Mari Koo

Kuluttajaekonomia ja sen opiskelu

perjantai 21. maaliskuuta 2008 klo 16.34

Sain viime viikolla sähköpostin, jonka lähettäjä harkitsi kuluttajaekonomian opiskelua, mutta halusi kuulla hieman ajatuksia yliopiston markkinointipuheen takaa esimerkiksi opintojen jälkeisestä työllistymisestä. Vastailin, mitä osasin, ja päätin kirjoittaa vähän suuremmalla ajatuksella tänne siltä varalta, että myös muut oppiaineesta kiinnostuneet googlettelevat ja päätyvät blogiini.

Kuluttajaekonomiaa opetetaan siis Helsingin yliopistossa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, taloustieteen laitokselta. 1990-luvun puoliväliin asti oppiaineen nimi oli kodin taloustiede. Syy siihen, että aine löytyy kyseisestä tiedekunnasta eikä esimerkiksi valtiotieteellisestä, jonne monet sitä usein veikkaavat, johtuu käsittääkseni perinteisestä ”pellolta pöytään” -ajattelusta. Eli koska tiedekunnassa opetetaan elintarvikkeiden alkutuotantoa, on luontevaa ajatella, että myös sitä loppupäätä eli kuluttajaa pohditaan samassa paikassa.

Poikkitieteellistä pienellä porukalla

Kuluttajaekonomiaan otetaan kymmenkunta pääaineopiskelijaa vuosittain, ja varsin pieni opiskelijajoukko teki mielestäni opiskelustakin mielekästä: niin kanssaopiskelijat kuin henkilökunta tulevat tutuiksi.

Opintojen tarkasta rakenteesta ja sisällöstä kiinnostuneiden kannattaa tietysti vilkaista opinto-opasta (pdf). Kuluttajaekonomia on ns. poikkitieteellinen, eli se ammentaa aineksia esimerkiksi kansantaloustieteestä, sosiologiasta ja psykologiasta. Näkökulma on kuitenkin nimenomaan yksilölähtöinen, eli jos kauppakorkeassa katsotaan maailmaan usein enemmän yritysten vinkkelistä, niin kuluttajaekonomiassa lähtökohtana ovat kotitaloudet ja kuluttajat.

Sivuaineita voi valita melkoisen vapaasti: itse opiskelin läjän suppeita sivuaineita eli markkinointia, elintarvike-ekonomiaa, kauppakorkeasta tietojärjestelmätiedettä (ns. JOO-opinto-oikeus), ja sisällytin muinoin avoimessa yliopistossa tekemäni journalistiikan appron opintoihin. Koska opintoviikkoja ehti kertyä tarpeeksi, niin opintojen aikana suoritetut aikuiskasvatustieteen perusopinnot jätin tutkinnosta pois.

Yliopistoon amk:n jälkeen

Löysin itse kuluttajaekonomian vasta muutettuani Helsinkiin vuonna 2000. Tätä ennen olin valmistunut tradenomiksi Jyväskylän ammattikorkeasta. Tulin Helsinkiin töihin, mutta totesin, että olisi mukavaa opiskella itselleen korkeamman tason tutkinto ja myös intoa oppia lisää riitti. Selasin vaihtoehtoja ja löysin taloustieteen laitoksen ja kuluttajaekonomian ja tajusin, että tuota minä haluan. Töiden teon ohessa keväällä 2001 luin kahta pääsykoekirjaa, ja oikeastaan ensimmäistä kertaa pyrin tosissani yliopistoon.

Koska olin päättänyt, etten liian pitkään maisterin tutkintoa suorita, niin valmistuin alle 2,5 vuotta myöhemmin. Sain jonkin verran hyväksytettyä ammattikorkeassa suoritettuja opintoja (mm. ”virkamiesruotsi”, joitakin laskentatoimeen, yritystoimintaan ja markkinointiin liittyneitä kursseja), mutta valmistumishetkellä opintoviikkoja oli kertynyt siis yli tarpeen oman kiinnostuksen ja innon vuoksi.

