Kaavoihimme kangistuneet?

Välillä olen miettinyt, että tässä iässä (30 v.) ja tällä nettikokemuksella on vaikeaa hahmottaa sitä, miten itseäni kymmenen vuotta nuoremmat näkevät nettimaailman koukerot. Eli kun minulta kysytään näkemyksiä blogeista ja niiden kirjoittajista, niin olen kuitenkin “vanha”.

Tätä mietittiin myös eilen isommassa porukassa baarissa. Kun blogin on aloittanut jo vuosia sitten, on toki historiallista näkemystä, mutta ei ehkä ole enää ajassa kiinni. On jämähtänyt tiettyihin ajatuksiin ja kuvioihin, omaan blogiporukkaan, eikä kenties osaa aistia, mitä jossain muualla on menossa.

Baaripöydän ääreen kokoonnuttiin HS.fi:n järjestämän tilaisuuden jälkeen. Kuulemma paikalle kutsutut parikymmentä blogaajaa oli valittu aika lailla fiilispohjalta: koollekutsujien itse lukemia tai heidän lähipiirinsä suosittelemia.

Kyseinen baaripöydän ääreen kokoontuminen oli minulle sitä tärkeää antia, mitä blogit ovat tuottaneet. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, bloginpidon ansainta on itselleni jotain muuta kuin niitä suoria eurosummia tai kävijämäärien lisäyksiä, joilla joskus blogaajia yritetään houkutella kaupallistumaan. Samaa ajatusta muotoili myös Virkanainen.

Mutta entä ne nuoremmat? Jos niille onkin ihan luontevaa, että netissä tienataan muutakin kuin sosiaalista pääomaa, pönkitetään egoa ja harjoitellaan kirjoittavaa ilmaisua? Jos ne tuolla jossakin pystyttelevät videoblogeja kovaa vauhtia ja me näissä jämähtäneissä systeemeissämme jaarittelemme?

Ja millaisissa blogiverkostoissa ne nuoret pörräävät? Entäs vanhemmat, jotka kovaa vauhtia valtaavat myös verkkoa? Lauttasen Helena oli paikalla, ja tämä kaikella kunnioituksella hänelle, vähän vanhemman polven edustaja, ja varmaan siltä suunnalta olisi voinut tulla näkemystä siihen suuntaan.

Reetta Meriläinen sanoi, että hänelle Lasitalon emäntä -blogiin tulleiden kommenttien ärhäkkä sävy yllätti. Tätäkin aihetta sivuttiin baaripöydässä. Veikkaisin, että nuorilla on tässä suhteessa varsin paksu nahka. Ainakin noissa ns. trendi- ja muotiblogeissa kommenttien sävy on joskus sen verran ilkeämielistä, että siinä oppii varmasti sekä sietämään kaikenlaista, mutta myös erottamaan asiallisen kommentointityylin asiattomasta.

Minä olisin kaivannut tuollaiseen iltaan lisää myös toimituksen muuta väkeä. Olisi ollut kiva vaihtaa ajatuksia useamman ns. rivitoimittajien kanssa.

Lisäys: Sanoma Digitalhan siis osti Blogilistan. Nyt kehitysideoita varten on näköjään perustettu eilen illalla mainittu blogi, eli sinne voi jakaa omia ajatuksiaan aiheen tiimoilta.

Muiden blogeista:

Turisti

Kari Haakana

Pagisija

Merten, osa 1, osa 2 & osa 3

Helenan nettipäiväkirja

Lisää linkkejä aihetta käsitteleviin teksteihin, lisätty 17. joulukuuta:

Medis

SusuPetal

Työnimi /Jere Majava

iMitvit

Pää auki

Saara, osa 1 & osa 2

– – –

Lisäys 21.12:

Sedis 

Muistutuksena myös blogipiirin pikkujoulut nyt lauantaina 15. päivä Alppilassa Weeruskassa alkaen klo 18.30. Tervetuloa kaikki, blogi-identiteetillä tai ilman sitä!

Tagged: Tags

20 Thoughts to “Kaavoihimme kangistuneet?

  1. Täällä kehäkolmosen pohjoispuolella keskellä ruotsinkielistä kaamosta Vaasassa aina ihmettelee että ketkä ne 20 bloggaajaa ovat, jotka kirjoittavat toisileen ja linkkaavat ja lainaavat toisiaan. Nyt siihen tuli hieman lisävalaistusta.

