Vaalien lähestyminen näkyy vaatimuksina nettinäkyvyyteen

Olen tainnut lukea viime kuukausina useamman kolumnin, jossa kirjoittaja on käynyt tutkailemassa poliitikkojan blogeja ja kotisivuja ja löytänyt vain vähän aktiivisia kirjoittaja. Sen myötä vaaditaan , että myös poliitikkojen pitäisi nähdä netti kanavana saada esiin omia mielipiteitään, ilman, että media niitä “muuntelee”. Näin äänestäjät saisivat tietää, miten poliitikko on sanansa asetellut.

Vierityspalkin Perttu kirjoittaa, millainen on hyvä vaaliehdokkaan sivusto. Hän toteaa blogien käytöstä:

“Mikään ei ole surullisempaa kuin vaaliblogit jotka hyytyvät vaalien jälkeen – tuli ehdokas valituksi tai ei.” Perttu kehottaa panostamaan hyvään perusnettisivuun ja vasta sen jälkeen suuntaamaan sosiaalisen median, kuten blogien ja Facebookin, käyttöön.

Pörrö Sahlberg, joka itse on mukana paikallispolitiikassa, on tykästynyt Facebookin sosiaaliseen vaalikoneeseen.

”Sosiaalinen vaalikone antaa kenelle tahansa (facebookin käyttäjälle) kysymysten esittämisen kuntapäättäjiksi haluaville ja näiden vertailun haluamassaan asiassa. Samalla se mahdollistaa sen, että ehdokkaat vastatessaan kysymyksiin aktiivisesti tuovat itsensä oikeasti esille sellaisina kuin ovat, eivätkä sellaisina kuin mainostoimisto heidän vaalimateriaalinsa kirjoittaa.”

Tammikuussa 2007 huomion kuluttaja-kansalainen-äänestäjä sanavalintoja mm. silloin julkaistun Jaakko Lyytisen kolumnin pohjalta. Nyt huhtikuussa Vihreän Langan päätoimittajan Elina Grundström oli otsikoinut tekstinsä “Kuluttajansuojaa äänestäjille”.

Näyttäisi siltä, että yhä vankemmin moni mieltää olevansa kuluttaja mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ja onhan se luontevaa, että omaa ehdokasta valitaan samaan tyyliin kuin vaikka kodinkonetta: vertaillaan tehoa, ulkonäköä ja vilkaistaan muiden kokemuksia netistä. Samalla tietysti myös laitteen tai ehdokkaan omia sivuja. Ja jos hankinta osoittautuu pettymykseksi, niin seuraavalla kerralla valitaan jotain muuta.