Joskus blogista on oikeasti hyötyä

Viime viikonloppuna kävi niin, että isoveli löysi käsilaukun yöllä Vallilasta, jossa hän oli yöpymässä. Koska turkulainen veljeni oli siirtymässä pois Helsingistä, lupasin ottaa laukun ja sen sisällön palauttamisen vastuulleni.

Laukussa oli henkilöllisyystodistus, ja kun isoveli kertoi nimen, niin tiesin heti, kenestä on kyse. Ihan vain siksi, että olen lukenut henkilön blogia ja nimi oli jäänyt sieltä mieleen.

Tämän pohjalta uskalsin arvioida, että yhteydenotto onnistuisi sähköpostilla. Jos pitää blogia, niin todennäköisesti lueskelee jopa työsähköpostejaan kohtuullisen usein.

Puhelin pirahtikin pian sähköpostin lähettämisen jälkeen ja laukku sisältöineen palautui omistajalleen. Sähköpostivaihdossa tunnustettiin myös toistemme blogien seuraaminen ja ratkottiin, miten laukku oli hävinnyt ja löytynyt.

Ja mikä tietysti itseäni ilahduttaa, on se, kuinka tarina jatkui blogissa. Normaalisti tällainen laukun palauttaminen olisi päättynyt niihin kahdenvälisiin kiitoksiin (sisälsi myös suklaata tällä kertaa, heh), mutta nyt juttu jatkui vielä internetissä. Toki tärkeintä oli, että omaisuus palautui omistajalleen, mutta blogissa välittyvä ilo tavaroiden takaisinsaamisesta vielä lisää omaa hyvää fiilistä.

Mutta blogi siis toimii sekä ihmisten tunnetuksi tekevänä välineenä että myös julkisten kiitosten esittäjänä.

Samalla näkyy sekin, että periaatteessa toisilleen tuntemattomat ihmiset voivat netti-identiteettien kautta saada jonkinlaista syvyyttä tällaiseen tapahtumaan. Kun tietää vastapuolen netistä, on helppo ottaa yhteyttä ja osaa arvioida, millainen vastapuoli on kyseessä: kuvittelee vähän tuntevansa, vaikkei tunnekaan. Tällaisessa tapauksessa myös jonkinlainen luottamus on suurempi täysin tuntemattomaan henkilöön verrattuna.

– – –

Mainitsen minäkin vielä sen, miten Jaikussa ovat toverit tehokkaasti raportoineet Mediapäiviä. Hienoa työtä, kiitokset sinne kaikille!