Sellaiset asiat, jotka luonnostaan elävät vain koneen syövereissä, kuten pelit tai muut sovellukset, ostan kyllä mielummin nettikaupasta ilman mitään fyysistä esinettä. Musiikille on kyllä myös hyvää vauhtia käymässä samoin, että biisit ja albumit (jos niitä enää edes samassa merkityksessä tulevaisuudessa on) siirtyvät kokonaan tietokoneille ja pois levyhyllyistä. Mitenköhän käynee kirjoille?

Minä ainakin menen helposti tutun luona tsekkaamaan cd-hyllyä. Toisen koneelle tallentama musiikki tai Last.fm:n soittolistat ovat toki myös ihan kiinnostavaa, mutta ei kuitenkaan vielä ihan sama juttu.

Jos jollakin on vähän muuta kuin käyttöarvoa, niin netistä ladatulla biisillä, joka hukkuu soittovekottimen tuhansien muiden biisien joukkoon. Jonkinlaisella fyysisellä äänitteellä, musiikijulkaisukokonaisuudella, taitaa edelleen olla paikkansa: jos myyntimäärät ovatkin vähäisempiä, niin yksittäishintaa saadaan pumpattua ylöspäin.

Mutta silti tässä(kin) maassa tunnutaan laskevan asiat nimenomaan eurojen kautta. Esim. eilisessä PTT:n pääkaupunkiseudun kustannustasoa, palkkoja yms. käsittelevässä selvityksessä puhuttiin vain siitä, että on taloudellisesti järkevää pendelöidä aika kaukaakin pk-seudulle töihin. Sille ajalle, jonka kulkemiseen käyttää, ei mitään arvoa laskettu. Tosin se olisikin tietysti hankalaa, koska joillekin se voi olla hyvää aikaa (nauttii ajamisesta ja omasta hetkestä), kun toinen kokee sen ikävänä häiriönä.

No, tämä nyt menee taas ihan toiseen asiaan!

Mutta kiitos ihan ilmaiseksi jakamistasi kommenteista, ja samat kiitokset toki muillekin! Tämä vuorovaikutus on kuitenkin blogien mainiota antia!

Menee kovin filosofiseksi mutta en ole vielä pystynyt itse päättämään että onko ilmaista edes oikeasti olemassa. Ilmaisuuden vastineeksi kun joutuu aina antamaan jotain. Jos ei muuta niin ainakin omaa aikaansa. Aikaahan tulee aina olemaan rajallisesti joten sen jos minkä pitäisi olla arvokasta.

Ja Arttu, se on kyllä sinällään harmi, että jonkinlainen vankka epäluulo ja kyynisyys elää: jos jotain palvelua tarjotaan maksutta, niin epäillään siinä olevan jonkinlainen “puhelinmyyjäkikka” takana, eli ensin mainostetaan ilmaista ja sitten yhtäkkiä huomaakin joutuvansa maksamaan ties mitä.

Eikä liene ihme, että ilmaisuus vetoaa: ovathan esim. monet ohjelmistot aika hintavia, ja jos jotain riittävän kelvokasta saa käyttöön ilmaiseksi, niin tietysti se kelpaa.

Mutta tässä tapauksessa pohdiskelin lähinnä sitä, osataanko ilmaista asiaa, esim. tietoa, arvostaa samalla tavalla kuin maksullista eli tuota mainitsemaasi maksuttoman laatutyön dilemmaa: ihan taatusti maksuttomuus voi toimia hyvänä markkinointina (kuten omat blogini koen itselleni), mutta jos nämä tekstit olisivat jonkun maksullisen klikkauksen takana tai tyyliin “Tässä alku, maksamalla loput”, niin miellettäisiinkö nämä silloin “paremmiksi”.

NImenomaan jonkinlaisena palveluna, tiedon jakajina tai viihdyttäjinä, koen kuitenkin useimmat blogitkin, eli jos hinnoittelisin itseni, niin myös lukijakunnalla olisi oikeus vaatia tiettyä laadukkuutta.

Ja tokihan moni nettipalvelu on sellainen, ettei sen peruskäyttö maksa mitään. Maksut tulevat käyttöön lisäominaisuuksien, pro-tilien yms. muodossa.

