Totta ja tarua bittivirroissa ja lehtien palstoilla

Jeren jättämä kommentti linkkasi Sediksen tekstiin, jossa käsitellään aiemmin jonkun verran puhetta nostanutta Euroopan parlamentin blogosfräärin sääntelypyrkimyksiä. Sedis kuitenkin toteaa, että kyseisessä rapostissa blogit olivat vain sivujuonne ja merkittävämmässä roolissa on raportin kritiikki yksityisomisteista mediaa kohtaan.

Ei sen enempää tuosta raportista, kun en ole asiaan paneutunut, mutta se muistutti mieleen pari kesän pientä mediasysteemiä. Eli siis jonkinlaista mietintää siitä, mihin ja keneen voi netissä luottaa.

Ensinnäkin Maj Karma-yhtye ja heidän tiedotuksensa uuden levyn viivästymisestä. Kesän alussa yhtye nimittäin julkaisi netissä tiedotteen (löytyy edelleen tuolta Uutiset-osiosta), jonka mukaan koira söi kovalevyn, jolla uuden levyn materiaali oli, ja tämän vuoksi levy viivästyy. Tiedote noteerattiin tietysti musiikkialan medioissa, ja itse ihmettelin asiaa Jaikussa, jossa myös totesin, että eipä tuo välttämättä ole totta.

Muutamaa viikkoa myöhemmin yhtye kertoi koirauutisoinnin olleen puppua. Samalla ilkuttiin toimittajia, jotka eivät tarkistaneet faktoja.

Ja toinen tapaus:

Viime viikonloppuna iltapäivälehden lööppi julisti, miten Anssi Kela pelkää aivohäiriön varjostavan loppuelämäänsä. Kela kirjoitti samantien omille nettisivuilleen, miten kyseinen lööppi on harhaanjohtava. Hän oli nimenomaan pyytänyt toimittajalta, ettei tätä kohtaa haastattelusta nosteta esiin, mutta toisin kävi.

Kela käytti omaa sivuaan keinona, josta on blogeissa aiemminkin kirjoiteltu (Tuija Aalto muistaakseni ainakin, en nyt vain löydä linkkiä; muokkaus 9.8. eli linkki Tuijan tekstiin “Filmihullut NYTIstä: Väärin siteerattu”) Eli haastateltu käyttää omaa sivuaan väylänä kertoa sen, mitä lopulliseen juttuun ei mahtunut tai jos aihetta on käsitelty näkökulmasta, joka ei vastannut haastatellun sanomisia.

Nämä kaksi musiikkimaailman esimerkkiä ovat mielestäni yhteneväiset sikäli, että nettisivu on artistin tai yhtyeen suorin kanava myös omiin faneihin. Mutta Maj Karma valitsi keinoksi pienen pilailun. Kenties se sopii yhtyeelle ja näin saatiin näytettyä pitkää nenää toimittajille, mutta tuskin tuollaista aprillimaista huijausta voi suositella kenelläkään. Kyllä minä haluaisin luottaa siihen, mitä muusikot noissa virallisemmissa tiedotteissaan kertovat ilman, että asiaa pitää erikseen tarkistaa.

Tietysti julkkisten antamat, totuutta vääristelevät tai suorastaan valheelliset lausunnot, ovat tuttuja. Viimeisimpänä on tainnut kunnostua Johanna Tukiainen, jonka blogiteksteissä vilahtelevat maailman kuuluisuuksien tapaamiset ovat osoittautuneet ainakin osittain valheelliseksi. Finndance-sivustolla todetaan (linkkilöydöskiitokset Artulle Facebookissa):

“Tukiainen jäi näin todennäköisesti kiinni valheesta, joka lienee tekaistu juuri sitä varten, jotta tämänkin sivuston tapaiset mediat toisivat naiselle lisää huomiota, jota hän tarvitsee saadakseen keikkoja tanssiryhmälleen.”

Pohdintani päättyköön siis vähemmän omaperäisesti: se, että kirjoittaa nettiin omalla nimellään tai muuten vain “identifioidusti”, ei vielä takaa sitä, että kaikki olisi totta. Mutta toisaalta blogi tai muu vastaava keino nettisivusto voi auttaa silloin, jos kokee, että omat sanomiset ovat tulleet muualla vääristellyiksi.

