Mari Koo

Ympäristöajattelu kohtaa kuluttajat usein lautasella

tiistai 15. huhtikuuta 2008 klo 17.31

Kaikenlainen kuluttajat, ympäristö, valinnat ja vaikuttaminen -puhe on nyt paljon esillä, ja tuskin se tästä laantuu. Itse olin viime viikolla Dodon Weapons of Mass Consumption -tilaisuudessa ja tänään kuuntelemassa Valion näkemyksiä luomutuotteiden myynnistä, ja onhan tässä välissä tullut esimerkiksi tuttujen kanssa keskusteltua eläinperäisen ravinnon tuotanto-ongelmista.

Kuten Johanna Moisander Dodon tilaisuudessa totesi, niin eettis-ekologisen kuluttamisen edessä on vielä paljon esteitä. Mainituiksi tulivat mm. se, että kuluttajan on hyvin vaikeaa tietää ostostensa lopulliset vaikutukset (tutkimustietokin on ristiriitaista), olemme tottuneet tiettyyn kertäkäytön kulttuuriin, emme usko omilla valinnoillamme olevan merkitystä tai emme ainakaan viitsi itse tehdä mitään, jos muutkaan eivät tee, tai odottelemme insinöörien ratkaisevan ongelmat.

Vihreän autoilun mahdottomuus

Lisäksi harvan yrityksen markkinointitoimenpiteet, saati muu toiminta, aidosti tukee eettistä ajattelua, vaan raha ohjaa vielä pitkälti mainontaa tyyliin ”miksi maksaisit enemmän” tai sitten mainonta on kovin viherpesuhenkistä. Monet automainokset ovat tästä mielestäni melkoisen hyvä esimerkki, ikään kuin maailma pelastuisi kierrätettävillä yksityisautoilla ja puhtaammalla dieselillä.

Ihmekös tuo, että Norjassa kuluttajaviranomaiset ovat todenneet, ettei autoilua voi kutsua ympäristöystävälliseksi.

Helppojen valintojen tekoon ja hyvän omantunnon ostoon liittyy esimerkiksi reilun kaupan tuotteiden hyvä menekki, vaikka oikeasti voisimme toki elää myös ilman banaaneja tai kahvia.

Samoin tuo Valion viime vuonna kasvuun lähtenyt luomumaidon myynti kertoo varmasti siitäkin, että tavallinen suomalainen on vuoden mittaan saanut sellaisia viestejä, jotka ovat kasvattaneet kiinnostusta luomutuotantoon. Näitä oletettavasti ovat esimerkiksi tiedot eläinten kohtelusta tai geenimuuntelukeskustelu. Suomessa jo kovin pitkään toitotettu, että suomalainen ruoka ja sen tuotanto on niin puhdasta ja terveellistä, ja nyt siihen on tullut lommoja, jotka näkyvät ainakin kiinnostuksen kasvuna luomuun.

Samalla on julkaistu tutkimustietoja, jotka osoittavat esimerkiksi naudanlihan ja juuston kuormittavan merkittävästi ympäristöä ja kehotettu korvaamaan eläinperäisiä tuotteita kasvisperäisillä. Eli siis ennemmin soijaa kuin lihaisia pihvejä tai tuoretuotteita pakastettujen einesten sijaan.

Keinomakeus ja keveys laskussa?

Ihmettelin Valion tulevista kevään uutuuksista sitä, että kevyttuotteet jylläävät vielä kovasti ja kuluttajat kuulemma tahtovat niitä. Ruotsissahan light-linja on jo menettänyt suosiotaan.

Eettis-ekologisen ajattelun kanssa kulkee yhtämatkaa halu ”aitoihin ja alkuperäisiin” makuihin, jolloin ruoka halutaan mieluummin aidolla sokerilla makeutettuna kuin vaikka aspartaamilla. Samoin kevyttuotteiden usein suuremmat lisäainemäärät ja ylipäätään pidemmälle prosessointi koetaan kielteisenä seikkana. Tätä ajattelua edustaa mm. Noora ja hänen Kemikaalicoctail-bloginsa.

Minä itse en esimerkiksi suuremmin huolestu siitä, jos joku aine mahdollisesti voisi aiheuttaa vaikka syöpää (kuollaan kuitenkin), mutta sen sijaan huolettavat uutiset, joiden mukaan keinotekoiset makeutusaineet ovat ympäristölle haitallisia.

Kiinalaisten lihat ja ruuan halpuuden ongelmat

Moisander totesi olevansa varsin kyyninen kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista ja merkityksestä. Maailmalla jylläävät suuremmat voimat, ja kokonaisuudessaan kyse on huomattavasti isommista asioista ja rakenteista niin meillä kuin muualla. Ruoka on vain yksi pieni osa, mutta se on tietysti meitä lähellä joka päivä ja siihen liittyy myös paljon tunnetta.

