Artikkelin Kohtuullista onnea ja kulutusta, riittävä elanto ja Ihmisen osa kommentit

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Sat, 05 Sep 2009 11:57:46 +0000

Anu, juuri näin. Erilaisiin tavaroihin ja omistamiseen liittyy erilaisia merkityksiä, ja siksihän nämä kuluttamisen kautta tulevat mielikuvat (sekä itselle että muille) ovat kiinnostavia. Niukkuuden ihannointikin voi tietysti mennä liian pitkälle. Ja monissa asioissa ollaan mieluusti ajattelematta.

Ja jos sitten otetaan ympäristönäkökulma huomion, niin tavarat (oli ne vaatteita tai kirjoja) ovat mitätön osa vaikka hiilijalanjälkeämme. Uskotellaan, että olen ekokuluttaja, kun ostan kirppikseltä ja kierrätän, mutta sitten unohdetaan paljon suuremmat tekijät: liikenne, asuminen, ruokavalinnat. Mutta se nyt on jo ihan oma aiheensa…

Kirjoittaja: Anu

Anu — Fri, 04 Sep 2009 09:38:38 +0000

Mä luulen, että osansa tuossa toisentyyppisessä suhtautumisessa materiaan voi olla silläkin, että ns. tiedostavissa piireissä materiaan ja materialismiin suhtaudutaan usein aika mustavalkoisesti pahana asiana (ja toisaalta taas subjektiivisen arvottavasti, esimerkiksi kirjoja pidetään parempina kuin vaikkapa juuri vaatteita). Ne, jotka eivät halua luopua kaikesta, ovat mieluummin ajattelematta koko asiaa, koska muuten se nakertaisi heidän omaatuntoaan koko ajan (tai noin ainakin minä olen asian kokenut, kun olen sitä mielessäni pohtinut ja kavereiden kanssa jutellut). Tarvittaisiin hiukan lisää harmaasävyjä niukkuuden ihanteen ja kulutusoravanpyörän väliin.

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Fri, 04 Sep 2009 06:10:54 +0000

Anu, niinpä: kuten olen joskus kirjoittanut, niin tavaran rakastaminen on suositeltavaa. Mutta valitettavan monen suhde esim. vaatteisiin on hyvin toisentyyppinen kuin sinun.

Onnellisuudesta: olen mieltänyt sen niin, että jos ei ole onneton, niin on riittävän onnellinen. Ja onnetonkin pitää olla välillä, jotta osaa nauttia siitä, kun ei ole onneton

Kirjoittaja: Anu

Anu — Fri, 04 Sep 2009 05:58:52 +0000

Ei suhteen materiaan tarvitse aina olla niin yksioikoisen negatiivinen. Minä tunnustaudun kyllä materialistiksi – pidän erityisesti esimerkiksi vaatteista, mutta en minä niiden kautta kuvittele onnea löytäväni, kunhan vain koen niiden kanssa pelaamisen kivaksi harrastukseksi. Eivätkä vaatteet tuo pysyvyyttäkään, nehän kuluvat käytössä.

En myöskään koe olevani kulutusoravanpyörässä, koska en tällä hetkellä ole edes palkkatyössä. Materialistikin voi kuluttaa tarkkaan harkiten ja nauttia sitten niistä huolella valituista yksilöistä.

Mitä onneen tulee, en pitäisi sitä erityisen hyvänä päämääränä – mistä silloin voi tietää, milloin on tarpeeksi onnellinen voidakseen lopettaa onnellisuuden tavoittelun? Onni on parhaimmillaan tavallaan sivutuote, joka syntyy mielekkäistä elämänvalinnoista.

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Thu, 03 Sep 2009 19:50:15 +0000

Sampsa, onni ja kulutus ovat tietysti aihe, jossa riittää paljonkin pureskeltavaa. Minulla se nousi jälleen pinnalle tuon Hotakaisen kirjan kautta.

Omistamisen kautta haetaan jotain turvallisuuden tunnetta: kun on tavaraa, voi uskotella, että on jotain pysyvää. Kun ostaa, niin toimii ja tekee, ja siihen on helppo kieltämättä jäädä koukkuun: uutta on saatava aina, koska vanha ei tunnu enää miltään. Samalla, kun tietysti viestitään muille, millainen ihminen on.

