Bitten: Jep, samoilla linjoilla siis ollaan!

Tuntumani mukaan suurin ero on siinä, miten julkinen keskustelu suomessa on erityisesti jenkkilään verrattuna ollut aika konsensushakuista ja sen katsottu kuuluvan lähinnä “virallisille tahoille” (tiedotusvälineet, poliitikot, asiantuntijat). Blogit ovat tässä kontekstissa olleet aika outoja lintuja. Julkisen keskustelun kulttuuri onkin nyt Suomessa aika rajussa murroksessa, mitä olisi ihan jännää oikeasti tutkiakin.

T: Miia tuossa viittasikin hienojen sanojen liittyvän genreen. Ja käsittääkseni esim. Englannissa yläluokan tapa käyttää kieltä on ollut erilainen kuin alaluokan, eli erot ovat selvemmät kuin suomenkielisten kesken. Vähän vaikea tänne olisi hienoja sivistyssanoja luontevasti kirjoitella, kun ei niitä itsekään ymmärrä

Miia: Savolaisasenne on aina paikallaan
Eipä tässä minunkaan tekstissäni oikein sanottu juuta eikä jaata. Mutta jep, ei me varmaan niin paljon haluta olla niitä harmaita ja huomaamattomia tai vaatimattomia, kuin välillä sanotaan.

Mutta tuo kulttuurin ja blogikielen yhteys – kaamean monimutkainen soppa. Onko sitä? Jos suomalaiset olisivat niin epävarmoja kuin myytti kansanluonteesta vihjaa, valtakunnassa ei olisi kuin viisi omalla nimellä bloggaavaa ja nekin pyytelisivät koko ajan anteeksi.

“Hienojen” sanojen käyttö taas tuntuu enemmän genre- kuin kulttuurikysymykseltä.

Olikohan minulla tässä joku pointti. “Suattaahan tuo noinnii olla, vuan suattaahan tuo olla toisinnii”;)

Tietyn ajan kuluttua kun kissa on kävellyt tikkaita pitkin kuka tietää (paitsi itse kissa tietenkin) minne, ja Eppu Normaalien lyriikoita on analysoitu tarpeeksi, katseet kääntyvät interverkkoon.

Siellä on suomalaisia sanomalehtiä, ja muita medioita ja…ei mutta hetkinen! Onko tuo suomalaisen suomeksi kirjoittama suomalainen blogi ilmiselvästikin suomalaisuudesta?

Juku, mikä hieno tilaisuus oppia aitoa suomenkieltä ja suomalaista näkökulmaa asioihin sekä saada pieni pilkahdus suomalaista mystiikkaa. Onpas tällä muuten hienon kuuloinen nimi: “oikeastaan vituttaa kaikki”. Missäs se sanakirja…

Noh, vakavasti puhuen amerikkalaisissa ja ylipäätänsäkin englanninkielisissä blogeissa verrattuna suomalaisiin tulee ensimmäisenä mieleen “vaikeiden sanojen” käyttö.
Usein anglikaanien pitämissä blogeissa on sellaisia sanahirviöitä, että pitää katsoa Cambridgen sanakirjasta että mitä ihmetta se tarkoittaa, ja en oikein usko keskiverto-amerikkalaisenkaan käsittävän sellaisia sanoja.

Suomessa taas harvemmin kukaan ryhtyy heittelemään suhtauttelemattomuuttaan myriadeja termejä blogissaan.

“Ainakin nuoret tuntuvat tietysti monin tavoin olevan enemmän jenkkimäisiä kuin vanhempansa, mutta tuskin kansallinen tapamme viestiä on vielä niin suuresti muuttunut. Vai onko?”…

Suomen kieli kun on niin erilainen kuin englannin kieli, me ilmaisemme asiat eri tavalla kuin englannin kieliset. Tähän voisi ottaa esimerkiksi eskimot, joilla on muistaakseni yli 30 sanaa lumelle. Meidän kielemme on osa persoonaamme, joten siihen se myös jonkun verran vaikuttaa. Onhan sitä jopa tutkittu, kuinka kieli vaikuttaa meidän ajatteluumme ja maailmankuvaamme (ja joidenkin mielestä ne ovat erottamattomia).

Kenties jotkin meille suomalaisille ominaiset kirjoitustavat riippuvat vain oman kielemme ihailusta ja siitä, että olemme oppineet kirjoittamaan, kuten kirjoitamme, mutta minä ainakin haluan uskoa, että tulevaisuudessakin tulen näkemään suomalaisten teksteissä sitä tuttua suomalaisuutta, johon olen tottunut lukiessani suomalaisia romaaneja, kolumneja, pakinoita jne. Ei tulevat aikuissukupolvet niin pahoja voi olla. Onhan internet jopa ohittanut TV:n “nuorten mediana”, joten vaikutteita he (tai me) ainakin saavat muualtakin kuin jenkkilästä.