    Pitäisiköhän ostaa piletti peräti pääkaupunkiin ja tulla sinne pikkujoulupippaloihin katsomaan lähemmin?

    Terveisiä vaan sinne blogosfääriin.

  2. Tervetuloa vaan pikkujouluihin!

    Minäkin lienen tavannut tuollaiset reilut 150 blogaajaa (myös Jyväskylässä useita, joten välillä on käväisty pohjoisemmassakin, heh), joten ei ihan 20 riitä siihen omaan “blogisisäpiiriini” :). Oman näkemykseni mukaan suomalaisessa blogikentässä on useita piirejä, jotka ovat linkittyneet keskenään kohtuullisen voimakkaasti sekä myös tapaavat toisiaan kasvokkain. Ja näitä tulee lisää.

  3. Vanhempana verkkopörrääjänä aloin miettiä omaa liikuskeluani blogeissa. Ikä tai sukupuoli ei ole ollut määräävää. Todennäköisesti useimmat blogituttuni ovat 25 – 35 -vuotiaita (kun sitä sakkia täällä aika paljon liikkuu), mutta on siellä muutama teini-ikäinenkin ja vastaavasti jokunen ikätoveri.

    Vilkaisin läpi muutaman miitin osanottajalistat blogistani. Nimiä oli paljon! Sillä perusteella melkein väittäisin, että 150 + on alakanttiin arvioitu määrä, kas kun sinä olet olet ollut paikalla aina kun minäkin ja olet lisäksi tavannut monta sellaistakin blogaajaa, joita itse en livenä tunne.

    Tapio,
    suosittelen lämpimästi lipun ostamista. Blogaajat ovat uskomattoman suvaitsevaista sakkia ja kaikkea muuta kuin sisäpiiriorientoituneita. Ei ne muuten olisi toivottaneet kaltaistani vanhaa rouvaa niin lämpimästi joukkoonsa. Ja sitten toinen juttu: kurkkasin linkkisi innoittamana ensimmäistä kertaa blogiasi. Näyttää houkuttelevalta!

  4. No, katsotaan nyt miten saan asiani hoitumaan. Olen joutunut melkoiseen blogimyllerrykseen ja voi olla että hoidan sen ensin pois. Mukava olisi tietysti tavata muitakin bloggaajia.
    Tapsa

  5. Sun Äitis: Joo, voi olla, että määrä on suurempi, mutta laskupääni onkin aina ollut vähän heikompi 🙂 Ja jotenkin tuntuu hurjalta ajatella, että olisi tavannut jo parisataa blogaajaa.

    Ja ikähaitari on toki laaja, onneksi!

  6. Pitäisköhän sitä itsekin liittyä mukaan johonkin blogipiiriin? Ajattelin aiemmin, että piirit on Suomessa niin pienet ettei niitä oikein olekaan. Eipä asia taidan ihan niin sitten ollakaan. Suuressa maailmassa meno on sen verran isompaa, että kotimaan touhut jää siinä rinnalla toisinaan huomaamatta.

    Blogailu yhdistää itsellä monta mielenkiintoista seikkaa, kuten kirjoittamisen, blogialustojen tekniikkaan perehtymisen ja matkailuharrastuksen.

  7. En pysty oikein hahmottamaan tilannetta täällä Vaasassa. Olen toki koonnut kotisivulleni vaasaaisten bloggaajien blogeja mutta en oikein löydä heille/meille mitään yhtesitä nimittäjää.

    Aivan samoin tuntuu olevan, jos rehellisiä ollaan, myös blogeista ja virtuaalimaailmasta kirjoitavien suhteen. Piiri on pieni ja kirjoittaa toisilleen ja asuu pääkaupunkiseudulla.

    Tommilta kysyisin että onko Serenepityyn mitään uutta?

  8. Itse majailen Tampereen seudulla. Töiden takia Helsingissä tulee silloin tällöin kuitenkin poikettua. Suurin osa suomalaisista blogeista taitaa keskittyä neulontaa, käsitöihin ja kokkailuun ainakin blogilistan perusteella. Joten yhdistäviä tekijöitä ei blogin aihealueen perusteella paljoa löydy, joten kommentointikin on siten vähäistä. Sen sijaan itse blogin pitäminen on se mikåä yhdistää.

