Mari Koo

Qaiku, Twitter, Jaiku, Facebook ja elämäni

torstai 23. huhtikuuta 2009 klo 15.55

Twitter on noussut voimalla esiin parin viime kuukauden aikana myös Suomessa. Tietyissä piireissä Twitterin käyttö näyttää olevan osoitus siitä, että on mukana ajassa ja meiningeissä, myös politiikassa: Lietsalan Katri on kartoittanut, miten aktiivisia suomalaispuolueet ovat omien Twitter-tilien kanssa.

Twitter-hekuman huomasin viimeksi tänään Franticin F Word -tilaisuudessa. Minä sain kutsun paikalle bloggaajana, muutoin paikalla oli tietysti suurelta osin markkinointiporukkaa. Itse tilaisuuden sisällöstäkin jäi pari asiaa mieleen ja varmasti blogattavaksi, mutta koska se Twitter on nyt se paljon puhuttu, niin aloitan siitä.

Twitteriin nimittäin tipahteli lukuisia kommentteja F Wordista. Heitin itse kokeilumielessä joukkoon pari kommenttia, ei mitään ihmeellistä. Ne tuottivat minulle kuitenkin taas joukon uusia seuraajia.

Ja heti tuli fiilis, että olen porukassa mukana, vaikken kovin montaa paikalla ollutta oikeasti tunnekaan. Pääsinhän osoittamaan, että hei, minäkin olen Twitterissä.

Markkinointia ja hehkutusta lyhyiden viestien tahtiin

Hieman huvittavaa tosin on se, että kirjauduin Twitteriin viime elokuussa ja olen laittanut sinne vain muutamia viestejä. Silti minulle on yli 150 seuraajaa. Näistä osa on laskettavissa rasittavaksi markkinointispämmiksi.

Mielikuvissani Twitter on, stereotyyppisestä näkökulmasta, varsin jenkkihenkinen. Sinne pistetään lyhyitä viestejä, jotka menevät virtana. Hehkutetaan ja hihkutaan. Eli minulla on vähän samat fiilikset Twitteristä kuin Marjutilla.

Mutta kuten Olli oivasti valaisi, niin Twitter on luonteeltaan erilainen kuin suomalaislähtöinen, hiljentynyt Jaiku ja sitä seurannut Qaiku. Minusta tosin esimerkiksi tilaisuuksien raportointi on helpompaa Qaikuun siksi, ettei merkkimäärän raja ole se Twitterin 160.

Media seuraa julkkis-twitteröijiä

Milloinkahan ensimmäinen suomalainen julkkis alkaa käyttää Twitteriä tosissaan samaan tapaan kuin jenkkijulkkikset? Eilen Yoe kertoi Qaikuun, että hän kuuntelee jenkkiarmeijaradion ohjelmaa, jossa kerrotaan julkkisten twitteröintejä, ja onhan näitä Oprahin ja muiden twitteröintejä riepoteltu jo pidempään (viime viikolla twitteröinnin aloittaneella Oprah Winfreylla on yli 500 000 seuraajaa).

Jos meilläkin julkimot innostuvat Twitteriin, niin siitä tulee varmasti samalla tavalla median ”tietolähde” kuin mitä blogit ovat viime aikoina olleet.

Facebook jakaa arjen ”oikeiden” kavereiden kanssa

Minun elämässäni arkikommentointi on Facebookissa (kuten Haakanalla), Qaikuun heittelen jotain asiallisempaa ja osallistun kiinnostavampiin keskusteluihin sekä raportoin tilaisuuksista. En Qaikussa kuitenkaan ole ollut niin aktiivinen kuin Jaikussa parhaimmillaan.

Facebook myös tavoittaa niitä kavereitani, jotka eivät todellakaan mihinkään Twitteriin tai Qaikuun vaivaudu (eli valtaosa). Facebookin voima on siis massa ja tietyt ominaisuudet, kuten tapahtumakutsut.

Mobiilius ei vielä jyllää arjessani

Omalla kohdallani merkittävä ja palveluiden käyttöä rajoittava tekijä on teknologia. En juurikaan käytä ”oikeaa” mobiilinettiä, koska omistuksessani ei ole mitään tällaista käyttöä tukevaa laitetta (lienen siis jopa hiukkasen epäuskottava nykyaikainen nettinörtti tämän vuoksi?). Minä siis kuljettelen mukana MacBookia ja jos se ei ole mukana, niin en viesti missään.

Toinen tekijä on Twitterissä käytettävä kieli. Englanniksi, joka on Twitterissä suomalaistenkin käyttämä pääkieli, koen epävarmuutta itseni ilmaisussa, joten twiittausten muotoilu vaatii enemmän aikaa ja harkintaa.

Aamun tilaisuudessa Hesarin Lassi Kurkijärvi kertoi, ettei HS ole Twitterissä, koska he haluavat tuottaa sinnekin relevanttia sisältöä sen sijaan, että puskevat vain RSS- virtaa.

Tämä tietysti sopisi myös yksityisen ihmisen ohjeeksi näihin palveluihin. Ehkä minä en siis koe, että minulla olisi järjellistä sanottavaa Twitteriin asti.