Mutta en mitenkään suosittele vauhdinpitoa opiskeluissa, hitaamminkin ehtii, ja esimerkiksi opiskelijajärjestötoimintaan osallistumisesta on oma ilonsa. Minulle oli etua mm. siitä, että opintojen ohessa tein sen verran freetoimittajan töitä, joista saadut tulot riittivät elämiseen ja samalla sai pätevää työkokemusta.

Mikä ihmeen MMM?

Kuluttajaekonomiasta valmistutaan tittelillä maatalous-metsätieteiden maisteri (tietysti voi suorittaa myös kanditaatin tutkinnon). Tämä aiheuttaa sen, että usein saa vastata kysymyksiin tyyliin ”täh, miten sulla on tällainen tutkinto?”

Työmarkkinoilla oppiaine ei myöskään ole niin tunnettu. Harhaanjohtavaa olisi väittää, että kuluttajaekonomistit ovat erityisen haluttu ryhmä työmarkkinoilla: pelkällä tutkintotittelillä ei muutenkaan töitä usein jaeta, vaan painoarvonsa on työkokemuksella, omilla kiinnostuksenkohteilla ja ominaisuuksilla. Jotkut joutuvat valmistumisen jälkeen olemaan pidempään työttömänä, toiset saavat mieleisen homman nopeasti: tilanteet ja tapaukset vaihtelevat melkoisesti. Mutta maisterin paperi antaa valmiuden tietyn vaativuustason tehtäviin.

MMM:t ovat perinteisesti sijoittuneet paljon esimerkiksi vähittäiskauppa- ja pankkisektoreille, ja niissä työskentelee myös monia kuluttajaekonomiaa opiskelleita erilaisissa tehtävissä. Itse tiedän kuluttajaekonomiasta tai aiemmin kodin taloustieteestä valmistuneita olevan mm. seuraavissa hommissa:

– opettajia esim. AMK:ssa
– tiedottaja tai muu viestinnän tekijä esim. vähittäiskaupparyhmässä
– Kuluttajaliitossa asiantuntijana
– luottokorttiyhtiössä kouluttajana
– tutkimustehtävissä esim. markkinatutkimusyrityksissä, yliopistossa ja kuluttajatutkimuskeskuksessa
– asiamies järjestökentällä
– asiakkuudenhallintajärjestelmien parissa asiantuntijana
– kuluttajaneuvojana
– amanuenssi yliopistolla
– yksityistalouden asiantuntija pankissa

Ja minähän nykyisin tienaan suurimman osan elannostani vapaana toimittajana, jonka erityisalaa ovat kuluttajiin ja kuluttamiseen liittyvät näkökulmat. Viestinnän pariin hakeutuminen alkoi jo lukioiässä, ja esimerkiksi ammattikorkean harjoittelun suoritin viestintäassitenttina ja yliopisto-opintojen aikaan olin kesätöissä Maaseudun Tulevaisuudessa ja kirjoittelin juttuja eri lehtiin.

Valmistumisen jälkeen sain työpaikan Sähköinfo Oy:ssä, jossa toimin tiedottajana, toimittajana ja verkkosivujen toimituspäällikkönä yli kolme vuotta, kunnes päätin haluavani panostaa enemmän kuluttaja-aiheita käsittelevään viestinnän tekemiseen.

Lisäksi minulla on jatko-opiskeluoikeus kuluttajaekonomiaan. Olen siis jättänyt suunnitelman väitöskirjasta, jonka aiheena ovat blogit ja kulutuskirjoittelu. Opiskeluni on tällä hetkellä tosin lähinnä hyvä harrastus.

Koska perusopinnoistani on jo jokunen vuosi, en enää ole ehkä paras henkilö vastaamaan opiskelua koskeviin kysymyksiin. Mutta mieluusti vastailen, jos joku on halukas tietämään jotain lisää.

Be Sociable, Share!

