Kävin tänään Sauna-elokuvan lehdistönäytöksessä. Sinällään tapahtumassa ei ole mitään suurta ja ihmeellistä, mutta kutsu näytökseen tuli tuotantoyhtiöltä, Bronson Clubilta, sähköpostitse ja alkoi seuraavasti:
“Moi Mari. Olen lueskellut blogiasi, viihtynyt ja haluaisin nyt vastaviihdytykseksi kutsua sinut Saunan lehdistönäytökseen katsomaan elokuvan etukäteen.”
Elikäs siis hienosti hoidettua blogien hyödyntämistä markkinoinnissa: minä en suinkaan ollut ainoa bloginpitäjä, joka kutsun sai.
Bronson Clubilla on myös aika hyvinhoidettu blogi.
Minulle ei juurikaan blogien vuoksi edelleenkään tule kutsuja tai tavaraa. Muotiblogipuolella näyttää toiminta olevan edelleen huomattavasti vilkkaampaa, ja ihan ymmärrettäväähän se on. Ja tietysti myös ruokablogeissa: Pastanjauhajat saivat juuri kokeiltavakseen Braunin monitoimisekoittimen.
Mielenkiintoista on havaita, miten blogeissa halutaan osoittaa riippumattomuus. Kuten tai-tai asian ilmaisee:
“** Tässä kohtaa lienee syytä mainita, että vaikka mainitsen Ekolon suunnilleen joka toisessa postauksessani, minulla ei ole kyseiseen yritykseen muuta kuin asiakassuhde. En siis ole siellä töissä eikä minulle makseta firman mainostamisesta. Se vain sattuu olemaan suosikkikauppani, jossa asioin vähintään kerran viikossa ja ostan sieltä mm. pesuaineet, kosmetiikkatuotteet ja myös paljon ruokatarvikkeita.
Sama koskee kaikkia muitakin tässä blogissa mainittuja tuotemerkkejä – kerron vain omista kokemuksistani ja maksan kaikki testaamani tuotteet itse. Pidän blogia omaksi ilokseni enkä hyödy tästä taloudellisesti millään tavalla.”
Eli oletettavasti tällaiset julkilausumat tulevat lisääntymään, kun blogimarkkinointiin ja kirjoittajien rehellisyyteen kohdistuu yhä enemmän epäilyjä.
Lakua ja nimmari!
Jotkut ennustavat taas blogien kuolemaa (via Nick Jaikussa). Mutta onneksi kaikki eivät ole niin haudanvakavia: blogirintamalla ehdottomasti viikon hauskin tapaus oli Virpi Salmen Haloo, onko julkisuudessa? -blogissa julkistama kilpailu huippupalkintoineen: luvattiin mm. lakua ja Kari Haakanan nimmari kommentoijalle.
Pakkohan siihen oli osallistua kommentoimalla, ja sitten Virpi lupasi kaikille kommentoinneille Kari Haakanan valitsemat lakut ja nimmarit. Nyt blogiin ilmestyi kuvareportaasi ostotapahtumasta.
Ja tätä aihetta on käsitelty myös Jaikussa.
Eli blogit ja internetin kanssakäyminen on edelleen myös hauskaa: ei sitä niin ryppyotsaisen vakavasti tarvitse ottaa. Kuten ei elämää ylipäätään.