Toisaalta yksi aamun toteamuksista oli, että parhaiten ymmärtää sosiaalisen median systeemejä olemalla niissä mukana. Vaikken aktiivisesti twiittaa, niin Twitterin jonkinlainen opettelu ei ole mennyt hukkaan.

Lisäys: Twitterissäkin olen tietysti marikoo

Be Sociable, Share!

6 kommenttia kirjoitukseen “Qaiku, Twitter, Jaiku, Facebook ja elämäni”

  1. halo efekti sanoo:

    Minäkin olen jaikun hiljentymisen jälkeen siirtynyt twitteriin joskus loppuvuodesta 2008, muistaakseni. Ensin en oikein meinannut tajuta mitä MINÄ siellä teen – (siinä vaiheessa) lähes täysin englanninkielisessä palvelussa. Ymmärrän kyllä mitä sanotaan, mutta tunnen vähän epävarmuutta Lontoon tuottamisessa kuten sinäkin.

    Sitten vähän aikaa pällisteltyäni aloin hövelisti seurailla näitä ulkomaaneläviä. Seuraava aste oli mielenkiintoisimpien kontaktien ja satunnaisten suomalaisen täppäily seurattavaksi. Ja johan alkoi ”lyyti kirjoittaa”. Tajusin yhtäkkiä että tämä on se aikoinaan ennustettu information_superhighway, jossa lähdin huristelemaan. Välillä on kyllä sellainen lievästi läkähtynyt olo kun siitä runsaudensarvesta töötätään älykästä tai täysin älyvapaata infoa samaan tyyliin kuin suihku paloletkulla suoraan suuhun ;D Minulla on alun toistatuhatta kontaktia 😀

    Nyt olen aivan koukussa, justiinsa tähän twitteriin – vaikka olen toki mukana kaikissa muissakin palveluissa. Uteliaisuuttani.

  2. Miia Äkkinen sanoo:

    Mielenkiintoinen viesti. Olen hiljattain löytänyt blogisi (monikossa 😉 ja suurella mielenkiinnolla kirjoituksiasi luen. Hyvä huomio tuo, että Facebook on väline arkikäyttöön. Itse olen ollut vähän vaivautunut / hämmentynyt, kun jenkkigurut markkinoivat facebookia asiakasviestinnän välineenä. Minäkin kerron fb:ssä arkipäivän kuulumisia enkä pitäisi ollenkaan hyvänä ajatuksena, että jakaisin niitä niiden kanssa, joille yritykseni palveluita tarjoan. Tokihan feisbuukissakin tulee heitettyä linkkejä jakoon kollegoille, mutta enimmäkseen juuri tuota arkipäivän juttua.

  3. Taitaa olla ensimmäinen kommentointi tänne ikinä. Muualle sitten sitäkin enemmän.

    Tunnuksia on sinne tänne, mutta aktiivisuuden kanssa sitten niin ja näin. Twitterkin unohtuu vähän väliä, kun en oikein ole oppinut sinne asti kirjautumaan. Nyt asensin iGoogleen pienen widgetin, josko se sitten sitä huutelua lisäisi. Vaan mitä sitten? Kuka sitä seuraa, ketä kiinnostaa?

    Mikä minua sitten kiinnostaa?

  4. Armi sanoo:

    Kävinpä minäkin taas kurkkaamassa Twitteriin. Kiitos Halo, kävin klikkaamassa sinun listoilta lisää seurattavia. Ehkä tosiaan enempi kontakteja = kiinnostavampi väline. Ainakin Qaikun käyttöni lisääntyi heti kontaktien lisääntyessä.

  5. Mari Koo sanoo:

    Halo, luot kiitettävästi uskoa siihen, että me vähän hitaammatkin päästäisiin tuolle tiedon valtatielle vauhtiin mukaan 🙂

    Miia, asiakasviestintä Facebookissa ei taida oikein suomalaiseen kulttuuriin sopia. Markkinointia tunkee aika paljon kaikkialta, joten jos sitä FB:ssakin on liikaa, niin se kääntyy varmaan markkinoijaa vastaan. Huomaan itse, että minulla on tosi alhainen raja sietää sellaista myyntihenkistä läppää FB:ssa, kun se on minulla nimenomaan arkikommunikaatiota kavereiden kanssa, ei viestintää ”yhteistyökumppaneille”-

    Justin, niin, no minä seuraan ainakin sua 🙂 Jos olisi jokin selkeä kiinnostuksen kohde, niin Twitterinkin omaksuminen ja käyttö olisi helpompaa. Kyllä kai tämä tästä, muutosvastarintaa ja uuden opettelua jne…

    Armi, ehdottomasti noissa pitää olla kontakteja, ennen kuin käyttö tuntuu mielekkäältä. Ja koetetaan ottaa nyt si Twitteriä kimpassa haltuun 🙂

  6. Halo Efekti sanoo:

    @kaikki Sosiaalisessa mediassa kontaktit/kaverit/seurattavat tekevät median, We are the media. Se ei toimi niin että tyrkkäät sinne joskus statusilmoituksen, mielenkiinto syntyy niistä muista 🙂

Kommentoi