Mari Koo

Kansallinen luonteemme blogin kirjoittamisessa

maanantai 21. tammikuuta 2008 klo 10.36

Olen viime aikoina miettinyt, miten hyvin jenkkiblogeissa olevat ohjeet blogin kirjoittamisesta ja ylläpidosta sopivat suomalaiseen kulttuuriin. Monet ovat tietysti yleispäteviä: kirjoita sellaisesta, josta tiedät, kirjoita säännöllisesti, linkitä, jätä kommentteja muiden blogeihin, pyri napakkaan ilmaisuun.

Mutta toisaalta monet jenkkiblogit, joita minä seuraan, ovat nimenomaan ammattimaisille bloginpitäjille tarkoitettuja. Ohjeiden tavoitteena on siis antaa vinkkejä siihen, miten blogista saisi sellaisen, että sillä voisi tienata.

Varmasti globaali maailma yhtenäistää myös viestintäkulttuureja netissä, mutta muuttaako se silti suomalaisen viestintätyylin jenkkimäiseksi? Ylipäätään Suomessa ei olla yhtä näkyvästi julistettu omia poliittisia tai uskonnollisia kantoja, eikä meillä ole samanlaista väittelykulttuuriakaan.

Pitäisikö ohjeiden suomalaiseen blogikirjoittamiseen siis olla jotenkin pehmeämpiä, vai omaksummeko tietyllä tavalla räväkämmän jenkkityylin luontevasti? Olemmeko ylipäätään varovaisempia tuomaan itseämme julki netissä?

Ainakin nuoret tuntuvat tietysti monin tavoin olevan enemmän jenkkimäisiä kuin vanhempansa, mutta tuskin kansallinen tapamme viestiä on vielä niin suuresti muuttunut. Vai onko? Ovatko jenkkiblogien neuvot käännettävissä Suomeen pelkällä kielen muuttamisella vai millaisia tapojemme eroja pitäisi nettiviestinnässä(kin) huomioida?

– – –

Paikalliselta tasoltamme vielä muutama huomio. Medis sai parintonnin avustuksen konseptisuunnitteluun BlogiTV-projektilleen audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKilta. Onnittelut siitä, mukavaa seurata edistymistä!

Medishän myös kritisoi Nelosen Elämäsi uutisia, eli sitä, ettei Nelonen tarjoa mahdollisia uutispätkiä lähettäville tekijänoikeuksia tuotoksiinsa.

– – –

Ja huomioidaan nyt sekin, että Blogilista koki pieniä uudistuksia viime viikolla. Palautetta ja ideoita otetaan näköjään vastaan Blogilistan kehitysblogissa. Hyvä, että jotain tapahtuu: moni alkoi varmaan jo miettiä, että kovinpa kestää uudistusten tulo, joten siksi näillä pienilläkin askeleilla on merkitystä.

Be Sociable, Share!

9 kommenttia kirjoitukseen “Kansallinen luonteemme blogin kirjoittamisessa”

  1. Bitten sanoo:

    Minä sanoisin, että tämä suomalainen kirjoitustyyli ei tule ”jenkkimäistymään”.

    Suomen kieli kun on niin erilainen kuin englannin kieli, me ilmaisemme asiat eri tavalla kuin englannin kieliset. Tähän voisi ottaa esimerkiksi eskimot, joilla on muistaakseni yli 30 sanaa lumelle. Meidän kielemme on osa persoonaamme, joten siihen se myös jonkun verran vaikuttaa. Onhan sitä jopa tutkittu, kuinka kieli vaikuttaa meidän ajatteluumme ja maailmankuvaamme (ja joidenkin mielestä ne ovat erottamattomia).

