Mari Koo

Päivän annoksena asiakaspalvelua, lehdistötiedotteita ja medianäkökulmia

tiistai 24. kesäkuuta 2008 klo 18.35

Päivän nettikirjoittelusta noussut kohu on tietysti Mikko Eerola ja ravintola Nuevo Latinon häneen kohdistama uhkailu. Koska Erkka on kirjoittanut aiheesta mainion yhteenvedon, niin tyydyn vain toteamaan, että tästä saatiin nyt uusi esimerkkitapaus siihen, miten netissä kuluttajien esittämiin mielipiteisiin ei pidä reagoida.

Toinen havainto tulee muotiblogeista. Salla kirjoittaa yritysten tavasta lähestyä häntä lehdistötiedoittein:

”Sähköpostiini satelee tuon tuosta lehdistötiedotteita, jotka ovat suunnattu median edustajille ja toimittajille. Yksityiskohtaisia selostuksia on herunut mm. Crocseista, kelloista ja Elle-lehdestä. Ei siinä mitään, kyllähän niitä voi joku kerta hyödyntääkin, mutta tulee vähän hassu olo kun tituleerataan toimittajaksi. Yksikin päivä sain meilin, jossa minulle tarjottiin erästä palvelua, koska olen toimittaja. 😀 Kun en edes ole! Tai korkeintaan sitten epätoivoinen ja epäkypsä amatööri.”

Marika ihmettelee kommenttiosastolla samaa:

”Myös itse olen saanut toimittajamateriaalia pariinkin otteeseen. Siis mistä hyvästä? Ehe, mistähän lähtien minä olen toimittaja ollut. Eipä sillä, etteikö materiaaleja ole kiva saada, sillä saahan niistä aina juttuideoita jos ei muuta – ja materiaalin lähettäjät ilmaista mainosta.”

Eli yrityksissä ei osata, jakseta tai haluta kohdistaa blogikirjoittajille tiedotusta edes sen vertaa, että heitä tituleerattaisiin jotenkin muuten. Tämä ei vain ole kovin toimiva ratkaisu, eli vähintään blogaaja tuntee olonsa oudoksi, kuten Salla ja Marika asian hyvin ilmaisivat. Yritysten tarjoama ieto on tervetullutta, mutta paketoinnin voisi hoitaa paremmin.

Saman tekstin kommenttiosastolla Bisquit miettii:

”Välillä minua ihmetyttää myös tuo median suhtautuminen muotiblogeihin, melkein jokaisessa lehtijutussa kun tunnutaan mainitsevan aina samat muotiblogit. Tuo ei siis ole mitenkään bloggaajista kiinni, vaan se on täysin median keksintöä. (Nyt joku tietty kohta valittaa, että kateellinen siellä kommentoi… Plaah, kunhan mietin tätä ilmiötä ylipäätään, mielenkiintoista minusta. :-))”

Tähänkin on tietysti monta selitystä. Toimittajahan pääsee ikään kuin helpommalla, jos valitsee juttuunsa sellaisen, joka on ollut esillä muuallakin: hän ainakin todennäköisesti suostuu juttuun. Toimittaja ei myöskään välttämättä tiedä, missä kaikkialla joku on jo ollut näkyville. Jos aihealuetta, eli tässä tapauksessa muotiblogeja, ei tunne syvällisemmin tai ei niitä seuraa, niin juttuihin poimii helposti esimerkiksi paljon luettuja, näkyviä ja pidempään kirjoittaneita. Kaikki blogaajat eivät ole valmiita tulemaan haastateltavaksi omalla nimellään ja naamallaan, ja pelkästään jo tämä rajoittaa valintaa.

Eikä tämä tietysti ole vain muotiblogien kohdalla näkyvä ilmiö. Yhtä lailla monessa muussa aiheessa nousevat ne muutamat asiantuntijaroolin saavat, joilta toimittajat kysyvät mielipiteitä. Tämä usein ihmetyttää aihealuetta seuraavia tai harrastajia, jotka kokevat samojen tyyppien näkyvän kaikkialla, vaikka uskoisivat löytyvän muitakin osaavia kertomaan kommentteja.

Mutta toimittajakin (myös minä itse) on usein laiska ja valitsee haastateltavan varman päälle tai ottaa ensimmäisen vastaantulevan ehdokkaan. Tai sitten on kiire, ja on otettava se, jonka aikataulussa ehtii löytää ja saa kiinni.

Be Sociable, Share!

4 kommenttia kirjoitukseen “Päivän annoksena asiakaspalvelua, lehdistötiedotteita ja medianäkökulmia”

  1. […] kertoo myös Tuija: Salla Laaksonen tutki maineen rakentumista sosiaalisen median palveluissa, Mari Päivän annoksena asiakaspalvelua, lehdistötiedotteita ja medianäkökulmi ja Digitoday: Nuevo Latino seuraa Lehtovaaran […]

  2. Jees.. En tiedä onko tuo nyt niin paha asia jos bloggaajaa nimitetään toimittajaksi. Reportteihan muotibloggaaja pitkälti (yleensä) on(?)

  3. Samuel sanoo:

    Kyllä minä ainakin jonkinasteisena bloggaajana koen itseni eräänlaiseksi toimittajaksi ja jossei nyt toimittajaksi, niin ainakin sisällöntuottajaksi, joka kuitenkin on melko lähellä toimittajan ammatin kuvausta. Mikä on toimittajan ja blogikirjoittajan ero? Ilmeisesti kyseessä samantyyppinen asia kuin kutsuisi freelanceria yrittäjäksi, oikeasti kyse on aivan samasta asiasta, mutta tekninen puoli toimii hieman eri tavalla ja kohderyhmäkin on useimmiten erilainen.

  4. Mari Koo sanoo:

    Tekstiurakoitsija ja Samuel: No tästä päästäisiin taas vaikka kansalaisjournalismikeskusteluun, mutta lyhyesti: kun itse toimin toimittajana (josta hommasta suurelta osin elantoi nykyisin saan), teen työtä, josta saan rahaa. Tällöin mm. pengon taustatietoja, haastattelen ihmisiä, selvittelen asioita jne. toisella tavalla kuin blogikirjoittajana. Toimittajana olen mielestäni velvollinen tekemään homman tietyllä tavalla perusteellisemmin. Bloginpito on fiilistelyä, pohdintoja ja siis harrastus.

    Minusta on siis eri asia, olenko jonkun silmissä toimittaja vai bloggaaja ja kummalla otsakkeen alle esim. sähköpostin lähettänyt yritys minut laittaa. Sen myötä osaan suhtautua saapuvaan viestiinkin.

    Toimittajat saavat sähköpostiinsa kaikenlaista tiedotetta ja ovat oppineet käsittelemään ne tietyllä tavalla. Blogimaailma on kuitenkin eri ryhmänsä ja vaatisi vähän eri lähestymistavan.

Kommentoi