Ehkäisyn hintaa ja freetoimittajan työtä

Miia kirjoitti sunnuntaina blogimerkinnässään, jossa käsitteli mm. muutamia Hesarin juttuja ja mediaa ylipäätään, seuraavasti:

“Osuva on myös kirjailija Johanna Sinisalon huomautus uutisaiheiden hakemisesta toimittajien omasta elämänpiiristä, jolloin monet muut – ja isommat – epäkohdat jäävät pimentoon. Ymmärrän työelämän aikataulupaineen ja kiireen koskettavan myös toimittajakuntaa, mutta kirjoittajan ja kolumnistin ei joka kerta pitäisi mennä sieltä, missä aita on matalin.”

Freetoimittajana, jonka jutut käsittelevät usein kulutusta, oma elämänpiiri on varsin luonteva valinta aiheiden etsimiseen. Kuluttajuus on mielestäni läsnä melkein kaikessa, joten aiheista ei sikäli ole pulaa. Näihin omasta elämästä otettuihin juttuihin on mielestäni mahdollisuutta saada myös vähän laajempaa merkitystä.

Näin kävi Hesarin tämän päivän Hinta ja laatu -sivuille tekemässäni ehkäisyn hintaa käsittelevän jutun kohdalla. Halusin tehdä hintavertailua, ja kun tietoni aiheesta paranivat, aihe laajeni näkökulmaan “Pitäisikö ehkäisyn olla ilmaista nuorille?”. Kävi ilmi, että Stakesin työryhmä on tehnyt ehdotuksen asiasta jo vuonna 2006 (Seksuaaliterveyden edistäminen Suomessa, pdf), joten mikään uusi asia ei ollut kyseessä.

Hesarin toimituksessa aihe oli päätetty nostaa myös kotimaan uutiseksi verkkoon eilen, samoin siitä tehtiin Päivän kysymys. Ja keskustelu aiheen tiimoilta näköjään velloo. Se nyt ei liene mikään yllätys, sillä ainahan jo pelkkä sana seksi riittää herättämään ihmisiä.

Nettiuutisessa jutusta on vain lyhennetty versio, eikä tietysti koko juttuunkaan () voinut kaikkea aiheeseen liittyvää tuoda julki. Että juu, toimittajana tekee valintoja siitä, mitä nostetaan esiin ja kuinka paljon, keneltä kysytään kommentteja ja mitä näistä puheista lehteen lainataan. Hinta ja laatu -sivuille tehdään jutut tietysti kuluttajanäkökulmasta, ja nuorten ilmaisesta ehkäisystä keskustelemisen soisi jatkuvan muualla muista vinkkeleistä.

Jutunteon myötä opin mm. sen, että Helsingissä saa ilmaiseksi ensimmäisen implantaatin tai kierukan. Kaikkialla näin ei ole, ja osa kunnista myöntää näitä vain jo synnyttäneille naisille. Taustalla on kansanterveyslakia ja sen tulkintaa, joka ei vaikuttanut olevan ihan selvä kaikille alan ihmisillekään. Kuulemma ilmaista implantaattia tai kierukkaa perustellaan esimerkiksi sillä tulkinnalla, että vastaavasti myös terveyskeskuksen antamat rokotteet ovat ilmaisia. Näin siis voidaan ajatella, että “kehon sisään” tulevan ehkäisyn pitäisi olla maksutonta.

Nuorten ensimmäiset hormonaaliset ehkäisykuukaudet ovat samoin laintulkintaa, joka vaihtelee kunnittain.

Miia pisti vielä blogitekstinsä loppuun seuraavan pätkän:

“Kysyisinkin kaikilta toimittajilta: miksi kirjoittaisitte aiheista, joista kirjoittaminen on mielestänne älytöntä?”

Olen kirjoittanut joskus älyttömistä aiheista, koska on tullut sellainen toimeksianto. Onneksi sitä ei ole tarvinnut viime aikoina tehdä, vaan tätä nykyä pääsen paljon myös ehdottamaan juttuja ja toimeksiannotkin ovat järjellisiä.

