Perjantain piristykset eli hyviä kolumneja

Perjantain yksi hyvä puoli on se, että silloin ilmestyy julkaisuja, joissa voi olla napakoita kolumneja.

Kuten nyt Vihreän langan Vihreät lasit:

“Juoksu, se on nyt in. Tämän voi havaita siitä, että jokaisen itseään kunnioittavan aikakauslehden sivuilta hölkkää esiin Miika Nousiainen, Juha Itkonen tai Alexander Stubb. [- – -]

Ilmiötä vahvistaa se , että suomalaisessa mediassa vaikuttaa koko joukko Nousiaisen, Itkosen ja Stubbin kolmi-nelikymppisiä kavereita, jotka ovat hurahtaneet juosemiseen. Hankittuaan puolison ja puolitoista lasta he ovat huomanneet, että kyllä juokseminen marraskuisessa räntäsateessa aina kotiolot voittaa.

[- – -] Juokseminenhan on siitä mukava ilmiö, että yksinkertaisempikin kolumnisti löytää aiheeseen helposti oman kulmansa.

Tällaiseen juosten kustuun kolumniin riittää aiheeksi se, että kolumnisti joko pitää tai ei pidä juoksemisesta.”

Itsekin olen siis lenkkeillyt usemman vuoden, ja se yksi puolimaratonkin on trendikkäästi taivallettu. Siksi olen miettinyt näiden juoksujuttujen äärellä, miksi tämän buumi on nostettu esiin niin miesvaltaisesti. Onhan paljon naisiakin, jotka laittavat tossua toisen eteen.

Toisen päivää ilahduttaneen kolumnin on laatinut Pekka Seppänen (lähipiirini tietää, että yhtä lailla kuin olen harrastanut juoksua jo pitkään, niin Seppästäkin olen fanittanut vuosikaudet):

“Urakonsultit ovat havainneet, että ihminen ei vaihda työpaikkaa, vaan esimiestä. Mitä osaavampi ihminen, sitä todennäköisemmin hän vaatii myös esimieheltään jonkin sortin osaamista.

Johtamisoppaat hokevat, että pitää aina palkata itseään fiksumpia alaisia. Pomon kannalta periaate on kaunis, mutta alaisen näkökulmasta se on täysin kestämätön periaate.

Kukaan ei halua työskennellä itseään monta kertaluokkaa tyhmemmän pomon kanssa. Pienessä Suomessa tätäkään ei tosin saa sanoa ääneen.

On sallittua puhua näkemyseroista ja henkilökemioista, mutta ei koskaan pölkkypäisyydestä tai täydellisestä urpoudesta.”

Tagged: Tags

2 Thoughts to “Perjantain piristykset eli hyviä kolumneja

  1. Mua tuossa kaima Seppäsen tekstissä hämäsi tämä: “Työpaikan vaihto on usein erehdys, pelkkä hätiköity pako”.

    Usein? Erehdys? Että ihmiset siirtyvät erehdyksestä erehdykseen, hätiköiden, paeten aikaisempia virheitään johonkin joka olikin taas vain moka? Aika synkkä maailmankuva. Värittynyt perinteisen median maailmasta?

  2. Kyllähän Seppänen tuota ajatustaan avasi, eli se uusi työpaikka ei välttämättä ratkaise niitä vanhassa työssä olleita ongelmia (“Ero on vain siinä, että vaihtaja saa eteensä toisten aiheuttamia ongelmia. Sitä, joka ei vaihda, jäävät kiusaamaan itse aiheutetut ongelmat”).

    Tosin tietysti näkemys siitä, että se olisi usein erehdys, on kieltämättä turhan jyrkkä. Harva ainakaan sanoo katuvansa työpaikan vaihtoa, joten tuskin kovin usein mennään pieleen.

Comments are closed.