    Kenties jotkin meille suomalaisille ominaiset kirjoitustavat riippuvat vain oman kielemme ihailusta ja siitä, että olemme oppineet kirjoittamaan, kuten kirjoitamme, mutta minä ainakin haluan uskoa, että tulevaisuudessakin tulen näkemään suomalaisten teksteissä sitä tuttua suomalaisuutta, johon olen tottunut lukiessani suomalaisia romaaneja, kolumneja, pakinoita jne. Ei tulevat aikuissukupolvet niin pahoja voi olla. Onhan internet jopa ohittanut TV:n ”nuorten mediana”, joten vaikutteita he (tai me) ainakin saavat muualtakin kuin jenkkilästä.

  2. Mari Koo » Arkisto » Kansallinen luonteemme blogin kirjoittamisessa…

    ”Ainakin nuoret tuntuvat tietysti monin tavoin olevan enemmän jenkkimäisiä kuin vanhempansa, mutta tuskin kansallinen tapamme viestiä on vielä niin suuresti muuttunut. Vai onko?”…

  3. T sanoo:

    Itse asiassa mietin viikonloppuna kuumepäissäni (lapset, älkää kokeilko sitä itse. Jättäkää se meille ammattilaisille. Siis miettimistä tai kuumetta.), että jos uutisiin on uskominen (ja miksi ei olisi..?) niin suomenkielihän on uusi musta kieltenopiskelijoiden parissa.

    Tietyn ajan kuluttua kun kissa on kävellyt tikkaita pitkin kuka tietää (paitsi itse kissa tietenkin) minne, ja Eppu Normaalien lyriikoita on analysoitu tarpeeksi, katseet kääntyvät interverkkoon.

    Siellä on suomalaisia sanomalehtiä, ja muita medioita ja…ei mutta hetkinen! Onko tuo suomalaisen suomeksi kirjoittama suomalainen blogi ilmiselvästikin suomalaisuudesta?

    Juku, mikä hieno tilaisuus oppia aitoa suomenkieltä ja suomalaista näkökulmaa asioihin sekä saada pieni pilkahdus suomalaista mystiikkaa. Onpas tällä muuten hienon kuuloinen nimi: ”oikeastaan vituttaa kaikki”. Missäs se sanakirja…

    Noh, vakavasti puhuen amerikkalaisissa ja ylipäätänsäkin englanninkielisissä blogeissa verrattuna suomalaisiin tulee ensimmäisenä mieleen ”vaikeiden sanojen” käyttö.
    Usein anglikaanien pitämissä blogeissa on sellaisia sanahirviöitä, että pitää katsoa Cambridgen sanakirjasta että mitä ihmetta se tarkoittaa, ja en oikein usko keskiverto-amerikkalaisenkaan käsittävän sellaisia sanoja.

    Suomessa taas harvemmin kukaan ryhtyy heittelemään suhtauttelemattomuuttaan myriadeja termejä blogissaan.

  4. Miia sanoo:

    Ainakin kulttuuri vaikuttaa siihen, millaisen kommunikaatiovälineiden repertuaarin ihmiset valitsevat. Suositaanko muodollista vai epävirallista, reaaliaikaista vai asynkronista, ääntä, kuvayhteyttä vai pelkkää tekstiä. Kollektivistien (kuten kiinalaisten) sanotaan suosivan ajatusten vaihtamista kasvokkain, mutta jos samaan keittoon liittyy esimerkiksi kasvojen menettämisen pelko, vaakakuppi saattaa kääntyä netin puoleen.

    Mutta tuo kulttuurin ja blogikielen yhteys – kaamean monimutkainen soppa. Onko sitä? Jos suomalaiset olisivat niin epävarmoja kuin myytti kansanluonteesta vihjaa, valtakunnassa ei olisi kuin viisi omalla nimellä bloggaavaa ja nekin pyytelisivät koko ajan anteeksi.

    ”Hienojen” sanojen käyttö taas tuntuu enemmän genre- kuin kulttuurikysymykseltä.

