Mari Koo

Merkityksellisyyden tarve ja sosiaalisen median markkinointi

perjantai 3. heinäkuuta 2009 klo 10.23

Miksi on kivaa tulla kutsutuksi blogikirjoittelunsa vuoksi johonkin yrityksen tilaisuuteen? Siksi, että silloin voi kuvitella olevansa jotenkin merkittävä.

Tietysti itse aihe voi kiinnostaa, ja usein tietysti kiinnostaakin. Mutta silti: fiilis omasta tärkeydestään on ihmiselon kannalta tärkeää.

Siihen päälle kun lisätään vielä sosiaalinen puoli, kuuluminen tiettyyn porukkaan, niin omanarvontunne vain kohoaa.

Olin eilen Nokian N97-kutsuvierastilaisuudessa. Kutsu tuli tilaisuudessa puhuneelta Nokian Jussi-Pekalta, joka kuuluu tuttavapiiriini, ja ajattelin, että mikä ettei, kai sitä voisi piipahtaa lounaalla, vaikka en varsinaisesti mobiiliteknologian kehityksestä ole suuremmin kiinnostunut enkä jaksa kännyköitä ihmeemmin rassata.

Paikan päällä oli runsaasti tuttuja tyyppejä sosiaalisesta mediasta: vanhoista blogitutuista mm. Tuija, Haakana, Irmeli, Janne, Arttu ja muuten kasvokkain kohdatuista esim.  Mikko, Ville, Kitti, Hanna, Teemu, Antti. Jokunen muotibloggari ja muita kutsuttuja.

Eli siis omanlaisensa sisäpiirin kohtaaminen. Tilaisuus näytettiin Nokian toimesta livevideona verkkoon. Läsnäolijat raportoivat ahkerasti Twitteriin ja muut kiinnostuneet, kuten Hessu, kommentoivat joukkoon omalta osaltaan.

Välitöntä ja avointa, mutta mikä on minun roolini?

Hessu kirjoittaa etäseurannastaan blogissaan:

”Mielestäni tapahtuma oli näin kuluttajan ja teknologian ystävän silmin katsottuna hyvin onnistunut. Kuten todettua välittyi tilaisuudesta välitön tunnelma ja avoimuus oli keskeisessä asemassa esityksissä. Yleisön kysymyksiin vastattiin avoimesti ja kritiikkiäkin otettiin vastaan. Viestintätilaisuuden näkökulmasta homma oli siis mielestäni hyvin onnistunut.”

Niin, välitöntä ja avointa. Mutta miksi minua silti vaivaa se, kuinka tällaisiin tilaisuuksiin pitäisi suhtautua?

Toimittajana olen käynyt lukuisissa tiedotustilaisuuksissa. Pelinsäännöt ovat selvät: kun kerran työaikaani käytän tähän tilaisuuteen, niin jotenkin sen työssä hyödynnän. Sen tietää myös tilaisuuden järjestänyt tahoa, eli he voivat odottaa usein odottaa juttua, jossa aihetta käsittelen. Ja minä saan palkan tai palkkion jutustani.

Mutta entäs blogissani? Pitääkö minun raportoida nettiin näistä? Twitteriin en laittanut tilaisuudesta mitään, en edes huikkaissut, että hei, minäkin täällä.

En pidä teknologiablogia, joten aihe sinällään ei ollut juuri minulle. Jos en kerro, johdanko nettipersoonaani seuraavia harhaan, koska en kerro kaikista ”ilmaisista lounaista”, joita blogi minulle tuottaa? Mitään muuta en kuitenkaan näistä hyödy, vain tietoa ja pikkukivaa, eli en saa sitä palkkiota, jonka toimittajana tienaisin.

Ja jos en kerro, niin en ehkä sen jälkeen olekaan enää osa porukkaa.  Ehkä minut tiputetaan pois tilaisuuden järjestelyihin osallistuneiden viestintä- ja pr-toimisto Milttonin ja Franticin listoilta eikä kutsuja saavu. Enkä sitten saa enää kokea olevani yhtään merkittävä näissä piireissä, nyyh.

Mutta jos kerron, niin osaltani teen juuri sitä, mitä yritys minulta haluaa eli markkinoin heitä. Jos en aihetta lähemmin tunne, niin analyyttisyys tai kriittisyys ei oikein onnistu.