11 kommenttia kirjoitukseen “Kuluttajaekonomia ja sen opiskelu”

  1. Sun äitis sanoo:

    Minä tunnen yhden toisen kuluttajaekonomistin. Hän päätyi väittelemään yrittäjyydestä ja on nyt HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun yrittäjyyden yliopettaja.

  2. Mari Koo sanoo:

    Minä olen ollut kyseisen henkilön oppitunneilla silloin, kun hän teki väitöskirjaansa. Hän kuuluukin niihin vähän vanhemmalla iällä yliopisto-opintoihin panostaneisiin.

  3. Sun äitis sanoo:

    niihin vähän vanhemmalla iällä yliopisto-opintoihin panostaneisiin.

    Carefuly now! Hän kun on about mun ikäinen ja sentään dosenttina siinä jatko-opintoryhmässä, jossa vasta ihan varovaisia ensiaskeleita otan! Mutta minäpäs ajattelinkin tähdätä niille tulevaisuuden työmarkkinoille, jossa ihmiset painavat intonsa viemänä vielä seitsemänkymppisinä, jos terveys kestää (eikä jostain tupsahda houkuttelevampia tarjouksia, kuten esim. lastenlapsia!) Tosin tämä viikonloppu on ollut taas sen sortin takkuamista, että into ja itseluottamus ovat aika kovilla!

  4. Mari Koo sanoo:

    SÄ, heh, no lasken itsenikin melkein niihin ”vähän vanhemmalla iällä”, kun en suinkaan suoraan lukiosta siirtynyt yliopistoon, vaan tein sen AMK-tutkinnon siihen väliin 🙂 Eli tällä mainitulla nykyisellä tohtorilla oli aika paljon elämän- ja työkokemusta ennen maisteriksi valmistumistaan, joten siis vallan mainiosti myöhemminkin kuin kaksikymppisenä ehtii!

    Kai tässä minunkin on panostettava tulevaisuuden työmarkkinoille, ellei tupsahda houkuttelevampia tarjouksia, kuten lapsia 😀
    Tosin väitöskirjasuunnitelmani uinuu tällä hetkellä, ja saa nähdä, miten pitkään se uni kestää…

  5. […] jatko-opiskelemisen valinnut Mari Koo kirjoitti kuluttajaekonomian opiskelemisesta tiedustelleelle vastauksen blogiinsa. Kuluttajien ja kuluttamisen tutkimuksen ei arvaisi ensimmäisenä olevan Helsingin […]

  6. Piksu sanoo:

    Hei Mari! Olen hieman samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin aikoinaan, joskin olen restonomi. Yritin googlettaa pääsyvaatimuksia kuluttajaekonomiasta parhaani mukaan, mutta ei vaan lykästänyt. Onko pääsykirja tie onneen, vai onko alussa esim. ylioppilastutkinnosta ja/tai restonomitutkinnosta saatavia lisäpisteitä? Jos esim.ylioppilastutkinnosta saatavista aineista saa jotain lisäpisteitä, niin miten ne arvotetaan?

    Kiitos paljon etukäteen vastauksistasi,
    Essi Epätoivoinen

  7. Mari Koo sanoo:

    Piksu, kun itse aikoinaan hain, niin sisään menin ainoastaan valintakokeen pisteillä. AMK-tutkinnosta tuskin nykyisinkään mitään suoraa hyötyä valintatilanteessa saa. Eli siis pääsykoekirjojen lukeminen on se tehokkain keino. Tosin ns. erillisvalinta on olemassa mm. alemman tutkinnon suorittaneille tai riittävästi avoimessa opiskelleille, mutta sen kautta sisään taitaa päästä aika harvoin.

