Mari Koo

Uudistuksen ongelmallisuutta

keskiviikko 7. toukokuuta 2008 klo 13.16

Blogilistan uudistus ei siis sujunut niin kuin olisi sopinut toivoa. Auringonkukkametsä listailikin useita blogitekstejä, joissa ongelmia kiroiltiin.

Blogilistan etusivulle on nyt ilmestynyt monien kaipaama infolaatikko ongelmista.

No, jos tästä jotain positiivista pitää etsiä, niin Blogilista on vielä selvästi monille blogeja lukevalle ja kirjoittavalle tärkeä paikka. Kuten jo tuli todettua, niin itselleni listan sekoilut eivät harmia tuottaneet, koska olen siirtynyt käyttämään rss-lukijoita blogiseurannassa.

Mutta kieltämättä tilanne sai miettimään, että entä jos Google Readerini nyrjähtäisi pois paikaltaan? Mitäs sitten tekisin, kun olen niin tottunut käyttämään sitä niin uutisten kuin blogien seurannassa?
Ja Blogilistalle asetankin jatkossa vielä suurempia kehitystoiveita, jotta siitä tulisi kattavampi paikka seurata, mitä blogimaailmassa tapahtuu.

Blogeista ja kunniasta

Eilen Digitoday julkisti Blogit kunniaan -kyselynsä tiimoilta uutisen, että blogien lukijat luottavat blogeihin yhtä paljon kuin sanomalehtiin. Tämä taas tuntuu sellaiselta ikuisuusväännöltä lehtien ja blogien välillä. Aika monta kertaa on taidettu todeta, ettei vertailu ole kovinkaan mielekästä, ja samantapaisia ajatuksia esitetään tuon jutunkin kommenteissa.

Tietysti vaikuttaa se, mitä ja miten kysyttiin: minä ruksailin kyselyn vastaukset sen suuremmin niitä pohtimatta, sillä oleellisinta oli päästä kertomaan, mitkä kaksi blogia mielestäni kuuluisivat Suomen parhaimpiin. Yleisöäänetys käynnistyy ensi viikolla.

Aitoa ruokaa, kiitos!

Päivän Hesarissa julkaistiin kolumnini (maksullisesti digilehdessä), joka käsittelee ärtymystäni tästä kaikesta ruuan yliprosessoinnista, jota perustellaan ja erityisesti markkinoidaan terveyssyillä: on niin kevyttä, rasvatonta ja sokeritonta.

Tällä hetkellä on kuitenkin selvästi nousussa ihmisten halu saada aitoja makuja ja tuotteita, joissa yhdistyvät niin eettis-ekologinen kuin terveydellinen ajattelu. Siis esimerkiksi tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja, soijaa, viljaa, pähkinöitä jne. Ne rasvattomiksi mainostetut jogurtit tai sokerittomat mehut voi jättää kauppaan. Eikä lihaakaan ole mikään pakko syödä.

Mitään uutta ja ihmeellistä oma ajatteluni ei tietenkään ole. Perustaltaan sen on tiivistänyt esimerkiksi Michael Pollan New York Timesin Unhappy meals -artikkelin avauslauseessa ”Eat food. Not too much. Mostly plants.”

Lisäys:

Jos jotakuta jäi vaivamaan, mistä ihmeen sukraloosin ympäristövaikutuksista kolumnissani kirjoitan, niin aiheesta on lisää Svenska Dagbladetin jutussa.

Ja sattumalta Teppo oli kirjoittanut samaan aikaan samasta aiheesta ja samoin ajatuksin, ja linkkaillut tännekin. Eli sieltä lisää myös Pollanin ajatuksista!

Be Sociable, Share!

Kommentoi