Kerrotaan nyt vielä sekin, että innovaatiojournalismipalkinnolla, Innovaatiokiteellä, palkittu juttu käsittelee kiinalaisten kasvanutta lihansyöntiä. Tästä voi lukea lisää palkitun jutun valinneen Soininvaaran blogissa, josta saa myös jutun näkyviin pdf:nä. Ja kun maailma popsii yhä enemmän eläinperäistä ravintoa, niin se vaikuttaa kaikkeen.

Ruokaan liittyy tietysti kiinteästi hinta. Ruuan hinnannousu tuntuu ja näkyy tänä vuonna aiempaa voimakkaammin, mutta siinä on myös hyvät puolensa. Kuten Henrik Muukkonen kirjoittaa:

”Moni ostaa silti halvinta ruokaa sieltä, mistä sitä halvimmalla saa. Siksi ruuan hintaa pitää nostaa.

Ruoan pitää olla sen hintaista, että asiakas miettii kaksi kertaa, mitä ostaa ja mitä rahalla saa. Ruoan laatu paranee vain, jos asiakas vaatii.”

Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:

Kuluttamisesta ilmastonmuutokseen ja takaisin

Kuluttavat kaupunkilaiset Vanhalla

Kuluttajavirasto tarttuu ekomarkkinointiin (Kulutusjuhla)

Luomulihalle kysyntää tänä jouluna – ja tulevaisuudessa? (Kulutusjuhla)

Puolalainen vilja suomalaista ekologisempaa? (Kulutusjuhla)

Be Sociable, Share!

4 kommenttia kirjoitukseen “Ympäristöajattelu kohtaa kuluttajat usein lautasella”

  1. Eihän nyt reilulla kaupalla ole mitään tekemistä ympäristöystävällisyyden kanssa, vaan se on enemmänkin kehitysmaakauppaliikkeen (nykyisin maailmankaupat) perua.

  2. Mari Koo sanoo:

    No reilu kauppa liittyy eettiseksi miellettyyn ajattelutapaan, parempia työoloja jne. Ja myös viljelyn ympäristökriteerejä taustalla. Mutta siis tarkoitin reilun kaupan esiintuonnilla sitä, että tämäntyyppisten tuotteiden kautta ihmiset kokevat tekevänsä parempia valintoja, vaikka välttämättä totuus ei olisi näin yksinkertainen (eli siis esim. miten järkevää on ostaa reilu kaupan hunaja vs. kotimaista tavallista hunajaa).

  3. Kirsi sanoo:

    Enpä tiedä sopiiko tämä ajatukseni juuri tähän postaukseesi, mutta blogisi tuli mieleen, kun palailin juuri luomukurssilta. Siellä oli siis viljelijöitä ja karjankasvattajia, jotka aikovat siirtyä luomuun. Palasinpas maan pinnalle!

    Olin jotenkin ajatellut, että luomu on jotenkin ideologinen juttu myös alkutuottajille. Kuten se on minullekin, aloittelevalle viljelijälle + mahdollisesti kotieläintuottajalle. Mutta aivan väärin ajattelin. Kurssin anti tuntuu olevan se, millä tavalla saat eniten tukia – luomulla. Luomulla on kova kysyntä + lannoitteiden hinnat ovat nousseet 60 %. Sen vuoksi sitä luomuun lähdetään, ei siksi, että olisi huoli ympäristöstä tai eläinten oloista.

    Oli vähän petetty olo, kun tajusin, että viljelijät ja eläintenpitäjät ajattelevat, myös ne luomut, vain rahaa. Ehkei näin ole kaikkien kohdalla, mutta silti asian tajuaminen tuntui jotenkin kovalta.

    Vaikka sama kai se, onko luomuviljelijä sydämessään asian takana vai vain rahan takia. Kunhan lopputulos on sama: vähemmän keinotekoisia lannoitteita maaperään ja vesistöön ja tuotantoeläinten olot hivenen paremmiksi.

  4. Mari Koo sanoo:

    Kirsi, tuo on varmasti valitettavasti ihan totta (ja kiva, että tuli meikäläisen blogi mieleen!). Olen kuullut tarinoita, miten maatila on vaihtanut luomuun rahan vetämänä ja sitten takaisin, kun ei kannattanutkaan. Kun tilojen koko on suuri, niin se on oikeasti tiukkaa bisnestä eikä vain halua tuottaa hyvää ruokaa. Jotenkinhan näiden olisi kohdattava, mutta en tiedä, miten se onnistuisi.

    Ja toki on luomutuottajia, joilla vaa’assa painaa aidosti myös eläinten hyvinvointi ja luontokysymykset. Ja paljon viljelijöitä, joita ärsyttää se, kun tienestit tulevat tukien muodossa eivätkä siitä, mitä oikeasti myydään ja tehdään. Eli parhaiten pärjäävät ne, jotka osavat samoilla tukiviidakossa.

    Minähän siis olen viljatilalta kotoisin ja vanhempani sitä edelleen pitävät (ei luomua, vaan ihan ”tavallista), joten sitä kautta tulee haisteltua maanviljelyn tuulia.

Kommentoi