Viime keskiviikkona olin Nuorten journalistien (Journalistiliiton alla vapaamuotoisesti toimiva, pääsääntöisesti alle kolmekymppisten opiskelijoiden tai jo työelämään siirtyneiden porukka) pikkujouluillassa juttelemassa blogeista yhdessä Haakanan Karin kanssa. Tilaisuudessa olisi pitänyt olla suurempikin paneelikeskustelu, mutta sattumusten vuoksi se kuihtui meidän kahden höpinöiksi.
Kaikenlaista siinä ehdittiin jutella parin tunnin aikana: sosiaalisen median merkitystä toimittajien tiedonlähteenä, haastateltavan mahdollisuus reagoida tehtyihin juttuihin omassa blogissaan, blogien rooli median nettisivuilla, toimittajan henkilökohtaisen näkymisen merkitys netissä, hyvän blogin ominaisuuksuudet, blogeilla ansaitseminen, tulevaisuudenvisiot ja ties mitä.
“Virallisemman” osuuden jälkeen juttelin vielä muutamien mukana olleiden kanssa. Itselleni jonkinlaisena yllätyksenä hämmennyin, kun eräs heistä totesi, että hän seuraa Hesarin Hinta & laatu -sivuilta juttujani ja oikein odottaa, että löytäisi tekstini. Olin tietysti imarreltu, mutta en kai oikein osaa vieläkään mieltää itseäni “oikeaksi journalistiksi”, jonka nimeä joku tietoisesti etsisi lehdestä.
Eli kyse on tietyn ammatti-identiteetin muokkauksesta ja hakemisesta. Olen jo tottunut siihen, että joku sanoo seuraavansa blogiani, vaikka aluksi sekin tuntui niin oudolta. Journalistina olen vasta alkutaipaleella ja paljon olisi opittavaa ja kehitettävää, niin kirjoittajana kuin kulutuspuolen asiantuntijana.
Paljon on vielä opittavaa myös videotuotannossa, mutta silti toivottelen hyvät joulut sosiaalista mediaa, ääntä ja kuvaa yhdistellen eli You Tubeen laittamani pätkä tuo toivottavasti hieman jouluiloa!
Tämäkin tietyllä tavalla liittyy viime keskiviikon keskusteluihin, eli siihen, miten paljon itseään on syytä paljastaa nettiin. Minähän edustan sitä näkökantaa, että lähipiiristäni en paljoakaan kirjoittele, mutta itsestäni voin tehdä hiukkasen pellen. Tai tässä tapauksessa tietysti pukin. Minulla on myös kepeämpi elämä, ja siihen kuuluu hassuttelu ja joskus jopa joidenkin näkökulmasta hölmöily, joten tuskin sitä on syytä yrittää niin kovasti pitää poissa verkostakaan.
Onnittelut verkkoyhteisötohtorille!
Sen verran vielä asiaa, että Verkkoyhteisöt-blogia kirjoittavan Miia Kososen väitöskirja “Tiedon jakaminen virtuaaliyhteisöissä” tarkastettiin perjantaina. Onnittelut tohtorille!
Kiitos! Samalla on hyvä kiittää myös kaikista vinkeistä ja oivalluksista, joita tämän blogin kautta aina saa.
Omaani olin aikonut päivittää tilaisuuden lektio-luennon jo perjantaina, mutta sinne sekin teksti ja tiedosto unohtui työkoppiin 🙂
Tiedoksi muille, käykääs lukemassa Miian lektio-luento nyt: http://verkkoyhteisot.blogspot.com/2008/12/lektioluento.html
Jaetaan oivalluksia jatkossakin 🙂