Artikkelin Joutilaisuutta, yksinkertaisuutta vai boheemiutta kommentit

Kirjoittaja: Nuo ihanat joutilaat naiset | Simplicitas

Nuo ihanat joutilaat naiset | Simplicitas — Thu, 29 Jul 2010 12:45:59 +0000

[...] ihanat joutilaat naiset Lähetetty 28.8.2008 kirjoittanut Ritva Rajander-Juusti Mari Koo pohti sitä, missä ovat joutilaisuuden puolesta puhuvat naiset. Todellakin, havahdun, näinhän [...]

Kirjoittaja: Norppa

Norppa — Mon, 01 Sep 2008 16:46:04 +0000

Tiedän tunteen, siksi mielelläni mökkeilen itsekseni, vaikka superpaljon pidän myös seurasta. Mutta en kestä sitä huonoa omaatuntoa kun joku toinen odottaa “että tehdään jotain” ja minä “vain siinä olen ja luen”. Kyllä minäkin luulin, että minussa on jotain vikaa kun monena kesänä vain luin kirjaa töiden jälkeen jossain kallion kolossa kun kaikki muut tekivät oikeasti jotain. Nyt vain ymmärrän, että se on ollut itselleni tärkeää ja yhtä kallisarvoista kuin toisille se tekeminen.

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Sat, 30 Aug 2008 19:52:49 +0000

Norppa, minä luulen, että omalta osaltani kasvatus on vaikeuttanut sen myöntämistä, että nautin joutilaisuudesta. Koin lapsena, että luuhailu ja oleskelu oli ainakin osittain suurta laiskuutta, eikä sitä pitänyt harjoittaa kuin vasta sen jälkeen, kun oli “raadettu”. Vanhempani ovat toki ihania ihmisiä ja heillä vaan on todella aktiivinen tapa toimia, kunnon tehopakkauksia siis. Ajattelin olevani jotenkin huonompi, kun en ole koko ajan puuhaamassa jotain näkyvän tehokasta (esim. neulomassa), vaan vain luen jotain romaania tai käyskentelen kaupungilla.

Kirjoittaja: Norppa

Norppa — Fri, 29 Aug 2008 17:53:57 +0000

Noi on niitä kirjoja mitä on suunnitellut lukevani sitten kun on aikaa
Mutta itse nautin joutilaisuudesta yli kaiken. Arvostan sitä ja vaalin niitä hetkiä kun aika vaan kuluu ja olen. Silloin “ei ole pakko mennä minnekään, ei ole pakko tehdä mitään, ei ole pakko yhtään mitään”. On aikaa ajatella, tai miettiä mitä haluaisi tehdä, tai lukea. En välttämättä vastaa edes puhelimeen koska “olen varattuna joutilaisuudessa”, enkä pääse silloin osallistumaan. Arvostan myös sitä, että kotona on kiva olla. Vaikka oma kotini ei ole millään tavalla ihmeellinen, niin olen iloinen että osaan olla kotona ja pidän siitä. Ja mielelläni tekisin myös kotoa etätöitä. Olen myös niitä ihmisiä jotka saavat paljon aikaiseksi kylpytakissa. Ja kuinka paljon turhaa aikaa säästyy kun ei tarvitse laittautua työkuntoon ja matkustaa töihin ja takaisin. Kun on tarpeeksi aikaa, monet asiat pystyy tekemään todella hyvin. Turhassa kiireessä voi joutua tekemään hieman toisella kädellä tai toimistoympäristössä saattaa tulla paljon keskeytyksiä jotka häiritsevästi pirstaloittavat asioiden tekemisen.

Kirjoittaja: sampsa

sampsa — Thu, 28 Aug 2008 13:03:29 +0000

Mahtavaa pakko kai lompsia Megapolikseen väijymään guruani, Honorea. Slow – elä hitaammin on pakollista lukemista kaikille.

Kirjoittaja: Serenitas

Serenitas — Thu, 28 Aug 2008 06:18:03 +0000

Moi,

olipa niin herkullinen aihe että oli pakko jatkaa pohdintaa täällä: http://tyyneys.vuodatus.net/blog/1502368

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Wed, 27 Aug 2008 14:11:40 +0000

SÄ, kotioiloissa on ehdottomasti puolensa. Usein päivän päätteeksi ajattelen, että enhän minä tänäänkään tainnut saada mitään aikaan, mutta sitten kun listaa päässään, mitä on tullut tehdyksi, niin huomaa, että yllättävän paljon kaikenlaista kertyy. Menneisyyden työelämässä muistan kyllä vallan hyvin sen toimistolle olemisen, joka ei tuottanut oikeastaan mitään.

Toivottavasti se Jaiku jo heräilisi, niin saisi tärkeää informaatiota jaettua!

Kirjoittaja: Sun äitis

Sun äitis — Wed, 27 Aug 2008 13:38:43 +0000

Olin tänään koko päivän kotona. Samoin viime keskiviikkona. Kuljin kylpytakissa kolmeen. Koin oloni kovin joutilaaksi, kun saatoin kesken päivän rojahtaa sänkyyn lukemaan loppuun sen eilen illalla kesken jääneen dekkarin. Todellisuudessa olin tuotteliaampi kuin moneen päivään työpaikalla. Luin viime keskiviikkona 20 opiskelijoitten ykköstehtävää (max. pituus 6 sivua, useimmat alle) ja kirjoitin niiden pohjalta koostepalautteen. Tänään jatkoin ja kirjoitin henkilökohtaiset palautteet. Vielä puuttuu viisi.

Minusta olisi kaikkein kivointa tehdä töitä näin. Istua kotona lukemassa ja kommentoimassa ja pyyhältää sitten silloin tällöin Turkuun lähitapaamisiin ja opiskelijoiden työpaikoille opetusharjoittelua seuraamaan. Työpaikalle Pasilaan en haluaisi mennä lainkaan. Niin paljon näennäistä puuhastelua ja hälyä.

Jaikua olen minäkin kaivannut. Miten tässä nyt elää, kun ei tiedä, missä Sulopuisto ja Saarikko tänään syö tai kahvittelee?