Mari Koo

Jakamisen ilo

tiistai 2. joulukuuta 2008 klo 22.59

Sosiaaliseen mediaan tunnetusti kuuluu jakaminen: ajatusten, ideoiden, tunteiden, löytöjen tai minkä tahansa muun. Ihmiset tekevät sitä, koska he tuntevat saavansa jotain, vähintään tunteen siitä, että on päässyt purskauttamana ilmoille aatoksensa.

Toisaalta hyvä motivaattori on se, että yhtä lailla saa paljon muiltakin: vinkkejä, apua, tietoa ja huvitusta. Tai se, että pääsee ”brassailemaan”: minä tiedän tai osaan. Eihän näissä mitään sen ihmeellisempää ole, ainakaan kaltaisteni aktiivisten nettihörhöilijöiden mielestä.

Myös kaikenlainen yhdistystoiminta on iät ja ajat pohjannut siihen, että yksilöt panevat resurssejaan toimintaan, jonka kokevat tärkeäksi. Ei netti sitä muuta.

Siksi tuntuu oudolta, kun joku ehdottaa, että eikö Kulutusjuhlankin kannattaisi tarjota jokin osa tiedostaan vain jäsenille. Alkuperäinen ajatushan koko blogissa on tarjota vapaata tietoa kaikille.

Vielä oudompaa on se, kun kysytään, eikö pelota, että joku vie idean ja tekee siitä kaupallisen sovelluksen.

Eihän Kulutusjuhlakaan ole mikään ainutlaatuinen. Sitä on koottu ”varastelemalla” hyviä käytäntöjä muualta. Jos joku tekee vastaavan sivuston vielä paremmin, niin sehän on vain hyvä. Netti on kehittynyt paljon juuri sen kautta, että ensiksi joku on tehnyt jotain ja joku toinen on muokannut toimivamman version.

Mutta tietysti toisinaan ykköseksi nousee palvelu tai tuote (siis sekä netissä että muussa elämässä), joka ei ole paras, mutta joka onnistuu saamaan massan tai standardit taakseen.

En tietysti kiellä sitä, etteikö Kulutusjuhla tuo minulle epäsuorasti myös taloudellista ansiota. Siis rahaa. Kulutusjuhlan kautta ylläpidän kulutus- ja blogitietoutta ja myös osoitan toivottavasti sen, että jotain näistä maailmoista myös tiedän. Minulle riittää tuo epäsuora ansainta.

Lisäys: 

Piti vielä linkata Annen ajatuksiin siitä, miksi muita kannattaa auttaa netissä:

”Voin vakuuttaa, että ihan vain oppiakseen itse jotain, kannattaa auttaa muita. Puhumattakaan siitä, miten hyvä henki leviä ja aina silloin tällöin palaa takaisin. Vaikka tällaisena harmaana marrasaamuna.”

– – –

Poliittisiin blogeihin ja niiden merkitykseen liittyen Merten on pukenut ajatukset sanoiksi paremmin kuin minä kykenisin.

– – –

Huomenna keskivikkona puhun Kulutusjuhlasta ja ainakin veronpalautuksista YleX:n Tänään-ohjelmassa klo 12.15. Sen kuulee myös nettiradion kautta (huom, pamahtaa heti päälle).

Olen tämän ehkä ennenkin sanonut, mutta toimittajan työn kannalta on hyväksi olla välillä myös itse haastateltavana, vaikka kieltämättä se roolista toiseen vaihtaminen joskus vähän hassulta tuntuukin.

Kommenttimoderaatiosta

Kerronpa nyt senkin, että taisi olla tänään ensimmäinen kerta, kun poistin Kulutusjuhlasta yksinkertaisesti mauttomaksi arvioimani kommentin. Kommentti oli jätetty veronpalautuksia käsitelleeseen tekstipätkään, jonka kommenttiosastossa pohdittiin, mihin palautukset voisi käyttää. Poistamani kommentin sisältö oli tyyliin ”menen Tatjanan syleilyyn Viiskulmaan”.

Joten sikäli siis ovat pieniä minun moderoinnin ongelmat verrattuna Soininvaaraan tai Tero Lehdon hommiin.

Be Sociable, Share!

7 kommenttia kirjoitukseen “Jakamisen ilo”

  1. Kalle sanoo:

    Olet tässä hyvin lähellä omaa filosofiaani. Jakaminen on paitsi reilua ja kivaa, myös itselle hyödyllistä. Sosiaalisessa ympäristössä on vaikea saavuttaa menestystä panttaamalla itsellään arvokkaita juttuja. Hyvä kannattaa laittaa kiertoon, se tulee kyllä takaisin. Tiedon jakaminen, ratkaisujen jakaminen, kokemusten jakaminen ovat erittäin kestäviä syitä esimerkiksi blogin perustamiseen.

    Jakamisessa on minusta keskeisintä ja hienointa vastavuoroisuuden elementti: blogi, joka osallistuu jakamiseen, antaa lukijalle jotain vastineeksi tämän ajasta ja huomiosta. Siksi en osaa nähdä pelkkää mielipiteiden purskauttelua tai umpimielisen päiväkirjablogin ääneenajattelua jakamisena. Jakaminen edellyttää halua ja kykyä tuottaa jotain toiselle arvokasta, vaikka arvon käsite onkin tässä käsitettävä hyvin laajasti. Itsekeskeisyys ja lukijan unohtaminen on blogeille tyypillinen ongelma, jonka ratkaisussa auttaisi nähdäkseni vastavuoroisuuteen keskittyminen. Bloggaaminen ei voi olla onnistunutta vuorovaikutusta, jos se ei ota huomioon sekä kirjoittajan että lukijan tarpeita.