    Olikohan minulla tässä joku pointti. ”Suattaahan tuo noinnii olla, vuan suattaahan tuo olla toisinnii”;)

  5. Mari Koo sanoo:

    Bitten, juu, tokihan kielen yhteyttä muuhun toimintaan on tutkittu ja sillä on merkityksiäkin havaittu. Lähinnä ajattelen suurempaa kommunikaation olemusta, ei siis pelkkää kieltä, vaan miten sen kanssa toimitaan, kuten tuossa Miiakin pohti. Enkä voi väittää, että olisin seurannut niin paljon jenkkimediaa tai lukenut kirjallisuutta englanniksi, että voisin sanoa, miten se eroaa suomalaisesta tyylistä (enkä edes ymmärrä englantia niin hyvin kuin suomea). Ja kai meille kaikille se oma kieli on hyvin tärkeä osa ilmaisua.

    T: Miia tuossa viittasikin hienojen sanojen liittyvän genreen. Ja käsittääkseni esim. Englannissa yläluokan tapa käyttää kieltä on ollut erilainen kuin alaluokan, eli erot ovat selvemmät kuin suomenkielisten kesken. Vähän vaikea tänne olisi hienoja sivistyssanoja luontevasti kirjoitella, kun ei niitä itsekään ymmärrä 🙂

    Miia: Savolaisasenne on aina paikallaan 🙂
    Eipä tässä minunkaan tekstissäni oikein sanottu juuta eikä jaata. Mutta jep, ei me varmaan niin paljon haluta olla niitä harmaita ja huomaamattomia tai vaatimattomia, kuin välillä sanotaan.

  6. Jere Majava sanoo:

    Mietin tätä sivuavaa asiaa (tai tarkemmin suomalaisen julkisen- ja/tai blogikeskustelun kansallisia piirteitä) gradua tehdessäni ja yritin vähän etsiskelllä sosiologista kirjallisuuttaa suomalaisen julkisen keskustelun kansallisisita erityispiirteistä. En löytänyt mitään ja tämä juonne jäi sitten käsittelemättä.

    Tuntumani mukaan suurin ero on siinä, miten julkinen keskustelu suomessa on erityisesti jenkkilään verrattuna ollut aika konsensushakuista ja sen katsottu kuuluvan lähinnä ”virallisille tahoille” (tiedotusvälineet, poliitikot, asiantuntijat). Blogit ovat tässä kontekstissa olleet aika outoja lintuja. Julkisen keskustelun kulttuuri onkin nyt Suomessa aika rajussa murroksessa, mitä olisi ihan jännää oikeasti tutkiakin.

  7. Bitten sanoo:

    Mari Koo: Aivan. Minun pointti olikin se, että jos kieli vaikuttaa siihen ajatteluun ja maailmankuvaan, se vaikuttaa myös siihen ”suurempaan kommunikaation olemukseen”. Eli kieli vaikuttaa siihen, mitä me sen kanssa teemme. Eli esim. suomenkielinen ei välttämättä voi omaksua sitä räväkkää jenkkityyliä kielensä takia, ei ainakaan samalla tavalla kuin jenkki.

  8. Mari Koo sanoo:

    Jere: Olisihan tuo julkisen keskustelun kulttuuri kiintoisa ja myös tärkeä aihe. Ei noita kuitenkaan liikaa mietitä, vaikka kuitenkin asia on läsnä koko ajan.

    Bitten: Jep, samoilla linjoilla siis ollaan!

  9. Daniel sanoo:

    Mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta hankala sanoa mitään yleispäteviä vastauksia koska kirjoittamisen kenttä on niin laaja ettei yhteen käyttötarkoitukseen soveltuvat vinkit välttämättä sovellu suoraan toiseen vaikka samassa maassa oltaisiinkin. Eiköhän Amerikassakin ole melkolailla monenlaisia blogityyppejä joista moni kirjoittaa selkeästi ”ohjeiden vastaisesti” ja silti pystyy olemaan kiinnostava. Ohjeet ovat ohjeita, ne on hyvä tietää, mutta aina ne eivät ole oikeassa.

Kommentoi