Sen verran minun pitää puolustaa nettiä, että onhan esimerkiksi Wikipedia todettu melkoisen luotettavaksi tiedonlähteeksi. Ihmiset korjaavat toisten antamia tietoja myös muissa nettikeskusteluissa.

Minusta kuluttajien mielipiteet ovat arvokkaita: jos koen, että sen on esittänyt samanhenkinen henkilö kuin minä, niin miksi en häneen luottaisi? Eivät kuluttajat tee päätöksiä puhtaasti rationaaliselta pohjalta, ja jos kerran netistä löytyy kommentteja valintaa helpottamaan, niin miksi niihin ei turvautuisi?

Hotelli- ja matkailupalveluista on monta esimerkkisivustoa, jossa lomailijat ja muut reissaajat kertovat kokemuksiaan hyvin luotettavasti. Jos kuluttaja olettaa saavansa jotain muuta (esim. sen huoneen merinäköalalla), niin totta kai hän pettyy, kun se on sisäpihalla. Yritysten pitäisi siis antaa rehellisiä lupauksia, eikä hotellinkaan vain mainostaa merellä, jos ei sitä kaikille voi tarjota.

Netissä leviävät erilaiset viihdekyselyt samanarvoisina “tutkimustuloksina” kuin oikeat otantatutkimukset, eikä verkkomedioidenkaan toimittajilla näytä olevan mitään lähdekritiikkiä niitä julkistaessaan. Blogeihin ja keskusteluforumien kommentteihin on vielä vähemmän luottamista, kun kukaan ei ole tarkistanut mitään niiden väittämien paikkansa pitävyydestä. Jos taas ei ole kyse faktasta vaan mielipiteestä, niin lähdekritiikkiä siinäkin käytetään, ei blogi ole yleensä muuta kuin mielipide. Jos joku haukkuu jonkun hotellin ja toinen kehuu, niin ajattelen, että haukkujalla on käynyt huono tuuri ja saanut huoneen jonka ikkunat oli sisäpihan roskikselle… Kehuja on taas saanut samasta hotellista huoneen merinäköalalla…

Toisaalta minusta seminaarin puheenjohtaja liikaakin kyseenalaisti tutkimuksia “koska niissä ihmiset vastaavat mitä muistavat” tms. Yksinkertaisiin asioihin saadaan kyllä luotettava vastaus, jos otanta on tehty oikein. Eri asia on, että ei voida kysyä sellaista, mitä ihmiset eivät voi tietää tai muistaa. Esimerkkinä tuo “suositko suomalaista verkkokauppaa”, koska ei voida olettaa, että kaikki ihmiset tietäisivät, mikä on verkkokaupan omistajuus, ovatko esim. Ellos, Hobby Hall, CDON, H&M, Biltema, Ifi suomalaisia, ruotsalaisia vaiko kv. ketjuja… Kuluttaja kun ostaa suomenkielisestä käyttöliittymästä, hän ehkä kokee suosivansa suomalaista, vaikka tavara tulisi Ruotsista ja ketju olisi ruotsalainen.

Eri tuotteista kysytään tyypillisesti, onko koskaan ostanut verkon kautta ko. tuoteryhmää, ja uskon, että tällä tasolla kysymys vielä toimii ja voidaan laskea estimaatit suomalaisista, jotka ovat ostaneet tuoteryhmää verkosta.

On kuitenkin mielestäni aidosti erotettava päivän uutiset ja yritysmaailmaa kiinnostava puskaradio. On kai ihan luontevaa, että suomalaiset, siinä missä muutkin, luottavat mediaan uutisoinnissa. Mutta blogit tarjoavat myös tällä puolella näkökulmaa, jolla on arvonsa (esim. Irakin sotilaiden blogit).

Puskaradio, word-of-mouth, on kuitenkin tunnetusti tehokas tiedonvälittäjä nimenomaan kuluttajien kokemustenvaihdossa. Se toimii myös netissä.

Uskoisin, tai ainakin toivoisin, ihmisten kokonaisuudessaan tulevan lähdekriittisemmiksi. EIhän sekään ole mikään yksiselitteinen totuus, jos joku jossain on tutkinut jotain ja pullauttaa siitä jonkun tekstin maailmalle.

Olen itse sekä IAB:n aamutilaisuudessa että tuossa ECF:n tilaisuudessa todennut – ihan kuten Mari yllä – että “tilanne ratkaisee”. Esimerkkinä IAB:ssä käytin sitä, “onko Fidel Castro kuollut?”. Jos blogeihin ja keskustelu-forumeihin ja sekalaisiin epävirallisiin nettilähteisiin olisi uskomista, Fidel olisi kuollut jo moneen kertaan. Perinteisen median mukaan ei ole kuollut… Case Jokela taas osoitti, että faktaa haettiin perinteisestä mediasta, kun huhut forumeissa olivat milloin mitäkin (esim. poliiseja kuollut yms.).

Siispä jonkin yksittäisen markkinointiviestin osalta blogi voi toki olla uskottavampi lähde kuin esim. perinteisessä mediassa tai suoramarkkinoinnissa oleva markkinointiviesti (“Osta halpa kello…”) mutta on absurdia väittää, että suomalaiset uskoisivat esim. uutisten osalta enemmän blogiin yleisesti ottaen kuin perinteiseen mediaan. Mikään fakta ei tue tätä väitettä. Tsunami ja Sukellus.fi olivat poikkeustapauksia – ei ollut tietoa kuolleista käytettävissä perinteisissä medioissa, siksi hakeuduttiin epävirallisten lähteiden varaan, koska ne olivat “parempi kuin ei mitään”. Jos taas olisi ollut viranomaisten vahvistama sivusto, ketkä ovat kuolleet, niin kumpaan luulette että yleisö olisi uskonut, siihen vaiko blogi-saittiin…

Tulkinnan ja määrittelyn vaikeutta taas Saminkin kyselyssä
Ehkä sitä helpommin lähtee ajattelemaan hyvä kauppoja kuin vain käytäntöjä. Hyväkään käytäntö ei riitä, jos se kauppa jotenkin muuuten tökkii. Tai sitten vastaavasti antaa anteeksi huonojakin käytäntöjä, jos se kauppa muuten tulee tarpeeseen.

Köykkä näytti keräävän hyviä käytänteitä kaupoissa, ei vain kauppoja, mutta ihmiset tulkitsi väärin?