

  9. Mari Koo sanoo:

    Paula, jos tuotteen markkinoinnista olisi jätetty ympäristöväite pois, niin en olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Eli olisi vallan oikein, jos tuotetta mainostettaisiin esim. niin, että se tekee kraanavedestä parempaa. Yritin siis tuoda sitä näkemystä, että ekologisilla väitteillä ei olisi syytä markkinoida mitä tahansa.

    Kananmunat ovat kyllä mielenkiintoinen tuoteryhmä. En yhtään ihmettele, jos kuluttajat harhautuvat: on Vapaata kanaa, Kultamunaa, Luomua, mainitsemaasi Virkkua, leivontaan suunnattua…
    Toisaalta yksi asia, joka monessa elintarvikkeessa häiritsee, on suomalaisella nimellä markkinointi silloin, kun valmistaja on kuitenkin jostain ihan muualta.

  10. Tiina sanoo:

    Toki silloin kannattaakin harkita erilaisten laitteiden ostoa jos vähänkään epäilee ettei sillä tule olemaan käyttöä. Mutta esim itse kannan viikottain litratolkulla hiilihapotettua pullovettä kaupasta. Tällä kulutuksella (n. 4 litraa per pv) tuollainen laite on varmasti ympäristöystävällisempi kuin ne sadat ja tuhannet muovipullot joita tähän asti on tullut ostettua.
    Omasta näkökulmastani Aga siis markkinoi ihan oikein.

Kommentoi