Henkilökohtaisuus ja kaverisuhteet tuottavat ongelmansa

Bloggaajat ovat vaikuttajia, eivät journalisteja, julistettiin Conexion kyselyn tulosten otsikossa. Jep, tämä lienee jo usein todettu. Minäkin vastailin kyselyyn, kuten reilut parikymmentä muuta suomalaista, ja nyt sitten mainostan, että tuollainenkin on tehty. Se lähetettiin minulle kesäkuun lopulla kertoen, että ”ojennamme tutkimusmateriaalin ensijulkaisuoikeudella tutkimuksessa mukana olleille bloggaajille”. Jäi tosin tämä ensijulkaisuoikeus hyödyntämättä.

Mutta rajanveto roolien välille on vaikeaa. Olen myös toimittaja ja toimittajan ajatustavalla varustettu. Koen, että blogin henkilökohtaisuuden ja kaverisuhteiden vuoksi yritystilaisuuksista raportointi ei olekaan ihan yksinkertaista. Toimittajana voi etäännyttää itseään, hoitaa haastattelun ja jutun, mutta blogissani olen minä.

Tuija raportoi eilisestäkin toimittajan otteella. Olisi hauska kuulla, miten hän kokee nämä tilaisuudet ja tilanteet.

Tuijahan on yhdessä Marylka Yoe Uusisaaren kanssa julkaissut Nettielämää -kirjan. Minäkin sain siitä pdf-version. Koska Tuija on tuttuja, koen, että jotenkin tämäkin pitäisi raportoida, mutta en ole saanut aikaiseksi perehtyä kirjaan, joten en voi sanoa siitä mitään järkevää.

Eli taas iskee kasvoja vasten blogien, suhteiden, verkostojen ja markkinoinnillisen sanan levittämisen vaikeus.

”Kyl me tajutaan, miten meitä hyödynnetään!”

Muotiblogien puolella erilaisia yritysten sponsoroimia tilaisuuksia on järjestetty Suomessakin paljon, ja siellä on myös aiheesta keskusteltu (esim. Stazzyn blogi 22.4.2008: Bloggari ei ole ammattitoimittaja). Osa kokee, että kirjoittajat esittelevät kritiikittömästi sponsorien tuotteet, osa taas näkee tärkeäksi tuoda julki kyseiset sponsorit.NokiaN97

Muotibloggareita helposti arvostellaan: nuoret tyttöset eivät tajua, miten yritykset heitä pyörittävät.

Mutta eiväthän ne tilaisuudet eroa tällaisesta Nokian tilaisuudesta. Paitsi että hehkutus keskittyi heti Twitteriin ja viestien taustalla oli ”aikuisia ammattilaisia”. Kun joukkoon solahti vähän kriittisempiä kysymyksiäkin, niin syntyi fiilis avoimuudesta ja tasapuolisuudesta.

Pakko tietysti lisätä se, että aina on tietysti aina niitä blogaajia, jotka eivät halua mitään yhteistyötä yritysten kanssa tai mainontaan viittaavaa blogiinsa. Se on tietysti selkeä linjaus.

Ja mitäs minä tässä nillitän ja nihkeilen, ihmettelen ja kirjoittelen? Kriittinen lukija voi todeta, että kyseessä taitaa olla vain neidin tarkoitus luoda imagoa viestintäammattilaisena ja nettipörrääjänä, jota yritykset eivät muka noin vain voisi pyörittää.

Kuvassa Kari Haakanan käsi sekä Kitti ja Janne S. Nokia N97-kutsuvierastilaisuudessa.

Be Sociable, Share!

11 kommenttia kirjoitukseen “Merkityksellisyyden tarve ja sosiaalisen median markkinointi”

  1. Jussi-Pekka sanoo:

    Valideja pointteja, joita itsekin joudun miettimään omassa työssäni toisen osapuolen näkökulmasta. Esim. ”ketä kiinnostaa” -aspekti on suhteellisen tärkeä, koska lähtökohtaisesti kiinnostuneelle jengille pitäisi tarjota jotain lisäarvoa. Oli kyse sitten esiteltävistä tuotteista, palveluista, itse tilaisuudesta tai osallistujista.

    Kotona olen saanut pohtinut samaa asiaa blogia pitävän tyttöystävän kanssa tällä viikolla. Avokille esitetty pyyntö tuomaroida erään brändin verkkokilpailua korostaa juuri tätä omaa tärkeyttä, mutta ihan vastaavanlaisia ajatuksia, kyseenalaistuksia ja keskustelua tällainen lähestyminen herätti. Itse korostan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kaikkien tahojen osalta, mutta kuten yllä kuvaan, aina se ei ole niin itsestään selvää.