    Mikä on Serenepity? Ihan uusi sana mulle.

  9. Tommille: unohda se sana.
    Ensimmäinen blogini oli hyvin henkilökohtainen. Jonkinlainen päiväkirjan ja esseekokoelman välimuoto. Siten päätin ryhtyä yhteishyväksi ja sillä linjalla olen nyt ollut kolme vuotta. Näiden vuosien aikana blogi on jäänyt vahemmälle huomiolle ja pääpaino on siirtynyt foorumiin.

    Siellä onkin jo yli 30.000 viestia ja yli 1100 aihetta. Eniten kiihdyttänyt aihe on saanut aikaan yli 2100 viestiä, jotka on luettu yli 40.000 kertaa. Aika paljon paikkakunnalla, jonka vähikuluku on alle 60.000 ja 30% ruotsinkielisiä.

  10. Tommi & Tapio: Enpä ole osannut itseäni ajatella vain jonkun tietyn piirin blogeihin, kun näitä blogejakin on useita. Ja nimenomaan se on blogaaminen, joka yhdistää. Tai siis toki myös maantieteellinen sijainti yhdistää täällä. Mutta ei kai sitä muita yhdistäviä tekijöitä välttämättä tarvitse: minusta oleellisia tapaamisissa ovat ne ihmiset, ei se, minkätyylisiä blogeja he kirjoittavat.

    Blogeista kirjoittavien piiri on varsin pieni, ja tietysti kirjoittaa varmasti myös osittain toisilleen: olen kokenut monta hedellmällistä virtuaalista- ja live-keskustelua lukuisten ihmisten kanssa, joten tuntuu luontevalta ikään kuin jatkaa keskustelua. Kun tavoitteena ei ole mitään ihmeellisyyksiä, vaan kirjoittaa, kuten blogeissa ylipäätään, myös hyvin paljon itselleen, niin en kyllä osaisi ajatella, että minun pitäisi tavoitella jotain laajaa joukkoa jossain. Tai siis tarkoitan, että luontevaksi kokemani kohderyhmä ovat ne blogaajat, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia ja joiden blogeja luen. Jos kiinnostaa muitakin, niin hyvä.

  11. Tätä sanoin jo toisella Haakanan puolella.
    Unto Hämäläisen kirjoitus viime tammikuulla sai minut lopettamaan Hesari blogien kommentoinnin ja muutoinkin ottamaan etäisyyttä heihin.

  12. Mari Koo kirjoitti viisaasti ja ymmärtävästi. Itse koen juuri tällä hetkellä itseni jotenkin ulkopuoliseksi näistä syvistä bloggaamiseeen liityvista henkilökohtaisita tunteista. Minusta on sivustoni myötä tullut enemmän toimittaja, moderaattori ja jokapaikanhöylä. Olen usein viime aikoina miettinyt että vieläkö minussa olisi potkua oman henkilökohtgaisen blogin ylläpitäjäksi.

    Sivuillani olevat kirjoitukset ovat nykyään uutisia tai lainauksia foorumista. Ei niissä enää mitään henkilökohtaista ole. Kysymys on toimittamisesta. Saa nyt havaata kuinka pitkään tätä menoa jaksan.

  13. Oma blogi pohjautuu uutisten ympärille, joihin sitten lisään omia kokemuksia uutisoiduista asioista jos ja kun niitä löytyy. Välillä teen sitten täysin omiin kokemuksiin perustuvia juttuja, kun aika antaa myöden. Blogini on toki henkilökohtainen, mutta ei mitenkään päiväkirjamaisella tyylillä. Kantavana ajatuksena on tiedon välittäminen.

    Joskus on tosiaan sellaisia kausia, jolloin sivuston ylläpito tuntuu raskaalta ja into on vähissä. Sitten välillä taas intoa on niin, ettei aika riitä, kun tekisi mieli tehdä kaikenlaista sivuston eteen. Parhaiten fiiliksiä nostattaa kun huomaa, että sivustoa luetaan ja kirjoitukset ovat herättäneet jonkun jopa kommentoimaan.

