Arttu, voiton maksimointi taitaa olla loppujen lopuksi aika harvan yksityisyrittäjän tavoite. Useimmille riittänee ihan vain “voiton tekeminen”, eikä sen voitonkaan kovin suuri tarvitse olla, kunhan pysyy firma pystyssä. Kvartaalitalouttahan moititaan vielä lyhytnäköisestä voiton maksimoinnista: pitkällä tähtäimellä toimiva yritys voisi tehdä erilaisia ratkaisuja kuin se, joka katsoo vain kvartaalin tai vuoden päähän. Eli esim. kantaa laajempaa vastuuta myös työntekijöistä.

Kesällä kävin Fiskarsissa oppimassa mm. sen, että siellä perustetiin jo 1800-luvun puolella kirjasto, jotta tehtaan väellä olisi henkistäkin pääomaa, ja jossain välissä pistettiin koulukin pystyyn. Sellaista vastuullisuutta yrityksillä pitäisi tietysti nyt olla tuolla jossain kauempana.

Itse päätin tukea globaalia pienyrittäjyyttä Kiva.org -järjestön kautta eli antaa mikrolainoja jonnekin kauemmas. Pieni summa minulta, mutta voi vaikuttaa positiivisesti monen ihmisen elämään jossain toisaalla.

Akateeminen etätyöläinen allekirjoittaa ja lisää, että jos työpaikka on myös koti, parhaiten ajatustoimintaa tuntuu potkivan käyntiin sieltä poistuminen! Juoksu- tai kävelylenkki – ja jopa meditatiivinen vesijuoksu – ovat allekirjoittaneelle parasta “ajatusaikaa”; työpöydän ääressä lähinnä luetaan tai kirjoitetaan, eli syötetään aivoihin materiaalia työstettäväksi.

Intensiivinen kirjoitusprosessi on tietysti asia erikseen, silloinhan ajattelu tapahtuu pitkälti kirjoittamisen kautta – tai parhaimmillaan niin, että sanat ja johtopäätökset tuntuvat tulevan kuin itsestään hauduttuaan alitajunnassa “valmiiksi”.