Kirjoittaja: sampsa

sampsa — Thu, 03 Sep 2009 12:29:39 +0000

Moi Mari, Hyvä kirjoitus.

Onni ei tosiaan löydy materian kasaamisesta. Kuten tekstissä tuli ilmi tavaroihin tottuu ja niistä tulee tavallisia minkä vuoksi materialistiset tytöt ja pojat ajautuvat kulutusoravanpyörään josta tuntuu olevan vaikea hypätä pois. Töistä voi sen sijaan ammentaa hyvää elämää kuten Jari mainitsi. Täytyy vain ajautua itselle sopivalle alalle jossa voi käyttää omia vahvuuksia, nähdä oman työn merkitys osana koko organisaatiota ja ottaa itselle edes pientä päätösvaltaa töistään.

Olen panttaillut tätä onni/kulutus-aihetta toistaiseksi. Kirjoitan oman pläjäykseni kun aika on kypsä. Kiitos ajatuksista.

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Thu, 03 Sep 2009 09:47:19 +0000

-stjr-, eikä palkkatyö Suomessa kuitenkaan tuota oikeasti rahaa käteen niin paljon, että sen vuoksi kannattaisi ahdistusta kärsiä.
Toki tässä meikäläinenkin joutuu omaa tulevaisuuttaan pohtimaan, mutta toisaalta: jos vain pää toimii, niin luulen, etten kokopäiväiseksi eläkeläiseksi ryhdy ihan heti.

Jari, heh, no nämä aatokset lienevät sellaisia, jotka pyörivät monien päässä. Eli sikäli on helppo löytää samahenkisiä ihmisiä.
Minähän en ehtinyt edes rikkaalle uralle, kun jo lähdin pois “oikeasta, vakituisesta palkkatyöstä”. Saa nähdä, mihin elämä kuljettaa!
Se on kieltämättä tärkeää, että kokee tekevänsä jotain sellaista, jolla on merkitystä.

Kirjoittaja: Jari Liitola

Jari Liitola — Thu, 03 Sep 2009 08:12:32 +0000

Oletko Mari varma että kirjoitit tämän jutun? Tuo tuli mun MacBookista! Olen koko jutusta, joka sanaa myöten, samaa mieltä ja jopa samanlainen. Jätimme muutaman kaverini kanssa palkkatyön v. 2006, ja siirryimme yrittäjyyden kivalle polulle. Uskalsin tehdä sen vasta 36-vuotiaana. Rikas ura vaihtui siis rikkaampaan elämään.

Yksi pitkään jatkunut “trendi” on minusta se, että todella moni haluaisi tehdä eettisempää työtä, jos siitä saisi kohtuullisen korvauksen. Itsekin pohdin kovasti keinoja, jossa voisi kulkea eettisen ja businesstyön välimaastossa. Ja itse asiassa yrityksemme lanseeraa yhden kokelaan nyt syksyn aikana. Voi kun onnistuisi!

Mutta hyvään suuntaan mennään yleisestikin, Amerikassa, Suomessa ja muualla. Positiivisuutta vaan kehiin!

Kirjoittaja: -stjtr-

-stjtr- — Thu, 03 Sep 2009 06:20:04 +0000

Ansaitsen 1/4 siitä mitä pomoni, mutta kun olen katsellut hänen ahdistustaan, olenpa onnellinen omaan asemaani. Ei valtaa, ei alaisia, eikä palkkaa. Mutta onni ja rauha, etenkin vapaa-aika on vapaa-aikaa.

Mieluusti tekisin vieläkin eettisempää työtä, mutta luojankiitos työskentelen kuitenkin yrityksessä, jonka tuotteet jossain määrin edistävät ihmiskunnan hyvinvointia. Ja kun yksinasuvana joudun ajattelemaan myös tulevaisuuttani, eli eläkettä, on syytä työskennellä taajaan ja ahkerasti.

Mutta kirjoista mie en voi luopua. Kaikesta muusta kyllä.