    Niin Kulutusjuhla kuin tämä oma blogisi ovat kiinnostavaa luettavaa. Kiitos ajatuksistasi, ne rikastuttavat elämääni keskimäärin 11 % per viesti.

  2. Mari Koo sanoo:

    Kiitos kehuista, Kalle! Positiivinen palaute on tietysti aina mukavaa vastaanotettavaa 🙂

    Ja olen samaa mieltä noista jakamisen merkityksistä ja hyödyistä. Itse olen saanut blogeista valtavasti tietoa ja tunteita, joten tuntuisi oudolta pysyä vain vastaanottajana, jos kerran jotain pystyn verkkoon heittelemään takaisinkin.

    Osa blogeista ei toki pyrikään siihen suurempaan vuorovaikutukseen, vaan tärkeämpää on itselle kirjoittaminen. Tai muutamalle lähipiirin jäsenelle. Ja mikäs siinä, onhan sekin hyvä syy blogata. Toisaalta myös tietty itsekeskeisyys on blogeissa hyväksi, kun asioita kuitenkin käsitellään nimenomaan omakohtaisesta kokemuksesta ja elämästä ponnistaen. Eli en nyt liikaa sinällään halua painottaa lukijoiden ajattelemista: silloin helposti mennään liikaa lukijoiden miellyttämiseenkin.

  3. Kalle sanoo:

    Lukijan tarpeilla tarkoitan hänen haluaan oppia uutta, viihtyä, vaikuttua, viisastua, vahvistaa tai haastaa uskomuksiaan, löytää ratkaisuja ja saada elämyksiä blogiviestin äärellä.

    Lukijan huomioiminen on vain hyvää ja tarkoituksenmukaista kirjoittamista. Jos bloggaaja ei halua tai kykene ajattelemaan ajatuksiaan selkeiksi, tekemään virkkeistään ymmärrettäviä ja rajaamaan viestin mittaa järkeväksi, hänen on vaikea saavuttaa omia tavoitteitaan: tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, välittää jokin viesti, olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Lukijan huomioiminen ei tarkoita mielistelyä tai hänen odotustensa mukaan kirjoittamista. Se on tarttumista lukijan kädenojennukseen: ”Kiitos ajastasi. Lupaan käyttää sen hyvin.”

    Jos bloggaaja aivan aidosti ei ole kiinnostunut kirjoittamaan kenellekään muulle kuin itselleen, lukijan huomioimisella ei tietenkään ole mitään merkitystä. Kirjoittaja voi saavuttaa kaikki tavoitteensa yksityisen ääneenajattelun avulla riippumatta siitä, kuuleeko kukaan. Mutta jos näin on, minkä vuoksi hän on ylipäätään tehnyt tekstistään julkisen? Internetin aikanakin tekstejä julkaistaan ennen kaikkea, jotta ne saavuttaisivat yleisöä. Kun lukija sitten löytää lupaavan, kiinnostavaa aihetta sivuavan blogin vain huomatakseen, ettei sen kirjoittaja kykene osoittamaan sanojaan muille kuin itselleen, hän on syystäkin pettynyt. Sanatonta sopimusta rikottiin.

    Uskon, että omasta elämästään voi blogata persoonaansa piilottelematta ja sanottavastaan tinkimättä mutta silti lukijan kannalta kiinnostavasti ja merkityksellisesti. Se on kuitenkin jo kokonaisen blogiviestin aihe. 🙂

  4. Mari Koo sanoo:

    Jepjep, en ole lainkaan eri mieltä kanssasi, mutta yritän muotoilla ajatusta vielä uudelleen.

    Totta kai blogia kirjoitetaan myös muille, mutta se, miten paljon, vaihtelee. Voi olla, että joku haluaa blogillaan tavoittaa vain vaikka parhaan ystävän: silloin viestien ei tarvitse aueta muille ja silti se tavoittaa kirjoittajan tavoitteen ja juuri tämä yksi lukija tulee huomioiduksi.

    Ja moni tuntuu murehtivan blogissaan sitä, että kun ryhtyy miettimään, miten muut tämän nyt tulkitsevat tai mitä toiset ajattelevat tai onkohan tällä merkitystä kenellekään, niin se rajoittaa omaa ilmaisua. Ainakin itse koen näen helposti. Eli lukijoiden huomioimisesta tuleekin tietynlainen rasite itseilmaisuun, jos se saa mielessä liikaa valtaa. Sitten voi syntyä kirjoittamisen lukko, koska pelkää, ettei tavoita niitä muiden toiveita siitä, miten pitäisi kirjoittaa.

    Toinen puoli on sitten tämä jenkkimäinen blogimarkkinointityyli: jos koko ajan laskelmoi, että tällaisella tekstillä varmaan saa lukijoita jne, niin helposti se tietty ”aitous” voi karista, joka tekee hyvästä blogista hyvän.

    Ehdottomasti minäkin uskon tuon viimeiseen toteamukseesi, en kai muuten niin paljon blogeja lukisi ja kirjoittaisi 🙂 Minun kiinnostus blogeihin lähti ihan niistä päiväkirjamaisista kirjoitteluista, ja niistä edelleen usein nautin todella paljon.

  5. […] Muistatko vielä henkilökohtaiset kirjeet? Nuo kirjoitetut viestit, joita ammoisina aikoina laadittiin käsin kauniille paperille ja lähetettiin tärkeille ihmisille, kun haluttiin jakaa toisen kanssa jotain tärkeää. […]

  6. […] aikoina esimerkiksi sekä Mari Koon että Tuhat Sanaa -blogeissa on ollut puhetta tiedon jakamisesta. Halusin laittaa vielä tänne […]

  7. mopsis6 sanoo:

    mopsis5

    mopsis5.com

Kommentoi