Totta kai blogia kirjoitetaan myös muille, mutta se, miten paljon, vaihtelee. Voi olla, että joku haluaa blogillaan tavoittaa vain vaikka parhaan ystävän: silloin viestien ei tarvitse aueta muille ja silti se tavoittaa kirjoittajan tavoitteen ja juuri tämä yksi lukija tulee huomioiduksi.

Ja moni tuntuu murehtivan blogissaan sitä, että kun ryhtyy miettimään, miten muut tämän nyt tulkitsevat tai mitä toiset ajattelevat tai onkohan tällä merkitystä kenellekään, niin se rajoittaa omaa ilmaisua. Ainakin itse koen näen helposti. Eli lukijoiden huomioimisesta tuleekin tietynlainen rasite itseilmaisuun, jos se saa mielessä liikaa valtaa. Sitten voi syntyä kirjoittamisen lukko, koska pelkää, ettei tavoita niitä muiden toiveita siitä, miten pitäisi kirjoittaa.

Toinen puoli on sitten tämä jenkkimäinen blogimarkkinointityyli: jos koko ajan laskelmoi, että tällaisella tekstillä varmaan saa lukijoita jne, niin helposti se tietty “aitous” voi karista, joka tekee hyvästä blogista hyvän.

Ehdottomasti minäkin uskon tuon viimeiseen toteamukseesi, en kai muuten niin paljon blogeja lukisi ja kirjoittaisi Minun kiinnostus blogeihin lähti ihan niistä päiväkirjamaisista kirjoitteluista, ja niistä edelleen usein nautin todella paljon.

Lukijan huomioiminen on vain hyvää ja tarkoituksenmukaista kirjoittamista. Jos bloggaaja ei halua tai kykene ajattelemaan ajatuksiaan selkeiksi, tekemään virkkeistään ymmärrettäviä ja rajaamaan viestin mittaa järkeväksi, hänen on vaikea saavuttaa omia tavoitteitaan: tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, välittää jokin viesti, olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Lukijan huomioiminen ei tarkoita mielistelyä tai hänen odotustensa mukaan kirjoittamista. Se on tarttumista lukijan kädenojennukseen: “Kiitos ajastasi. Lupaan käyttää sen hyvin.”

Jos bloggaaja aivan aidosti ei ole kiinnostunut kirjoittamaan kenellekään muulle kuin itselleen, lukijan huomioimisella ei tietenkään ole mitään merkitystä. Kirjoittaja voi saavuttaa kaikki tavoitteensa yksityisen ääneenajattelun avulla riippumatta siitä, kuuleeko kukaan. Mutta jos näin on, minkä vuoksi hän on ylipäätään tehnyt tekstistään julkisen? Internetin aikanakin tekstejä julkaistaan ennen kaikkea, jotta ne saavuttaisivat yleisöä. Kun lukija sitten löytää lupaavan, kiinnostavaa aihetta sivuavan blogin vain huomatakseen, ettei sen kirjoittaja kykene osoittamaan sanojaan muille kuin itselleen, hän on syystäkin pettynyt. Sanatonta sopimusta rikottiin.

Uskon, että omasta elämästään voi blogata persoonaansa piilottelematta ja sanottavastaan tinkimättä mutta silti lukijan kannalta kiinnostavasti ja merkityksellisesti. Se on kuitenkin jo kokonaisen blogiviestin aihe.

Ja olen samaa mieltä noista jakamisen merkityksistä ja hyödyistä. Itse olen saanut blogeista valtavasti tietoa ja tunteita, joten tuntuisi oudolta pysyä vain vastaanottajana, jos kerran jotain pystyn verkkoon heittelemään takaisinkin.

Osa blogeista ei toki pyrikään siihen suurempaan vuorovaikutukseen, vaan tärkeämpää on itselle kirjoittaminen. Tai muutamalle lähipiirin jäsenelle. Ja mikäs siinä, onhan sekin hyvä syy blogata. Toisaalta myös tietty itsekeskeisyys on blogeissa hyväksi, kun asioita kuitenkin käsitellään nimenomaan omakohtaisesta kokemuksesta ja elämästä ponnistaen. Eli en nyt liikaa sinällään halua painottaa lukijoiden ajattelemista: silloin helposti mennään liikaa lukijoiden miellyttämiseenkin.

Jakamisessa on minusta keskeisintä ja hienointa vastavuoroisuuden elementti: blogi, joka osallistuu jakamiseen, antaa lukijalle jotain vastineeksi tämän ajasta ja huomiosta. Siksi en osaa nähdä pelkkää mielipiteiden purskauttelua tai umpimielisen päiväkirjablogin ääneenajattelua jakamisena. Jakaminen edellyttää halua ja kykyä tuottaa jotain toiselle arvokasta, vaikka arvon käsite onkin tässä käsitettävä hyvin laajasti. Itsekeskeisyys ja lukijan unohtaminen on blogeille tyypillinen ongelma, jonka ratkaisussa auttaisi nähdäkseni vastavuoroisuuteen keskittyminen. Bloggaaminen ei voi olla onnistunutta vuorovaikutusta, jos se ei ota huomioon sekä kirjoittajan että lukijan tarpeita.

Niin Kulutusjuhla kuin tämä oma blogisi ovat kiinnostavaa luettavaa. Kiitos ajatuksistasi, ne rikastuttavat elämääni keskimäärin 11 % per viesti.