Kyllä, kyllä …. ei pidä luovuttaa. Mutta tämä paradoksi on ainakin minun päätäni isompi.

Tämä on ajastettu postaus.
En tiedä miten ja milloin pääsen nettiin, joten ajastellaan nyt edes yksi postaus valmiiksi, kuten Vakavasti Otettavan Bloggarin (TM) pitää.

Tänään vuorossa ostokäyttäytymistä ja tavarantuskaa.

* Linkkasin…

Tietysti itsekin olen paljon löytänyt blogeista mm. ekologisempia tuotevaihtoehtoja (kuukuppi, pesupähkinät…) Mutta toisaalta muiden tekemät löydöt saavat itsenikin haluamaan: että olisi tuollainen fillari kummiskin kiva! Tai digikamera! Hieno uusi laukku! Teekupit! Aurinkolasit! Upeat kengät! Sitten taas kaivellaan sitä järkeä esiin ja toppuutellaan itseä.

Eli siis sosiaalinen media toimii kuten muu mainonta tai vaikka kauppakeskuksessa kuljeskelu. Muistan, että silloin, kun työmatkan ja oman haluni vuoksi kuljin kauppakeskuksessa, niin tuli osteltua, koska “kivoja juttuja” sattui silmiin. Ja tietysti oli myös rahaa turhempaan shoppailuun. Yhtä lailla erilaiset postimyyntikatalogit saivat haluamaan uusia vaatteita. Eli luulen, että esimerkiksi muotiblogien maailmassa pörräävälle syntyy kaikenlaista “minäkin haluan” -fiilistä.

Naistenlehtien tarjoamasta maailmasta olen jo lipunut sen verran, että voi hymähdellä. Kannattaa muuten lukea Journalistin juttu Samasta tuubista, se valottaa aika hyvin naistenlehtien ja kosmetiikkamainostajien suhdetta.
“Naistenlehtiä lukemalla voisi päätellä, että todellisen naiseuden voi saavuttaa vain kuluttamalla.” (Vastaavaa mainostajien ja juttujen yhteyden pohdintaa olisi kiinnostavaa kuulla myös mm. auto- ja tekniikkalehtien puolelta.)

Itselleni blogit ovat olleet tärkeä löytö. Ennen niitä kerskakulutusmyönteisyydestä poikkeavia viestejä näki vain, kun lehdessä oli vaikkapa Linkolan haastattelu tai uutinen luonnonsuojelun nimissä tehdystä rikoksesta. Sitä mietti että nämäkö ne ovat minun viiteryhmääni. Sitten joku tavallinen ihminen kirjoitti yhtäkkiä päiväkirjablogissaan ohimennen, että törsäämällä vähemmän ei tarvitse tehdä ympäripyöreitä päiviä palkkatöissä, että silkka oleminen päihittää monet kalliit harrastukset ja että pieni asunto on helppo siivota, etenkin kun sitä ei täytä turhilla tavaroilla. Miten huojentavaa!

Järkevää kulutusta esittelevien blogien vaikutusvalta on kai juuri tässä, että ihminen voi löytää edes netistä tukea sellaisille ajatuksille. Kuvia ja tarinoita elämäänsä tyytyväisistä ihmisistä, jotka ovat hankkineet vähiä vaatteitaan myös halvalla marketista ja käyvät kampaajalla vasta kun juurikasvu jo näkyy. Niitä lukiessa tajuaa että itsessä ei ole naisenakaan vikaa, vaikka ainoat tarjolla olevat naistenlehdet eivät puhuttele ja tekee mieli kirkua mainoksille, että on vähän muiden juttujen kuin sampoo- ja meikkipurkkien “arvoinen”. Useinhan sitä myös on kiikunkaakun ostoaikeissaan, etenkin turhakkeiden kohdalla. Blogista luettu ajatus siitä että luonto ja rahat säästyvät, kun ei osta, saattaa silloin muistua ratkaisevalla hetkellä mieleen mainospuheiden sijaan.