    Mulla on sellainen käsitys, että suuressa maailmassa ihmiset myös herkemmin jättävät kommentteja blogeihin. Suomalaiset ovat hiljaista ja puhumatonta kansaa myös virtuaalimaailmassa. Mitään tilastoja tai tutkimuksia en kyllä ole aiheesta nähnyt, joten voin olla ihan väärässäkin. Samoin mitä nuorempia lukijoita blogi houkuttelee, niin sitä enemmän tuntuu olevan kommentteja.

  14. Tommi: No se vanha tuttu Jacob Nielsenin nettiosallistumisen arvio on, että 1 prosentti tuottaa jotain oikeasti uutta (esim. kirjoittaa blogia), 9 prosenttia osallistuu kommentoimalla, antamalla arvosanoja tms ja 90 prosenttia vain lukee. Eli siis oli kansallisuus mikä tahansa. Jotain tämänkaltaista se lienee suomalaisillakin.

    Esim. jenkkiblogeissa varmaan hämää se, että itse lukee sieltä vain niitä suosittuja ja näkyviä blogeja, joihin kertyy lukijoita ja kommentteja, mutta sitten Suomesta luen laajalla skaalalla blogeja hyvin erilaisilla kävijämäärillä. Omiin blogeihini kertyy ihan kivasti kommentteja.

    Nuoret ovat netissä varmaan vähän eri tavalla, ja onhan esim. muotiblogeissa todella aktiivista kommentointi.

    Suomalaisethan ovat tosi aktiivisia keskustelupalstoilla: siellä pulistaa hyvin aktiivisesti, joten en kyllä väittäisi suomalaisia nettihiljaiseksi kansaksi.

  15. Minun kokemukseni ovat hyvin linjassa tuon Nielsenin arvion kanssa. Blogien julkisuuskuvassa varmasti jonkinverran hämää käsite “suosittu blogi”. Hyvä kirjoittaja kokoaa vierailijoita koko valtakunan alueelta jos aiheet ovat riittävän yleisiä.

    Tärkeistä asioista kirjoittava paikallinen blogi saattaa jäädä melko vähälle huomiolle jos alue on kovin kapea. Tällainen kapea alue voi olla vaikkapa kunnallispoliatiikka tai jokin rajattu harrastus.

  16. En tiedä, onko tämä oikea foorumi, mutta en muutakaan keksi. Muutama kirjoittaja, joita olen ilolla seurannut yhtäkkiä jättää jälkeensä viestin “tarvitaan salasana” tai “voit kirjautua”. En näitä asioita ole tehnyt, koska en osaa ja koska en tosiaankaan halua lukea yksityiseksi tarkoitettua tekstiä. Mutta olisi mukava blogin muuttumisesta yleisestä yksityiseksi kuulla syy. Oletan, että häiriö- tai tunnistettavuusasioita on tullut haitaksi asti. Vaan voi kai sitä terveisen jättää eikä selittämättä lukijoitaan hylätä. Vaikka kuinka jokaisella oma tonttinsa ja oikeutensa on.

  17. Word Press pätkii nyt pahasti. Tässä uusi yritys postittaa viesti:

    refanut kirjoittaa
    >Mutta olisi mukava blogin muuttumisesta yleisestä yksityiseksi kuulla syy.

  18. Refanut: Luulen, että usein kirjoittaja sulkee bloginsa salasanan taakse tosi yllättäen, eli esimerkiksi pelästyy jonkun tutun löytäneen blogin tai muuta sellaista. Tällöin ei ehkä tule mieleen infota asiasta etukäteen. Ja jos ajattelee bloginsa kiinnostavan jotakin itsensä tutuksi kokemaa piiriä, niin silloin ehkä välittää viestiä tälle porukalle. Esim. ilmoittaa tutuille blogaajille sähköpostilla tilanteesta. Tällöin mahdolliset muut lukijat jäävät tietysti ilman tietoa.

    Yhden tapauksen kohdalla olen itse välittänyt viestiä. Mutta jos siis tietää, kenen blogeissa kyseinen blogaaja on esim. kommentoinut, sinne voi varmaan jättää oman kommentin ja kysäistä, löytyisikö tietoa sitä kautta. Eli salasanan taakse bloginsa siirtänyt voisi vaikka itse kommentoida samaan blogiin.

Comments are closed.