Tämäkin on taas niin laaja aihe, että pitäisi kirjoittaa useamman postauksen verran, jotta saisi kaikki näkökulmat pohdittua

Kyseessä oli ilmainen video-chat joka vaati Peraltyltä joka kerta erikseen työtä – siis ei rajattomasti monistettava tai automatisoitu digitaalinen tuote kuten nettisisällöt ja -palvelut usein ovat.

Esim. käytettävyystutkijoiden havaintojen mukaan ilmaisuus vetoaa netin käyttäjien enemmistöön hyvin voimakkaasti ja positiivisella tavalla – riippumatta tulotasosta (maksaminen on vaivalloista vaikka rahaa olisikin). “Ilmainen” on ollut jo pitkään erittäin tehokas sana netissä tapahtuvassa markkinointiviestinnässä, silloinkin kun lopullisena päämääränä on tuotteiden myyminen rahaa vastaan.

Ilmaiset demoversiot, kokeilujaksot, näytteet, artikkelit, tutkimusraportit jne. voivat pohjustaa hintaviakin kauppoja nettimarkkinoinnissa.

Ihmisten suorittamiin palveluihin sen sijaan pätee usein tuo minkä Peraltykin havaitsi: monelle on vaikea uskoa että laatutyötä voisi saada maksutta ehkä jotain pikku analyysiä lukuunottamatta. Itse olen kokenut tämän jopa yrittäessäni auttaa kansalaisjärjestöjä nettinäkyvyyden tavoittelussa; niiden jos joidenkin luulisi ymmärtävän vapaaehtoistyön arvon.

Zepa: Ainakin minusta edelleen tuntuu siltä, että paperilta ne virheet, liian pitkät kappaleet ja toistot pomppaavat pahemmin silmille. Verkkotekstille antaa paljon anteeksi, ja sitä voi yleensä jälkikäteen muokata

Hannu: Jep, toki näin on, ja kehitys kulkee eteenpäin. Gmailin arvostuksen taustalla varmasti osittain oli se tapa, jolla se tuotiin käyttöön: kun kuka tahansa ei sitä saanut itselleen, vaan piti olla kutsu, niin sille muodostui “arvo” (kuten mille tahansa tuotteelle, jonka saatavuus on rajallinen) ja siitä puhuttiin.
Radiohead kuuluu mielestäni viime vuoden yhdeksi mieleenjääneeksi kuluttajatapaukseksi: musiikkiteollisuuden on muutettava toimintamallejaan, ja Radiohead oli näkyvä esimerkki tästä. Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut suomalaisesta musamaailmasta käyttäen esimerkkinä Jukka Poikaa, jonka biisejä saa ladata ja sitten maksaa euron tilille. Ja jos ei tykkää, niin ei tarvitse maksaa.

Yhteistä kaikille on se että kustannukset (levytila, ohjelmointi, tiedonhankinta ja jalostaminen, musiikin tuottaminen) ovat tarpeeksi lähellä nollaa jotta tuotteita voidaan tarjota ilmaiseksi.

Mutta nettiin kirjoitan melkein korjaamatta siten kun sattuu mielestä pulahtamaan aivokuoren ulkolaitaan.

Uh, tulipas omitunen olo. Hävettääkö mua? (Ei kai nyt sentään..)

Onneksi tässä avointen lähdekoodien ja lähes ilmaisen tiedon maailmassa on edes jonkin verran niitä, jotka ymmärtävät, ettei korkea arvo ole varma laadun tae. Silti kun muistaa, että vielä suurin osa netin käyttäjistä käyttää IE 6:ta ja että Mike Huckabeen kaltaiset konservatiiviset heput ovat kehittyneiden (ainakin jollain tasolla) jenkkien suosiossa, niin kyllä siitä voi päätellä, että sitä kapeamielisyyttä on maailmassa vielä turhankin ja ehkä yllättävänkin paljon.

Ehkä tästä mennään parempaan suuntaan. Ei bloggaaminen turhaan ole yleistynyt näinä viime vuosina.

Ja tietysti lehdessä toimittajan rooli on usein ihan erilainen kuin tällaisessa omassa blogissa: harva lehden lukija edes kiinnittää huomiota, kuka jutun on kirjoittanut, mutta blogeissa kirjoittaja on erottamaton osa tekstejään.

Ja kiitos kiitoksista, edelleen!