    Itse otin osaa myös Conexionin blogaajakyselyyn, mutta minulle ei syntynyt minkäänlaista tarvetta mainita tutkimuksesta verkossa – no nyt mainitsin 😛

  2. Mari Koo sanoo:

    Jussi-Pekka, tässä viela todellakin harjoitellaan ja haetaan niitä toimintapoja puolin ja toisin. Varmaan muutaman vuoden päästä ihmettelen, miksi jaksoin vaivata päätäni tällaisella pohdinnalla, kun varmasti meininki joko selkiytyy tai menee vielä monimutkaisemmaksi 🙂

    Tällä hetkellähän kaikessa tällaisessa markkinoinnissa on vielä itsessään uutuudenviehätystä. Kun kutsuja alkaa tipahdella usein ja useammille, niin eipä sitä sitten enää ole kovin merkityksellinen. Ja osa pyynnöistä, jotka tipahtavat, menevät vilkaisun jälkeen deleten alle suoraan.

    Teille sinne Nokialle ja muille järjestäneille hatunnosto hyvästä tilaisuudesta, ei siinä mitään vikaa todellakaan ollut 🙂 Huomasinpa vain sen jälkeen pyörittäväni näitä ajatuksia päässäni. Ja hyvää lomaa sulle 😀

  3. Viikon bongaukset (hiekkaa, markkinointia ja sairaaloita)…

    Tässä on muutaman päivän sisällä olen törmännyt useampaankin oivaan blogitekstiin, joten pitää taas ihan koota lukijoilleni lisää lukemista.

    * Sirokko jakoi blogissaan upean videon, joka on peräisin Ukrainan talent-ohjelmasta. Ksenia Si…

  4. Sun äitis sanoo:

    Blogipostauksia on mukava lukea silloin, kun niissä on löydetty jokin uusi näkökulma käsiteltävään asiaan. Sinä löysit!

    Omalta kannaltani N97-tilaisuuden ajoitus oli oiva: itse tapahtumasta, Tuijan siellä kuvamista haastatteluista ja tästä sinun pohdiskelustasi saan kasapäin aineksia siihen yrittäjämäisen markkinoinnin tehtävään, jota hissukseen työstän Jyväskylään.

    Tavallaan innostuin myös ajatuksesta, että pääsen kokeilemaan laitetta ja kirjaamaan ylös, miten tällainen varttuneempi täti selviytyy noin monimutkaisen vempaimen käyttöönotosta. Jahkas perheen nuoret miehet ovat ensin omat testailunsa hoitaneet, aion kokeilla, osaisinko itse tehdä N97:lla kaiken sen, mitä kännykältä odotan. Puhumisen lisäksi olen parin viime vuoden aikana aste asteelta entistä enemmän alkanut käyttää puhelinta muuhunkin. Ainakin seuraavat hommat pitäisi saada onnistumaan:
    – puhelimen 3G-yhteyden jakaminen MacBookille (mikä on oikea suomenkielinen vastine sanalle tethering?)
    – opetusharjoittelutilanteiden videointi + videoiden näppärä jakaminen suoraan puhelimelta nettiin (salasanan taakse, jotta vain ao. opettajaopiskelija näkee videon)
    – opetusharjoittelussa napsittujen kuvien jakaminen vastaavalla tavalla
    – opetusharjoittelutilanteiden ja palautekeskustelujen äänittäminen + noiden äänitiedostojen jakaminen (vrt. edellä)
    – google-kalenterin jouheva käyttö
    – google-mapsin kätsy käytettävyys (sori vaan, mutta Nokian omat kartat eivät vakuuta)
    – sähköpostien hoitelu (työposti Outlookissa, henkoht gmailissa)
    – blogien lukeminen, pitemmillä bussimatkoilla voisi olla kiva kommentoidakin (junassa on sen verran hyvin tilaa, että ikänäköisenä prefereeraan MacBookin kautta puuhailun)
    – äänikirjojen ja podcastien kuuntelu (mieluusti niin, että verme muista paikan, jos syystä tai toisesta joutuu keskeyttämään keskellä pitkää raitaa)
    – herätysten ja muitten hälytystyn helppous (säännölliset hälyt yhdellä kertaa askarrellen, ettei joka päivä tarvitse erikseen askarrella)
    – vissiin se Twitter ja Qaikukin pitäisi saada futaamaan (Jaikua opin jo seuraamaan kännykällä ja sitten se mokoma meni ja kuoli, osittain varmaan juuri siksi, että kännykkäohjelma lakkasi toimimasta)
    – kätevien lisäohjelmien yksinkertainen ostelu, asentelu + käyttö (esimerkiksi iPhonen kätevät ”kaukosäädin esityksiin, niin että puhelimen näytöllä näkyy esikatselukuva” -appsi ja oiva merikarttaplotteri olisi kiva saada nokialaiseenkin)

    …vain muutamia mainitakseni.