Tagged: Tags

6 Thoughts to “Totta ja tarua bittivirroissa ja lehtien palstoilla

  1. Eihän siihen tarvita iltapäivälehteä, että tietäisi että Anssi Kelalla on aivohäiriö. Pitää vain olla väärin valittu radiokanava ja 0,8 sekunttia liian hitaat refleksit.

  2. Älähän nyt, Petja. Ei toista saa moittia tuolleen.

    Sitten asiaan. Olen samaa mieltä, että bändien tiedotteita tulisi olla uskominen. Kuinka edes tarkistaa, söikö koira oikeasti? Pitäisikö meidän vaatia todisteita? Siteeraan tiedotetta Johanna Kustannuksen sivuilta:

    Julkaisu siirtyy, koska Maj Karma –rumpali Janne Savolaisen Brutus -koira pureskeli levyn basso- ja rumpuraidat sisältäneen kovalevyn käyttökelvottomaksi.
    ”Levyltä pystyttiin pelastamaan osa jo nauhoitetusta materiaalista, mutta ei kaikkea. Totesimme, että nyt ei kannata hätiköidä ja siirsimme julkaisuajankohtaa samantien ensi vuoden puolelle, toteaa yhtye harmistuneena.
    “Aikaisemmin Brutus on tuhonnut lähinnä rumpukapuloita, joten tämän tempauksen jälkeen olin jo valmis viemään sen rankkurille. Onneksi tulin toisiin ajatuksiin, toteaa nyt jo leppynyt koiran isäntä.
    Uusi julkaisupäivä tulee olemaan 28.maaliskuuta 2009. Tulevan levyn ensimmäinen single julkaistaan tammikuun 2009 lopussa.

    Mitä enemmän tällaisia huijauksia tulee, oli kyse sitten Johanna Tukiaisen kavereista tai bändien piloista, sen varovaisemmiksi meidän toimittajien pitää muuttua. Lehtiteksti on jo nyt muotoa, jossa siteerataan lähinnä lähteitä. “Antin mukaan Antti joi tänä aamuna kahvia yksin. Lehtemme ei kyennyt varmistamaan asiaa puolueettomista lähteistä.” Kuka hitto tuollaista haluaa lukea?
    Lehtikielen lehtorini aikoinaan totesi, että perusmittainen uutinen tarvitsee korkeintaan kolme sitaattia. Juuri tällaiset kasvattavat siteerauksen määrää.
    Eniten tässä tietenkin harmittaa se, että moiset totuudenvastaisuudet kaatuvat nimenomaan journalistin niskaan. Haastateltava saa siis valehdella, ja toimittaja kärsii. Prkl.

  3. Oikein muistettu, oon tosta aiheesta kirjoittanut useammankin kerran, ks. linkit myös tämän blogimerkinnän pohjalla
    http://tuhatsanaa.net/filmihullu_nytista_quotvaarin_siteerattuquot

    Multa oli mennyt ohi tuo “Koira söi kovalevyn” – tapaus, kiitos referaatista Liittäisin sen arvotutkija Matti Puohiniemen käsitteeseen “joukkoviestinnän savolaistuminen”. Medialukutaidon ja lähdekritiikin merkitys kasvaa edelleen, pitää tuntea Mai Karma osatakseen arvioida, onko teksti kirjoitettu kieli poskessa vai aikuisten oikeesti. Luottamus ehkä meni mutta maine kasvoi?

  4. Petja, no tuo kommenttisi ei kyllä nyt oikein osunut aiheeseen: musiikillisesti tykkään enemmän Maj Karmasta, mut sillä ei tässä yhteydessä ole mitään väliä…

    Teemu, joo, en oikein usko, että Maj Karmankaan porukka haluaa, että tästä lähtien toimittajat soittavat jokaisen tiedotteen vuoksi ja varmistelevat, että onhan tämä totta.

    Tuija, kiitos linkistä, lisäänpä sen tuohon tekstiinkin.
    “Joukkoviestinnän savolaistuminen” olikin minulle uusi termi, kuvaa todellakin tilannetta. Maj Karmalta en nyt välttämättä olisi odottanut tällaista tempausta, se kun ei kuitenkaan mikään huumorimeininkibändi ole. Joten siksikin ehkä harmittaa vielä enemmän, kun itsekin on tykännyt bändistä.

Comments are closed.