Yksi pohdinnan arvoinen seikka tällaisena freetoimittajana tietysti on oma rooli: peruslehdenlukija ei jutun kirjoittajaan kiinnitä huomiota, eikä mielestäni sen ihmeemmin tarvitsekaan. Tämäkin juttuni on siis lukijalle “Hesaria”. Tietysti aiheesta, jutun sisällöstä ja sen rakenteesta olen jutellut toimituksen kanssa, eli yhteistyöllähän näitä juttuja tehdään.

Loppumainintana kehuja muille eli terveydenhoitoon liittyvää journalistista ja muuta näkemystä blogistaniaan tuo Kirsi Myllyniemen InMediasRes.

6 Thoughts to “Ehkäisyn hintaa ja freetoimittajan työtä

  1. Tuo ensimmäinen sitaatti viittaa siis kolumnisteihin, joiden tekstit ammentavat kotinurkkien sotkuisuudesta, lasten kiukuttelusta ja taloremonteista tavalla, joka ei lukijaa juuri inspiroi – usein hän ei edes pysty ymmärtämään, mitä kirjoittaja sanoo.

    Asiantuntija-artikkelit ovat tapaus erikseen. Ne ovat harkittuja ja hyvin taustoitettuja. Ja käytännössä olisi sula mahdottomuus kirjoittaa itselle vieraasta aiheesta.

    Edelleen ikävöin termiä kuvaamaan toimittajien itsensä turhina pitämiä aiheita – olisiko se sitten vaikka “kirjoituksia hömpästä kirjoittamisesta” eli metahömppää 😉

  2. Miia: Metahömppä voisi olla aika hyvä termi 🙂 Minua tällaisissa kolumneissa häiritsee ehkä se, että jos toimittaja jotenkin väkisin haluaa osoittaa, että hän ei tällaista “hömppää” itse harrasta jne, eli on vähän parempaa ihmistä. Äh, miten nyt tämän ajatuksen muotoilisin…

    Ja tässä tapauksessa kyllä myönnän, että viittasin tekstiisi tarkoituksellisen hieman muka-provosoituneena, kun siitä sai hyvän aasinsillan 🙂 Mielestäni on tärkeää herätellä (meitä?) toimittajia kyseenalaistamaan niitä aihevalintoja. Usein laiskoja tyyppejä mekin olemme, joten jos se kolumni on jostain väännettävä, niin sitten heittää löpinää kotisohvaltaan.

  3. Niin ja ajatusta vielä jatkaen – omaa identiteettiähän kolumnistit ja bloggaajat kaiketi rakentavat, kun haluavat populaareista aiheista erottumalla olla nk. parempia ihmisiä. Toisinaan teksteistä vain välittyy pitkällinen omakohtainen kokemus juuri siitä mistä ei pitänyt, mikä ei voi olla aiheuttamatta hihittelyä lukijassa.

    Ja jos minä blogeissa kauhistelen sitä, että toimittajat kauhistelevat hömppää eivätkä kirjoita sen sijaan asiaa, niin mitenköhän sitä sitten nimittäisi -> sotku?:)

  4. Kiitos, Mari 🙂
    Miksi-kysymykseen vastaus on: rahasta. Toinen vastaus: tylsä aihe on haaste.
    Mutta free-toimittaja saa, kirjoittaessaan rahastakin, erittäin usein kirjoittaa siitä, mikä itseä kiinnostaa.
    Blogaamisesta: olen ihan varma, että joku hihittää ja joku kihisee minun ei-tykkää-juttujani lukiessaan. Blogit on siitä mukava media, että kunnon blogissa on aina kommenttilaatikko. Mikään ei voita kunnon vuorovaikutusta.

  5. @Miia: Aikamoisessa sotkussa tuossa jo alkaa olla! Mutta jep, identiteetin rakenteluahan tämä on.

    @Kirsi: Blogien kommenttilootat ovat ihan ehdottomia, se on totta. Ja kivaa on se, että saa kirjoittaa niitä hihityttäviä ja kihisyttäviä 🙂

    @Auringonkukkametsä: Kiitos kiitos, aurinkoa sinne!

Comments are closed.