    Pahaa pelkään, etten itsekseni onnistu, vaan joudun turvautumaan muksujen apuun! Mutta voihan olla, että olen turhan skeptinen (tuskin! Olen niin kädetön, etten eilen onnistunut edes palauttamaan Opera Minin linkkiä takaisin N73:ni aloitusnäkymään, kun se päivityksen myötä siitä katosi!). Kokeiluistani kirjoitan, sitkun on jotain kerrottavaa.

    Terkuin
    Irmeli

  5. Mari Koo sanoo:

    SÄ, huh, hurja listaus sulla 🙂 Tänään tuolla terassilla pääsin sivusta seurailemaan muutamien käyttöä ja testikokemuksia, ja lähinnä alkoi ahdistaa, että kuinka paljon sitä puhelinta pitää räplätä, ennen kuin sen kanssa pääsee sinuiksi ja homma alkaa toimia. Ja sitten pitäisi tehdä joskus tulevaisuudessa noita mainitsemiasi päivityksiä jne…
    Eli saa nähdä, kuinka käy, kun luuri saapuu minulle testikäyttöön. Voi olla, että turhaudun tunnissa ja kokeilu jää osaltani siihen, mutta katotaan nyt.

  6. Tuija Aalto sanoo:

    Mari Koo, hyvää pohdintaa! Minun oli helppo suhtautua tilaisuuteen, kun panin Vierityspalkki -blogin toimittajan hatun päähäni. Eikä käy kiistäminen, etteikö ison firman sosiaalisen median strategian käytäntöihin tutustuminen olisi duuninkin kannalta mitä merkityksellisintä.

    Verkostoissa toimiminen kai tuottaa tällaista päänvaivaa, ellei ole täysin rämäpää kouhkaaja.

    Muuten pidä sitä Nettielämää -pdf -kappaletta digitaalisena referenssinä, älä ihmeessä ota paineita mistään kirja-arvion kirjoittamisesta tms., sitä paitsi nythän siitä tulit maininneeksi, mistä lämmin kiitos 😀

    Lainaan erään toisen verkostotutun digitaalisen kirjakappaleen maaliskuista saatetta: ”kehukaa edes frendeillenne, että tätä vähän myytäskin.” ja ”PS: Yrittäkää olla printtaamatta”. Toivoisin niin että voisimme jakaa kirjaa laajalle yleisöllekin verkossa, mutta niiltä osin keskustelut kustantajan kanssa ovat vielä kesken. Olen toiveikas.

  7. Mari Koo sanoo:

    Tuija, kiitti kommentista. Ehkä sitä pitäisi itsekin lähteä noihin tilaisuuksiin selkeämmin esim. Kulutusjuhlan kirjoittajan roolissa ja vetää homma sillä mielellä. Ja sun blogissahan keskustelu tästä aiheesta ja mm. sosiaalisen median markkinoinnista näköjään jatkuu.

  8. Tuija Aalto sanoo:

    Joo Tuhat sanaassa rupesivat Leppäsen Eeero ja Hudsonin Teppo käymään keskustelua, itse Auramon Helenekin tuli kiittämään ja pyytämään jatkokommentit suoraan Digityttöihin. Läpinäkyvyys ja luottamus tekijään sosiaalisessa mediassa ovat hirmuisen kiehtovia teemoja, joista voisi juttua jatkaakin. Olisko sulla tiistaina iltapäivällä aikaa, jos tekis jonnekin treffit ja jatkais livenä?

  9. Mari Koo sanoo:

    Joo, kiinnostava aihe ja hyvä, että eri osapuolet osallistuvat pohdintaan. Fatketaan vaan juttua ja ti-iltapäivä sopii. Mailaa mulle aika ja paikka, niin saavun sinne (tai jos on hyvä sää, niin takapihani on tietysti käytettävissä ulkokahvitteluun) 🙂

  10. Tuija Aalto sanoo:

    Läpinäkyvyyskeskustelu oli kiinnostava, kiitos myös videohaastattelusta 😀

  11. Mari Koo sanoo:

    Kiitti vaan Tuija keskustelun jatkamisesta: olen nyt ollut niin kesämeiningeissä, etten ole ehtinyt ja jaksanut omia jatuksiani sen enempää tänne kirjoitella. Mutta ehkä jossain välissä!

Kommentoi