Mari Koo

Lemmikit netissämme

tiistai 17. kesäkuuta 2008 klo 11.47

Kuten vakiolukijat tietävät, niin viime syksynä aloitin blogin, jonka päähahmo on Villi-kissa. Kollin isäntä lähti pitkälle työprojektille ulkomaille ja minusta tuli Villin väliaikaisemäntä eli muutin asumaan kissan kanssa isännän asuntoon. Tällöin minusta tuntui luontevalta kertoa kissan omistajille eli Villin alkuperäisemännälle ja -isännälle kuulumisia blogin kautta.

Minut yllätti kuitenkin blogin saama suosio myös muiden lukijoiden parissa. Tiesin kyllä, että Suomessa on kissablogeja, mutta en tajunnut, miten moni muukin kokee kissakirjoitukset kiinnostaviksi.

Minun ja Villin yhteiselon alkutaival oli hankala, joten draamaa syntyi jo siitä, miten kissa hyväksyy minut, ja tämä selvästi kiehtoi lukijoita. Kuvat ovat olleet kissablogissa paljon tärkeämmässä asemassa kuin muissa blogeissani, ja myös videoita olen hyödyntänyt. Suosituinta eli Villin nau’untaa on katsottu nyt yli 380 kertaa: tosin tiedän, että tietyt henkilöt ovat ladanneet saman pätkän useita kertoja omien kissojensa ihmeteltäväksi.

Villi yhdistää yli kielirajojen

Lisäksi olen saanut palautetta allergisilta ihmisiltä siitä, miten kivaa on edes virtuaalisesti kohdata karvainen elukka. Yhden englanninkielisen sähköpostin lähetti Karin, joka on muuttamassa Suomeen viiden kissansa kanssa ja kirjoitti, että hän ikään kuin opettelee englantia Villin blogin avulla.

Blogi on täyttänyt hyvin myös alkuperäisen tavoitteen eli yhteydenpidon Villin omistajiin. Kissan isäntä on kiitellyt minua useasti siitä, että olen kirjoittanut kuulumisia ja ladannut niin kuvia kuin videoita nettiin. Lemmikki on omistajalleen tärkeä, ja blogin avulla olen voinut välittää tunnelmia ja tilanteita. Isäntä on välillä myös osallistunut blogiin kirjoittamalla joukkoon omia tarinoitaan, ja myös ne ovat saavuttaneet lukijoiden suosiota.

Kontakti eläimen kautta on helpompaa

Olen aistivinani, että kissablogin kautta lähestyminen on usein helpompaa kuin omaan persoonaan perustuvan blogin. Siis netissä toistuu se sama ilmiö, mikä reaalimaailmassa: jokainen koiraa (tai kissaa) ulkoiluttanut tietää, miten paljon useammin tuntemattomat kommentoivat lemmikkiä kuin itse ulkoiluttajaa. Lemmikin kautta kontaktin ottamisen kynnys on siis alhaisempi.

Myös minulle on tultu useamman kerran sanomaan kasvokkain, miten ihana se Villi on tai kuinka henkilö lukee hanakasti blogia. Harva sanoo samaa muista blogeistani.

Elukat säntäilevät nettipalveluissa

Blogilistan Lemmikit, eläimet -kanavalta löytyy tällä hetkellä 1960 blogia. Moni näistä on kissan tai koiran oma blogi tai yhtenä blogin oleellisena osana on lemmikki.

Myös monet nettipalvelut hyödyntävät lemmikkeihin kohdistuvaa intoa: suomalainen eläimien yhteisösivusto on Petsie.fi. Samoin lemmikkeihin kohdistuvat keskustelupalstat ovat aktiivisia ja välittävät tehokkaasti esimerkisi tietyn koirarodun innokkaiden harrastajien välillä tietoa. Ihmiset ovat valmiita käyttämään rahaa ja aikaa lemmikkeihin, joten epäilemättä eläimet valtaavat vielä paljon lisää alaa nettisivustoilla ja esimerkiksi nettikaupoissa.

Onhan Villilläkin oma ryhmä Facebookissa, ja järjestäessäni kissan 15-vuotissyntymäpäivän kaikki ryhmän jäsenet saivat kutsun tulla kemuihin. Toisaalta itse osallistuin Mustan ja Harmaan blogin kommenttiosastolla kissojen syntymäpäiville, kuten teki moni muukin kissablogeista tuttu. Kissablogeille on myös oma Kissakuvahaasteensa.

On tämä ihan tervettä touhua!

Lemmikittömät ihmiset suhtautuvat usein hieman hämmentyneinä tai huvittuneina siihen intoon, jolla lemmikilliset pistävät elukkansa elämää nettiin esiin. Esimerkiksi blogeissa varsin yleinen tapa omaksua kissa tai koira minä-kertojaksi herättää ihmetystä.

CNN:n jutussa psykologi rauhoittelee ja näkee asian positiiviseksi: lemmikit ovat osa perhettä ja blogin avulla ihminen pyrkii ymmärtämään lemmikkinsä ajatuksia ja tunteita. Sitä kautta se voi auttaa myös ihmisten väliseen ymmärrykseen. Lisäksi jokainen tunnistaa tunteen siitä, että toisinaan kadehtii lemmikkiään: se syö, nukkuu ja käy vähän kävelyllä – miten kivaa elämää!

Huhtikuussa BlogHeraldissa kerrottiin japanilaiskissan blogista, joka tuolloin keräsi noin 50 000 tuhatta kävijää päivässä. Villin blogilla on vielä matkaa tähän: normaalipäivinä käyntejä on noin 50-100.

Be Sociable, Share!

4 kommenttia kirjoitukseen “Lemmikit netissämme”

  1. Zepander sanoo:

    Fiksusti ja kauniisti kirjoitettu!

  2. Mari Koo sanoo:

    Zepa, kiitti, ei kai tässä nyt voi alkaa kissablogeja lyttämään 🙂

  3. sea sanoo:

    Mä olen myös huomannut kissablogien olevan aika tiivis yhteisö, et neuleblogien perässä tullaan. 😉

  4. Täytyy myöntää, että kun itse aloin Jimi tiikerikissan blogia ihan kokeilumielessä pitää, niin en ollut seurannut yhtään blogia tai edes tiennyt kissablogeista. Nopeastihan niitä alkoi löytyä ja paljon. 🙂 Kissablogiin jää koukkuun, siis itse kirjoittaja jää koukkuun ja ehkä jotkut kävijätkin.

Kommentoi