    Tietysti tilanteet voivat muuttua, ja ensi vuoden hakujärjestelmistä ilmoitetaan vuoden alussa. Maatalous-metsätieteellisen opintotoimistosta kannattaa kysellä lisää.
    Joka tapauksessa hyvää jatkoa ja intoa pääsykoelukemiseen, jos siihen päädyt 🙂

  8. Piksu sanoo:

    Kiitos 🙂

  9. tuleva KTM sanoo:

    Hei, löysin tosiaan blogiisi googlettamalla kuluttajaekonomian. Olen valmistumassa tämän vuoden aikana (kun gradun kasaan vain saan) KTM:ksi, pääaineena markkinointi. Minua on kuitenkin alkanut kiinnostamaan kuluttajatutkimus laajemmin kuin opinnoissani sitä on ollut mahdollista opiskella ja aloinkin leikittelemään ajatukselle, jos hakisi kuluttajaekonomiaa opiskelemaan. Mitä mieltä olet, olisiko tällaisesta kaksoistutkinnon suorittamisesta mitään hyötyä? Tietenkin haluaisin sisällyttää mahd. paljon suoritettuja opintoja tulevaan tutkintooni – mikäli se vain on mahdollista. Vai ottaisiko ne jopa erillisvalinnassa maisteriohjelmaan, vaikka en kuluttajaekonomiaa ole opiskellutkaan. Tai jatko-opiskelijaksi? (mahdoinkohan innostua liiaksi)..

    Erittäin mielenkiintoinen ala, jo pelkästään silmäilemällä tutkimushankkeita ja graduaiheita kiinnostuin.. *taidanpa varastaa pari mahdollista näkökulmaa graduuni, jota ei vielä ole suunnitteluasteellakaan 😉

  10. Sun äitis sanoo:

    tuleva KTM,
    Maatalous-metsätieteellisen käytännöistä en tiedä yhtään, mutta monissa yliopistoissa on sellainen mahdollisuus, että ”lähitieteen” maisterit voivat päästä jatko-opiskelijoiksi suorittamatta perusopintoja. Ainoa, mitä vaaditaan on siltagradu. Jos on jatko-opiskelijaksi hyväksytty, voi siten opiskella peruskurssejakin valintansa mukaan (rusinat pulasta!)

    Sinuna tarkastaisin, onko tuollainen mahdollisuus kuluttajaekonomiassa.

    terkuin

  11. Mari Koo sanoo:

    tuleva KTM; kuten Sun äitis tossa vastasi, niin kannattaa kysellä suoraan laitokselta/oppiaineesta. En ole näiden käytännön opiskelijavalintojen kanssa niin paljon tekemisissä…

    Jatko-opiskelijoiksi hyväksytään kyllä muitakin kuin kuluttajaekonomiasta valmistuneita, on siellä tälläkin hetkellä varmaan pari kauppatieteilijää. Jonkinlaista lisähommaa silloin ehkä pitää tehdä (kirjoittaa joku aine tai jotain, en muista tarkkaan), ja gradun mieluusti oltava arvosteltu kohtuullisen hyväksi. Mutta tietysti kuulemieni juttujen mukaan kuluttajaekonomiassakin on tietty resurssipula: jatko-opiskelijoita on pienelle oppiaineelle aika monta, joten voi olla, että tätä kiristetään.

    Sen sijaan kaksoistutkinnossa epäilen, ettet välttämättä erillisvalinnan kautta pääse hakemaan. Toisaalta ei se sisäänpääsy ihan normaalissa valinnassa niin kovin vaativaa yleensä ole, etteikö siitä selviäisi, etenkin, jos on jo alan opintoja taustalla (eli tietää jo kansantaloutieteen perusteista jne). Itse sain jonkin verran sisällytettyä aiemmin tehtyjä opintoja (jotain markkinointia, virkamiesruotsi tietysti, kirjanpidon perusteet), mutta käytännössä tein kyllä melkein kaikki kuluttajaekonomian kurssit normaalisti.

    Kaksoistutkinnon hyödyistä on vaikea sanoa. En usko, että se KTM-tutkinnon päälle erityisesti esimerkiksi työnsaantimahdollisuuksia suoraan parantaisi, mutta toki tuo laaja-alaisuutta ja näkemystä. Eli jos haluna on oman osaamisen kehittäminen vähän toisesta näkökulmasta, niin toki sitten saa varmasti hyötyäkin. Aika monihan näitä nykyisin harrastaa.

Kommentoi