Mari Koo

Luettua: Neuvolantädeistä nettiemoihin – muutoksia kuluttajien viiteryhmissä ja mielipidejohtajissa

tiistai 13. lokakuuta 2009 klo 14.21

Toinen minua erityisesti kiinnostanut teksti Kulttuuriosaaminen -kirjassa oli Mirjami Lehikoisen artikkeli siitä, ketä nykypäivän kuluttaja kuuntelee ja miten hän löytää itselleen oikean tavan toimia. (Viime viikollahan kirjoitin Joonas Rokan tekstistä samassa kirjassa.)

Kuluttajat suosittelevat ja haukkuvat tuotteita ja palveluita, osittain myös tiedostamattaan, niin arjen keskusteluissa kuin netissä. Lehikoinen uskoo, että suosittelijoiden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen rooli voi vielä kasvaa.

”Syynä on yhteiskunnassa vallitseva menestymisen ja yksilön osaamisen arvostaminen. Jotta kuluttaja vaikuttaisi pätevältä, hänen on oltava tietoinen aiheesta käytävästä keskustelusta, tunnettava eri osapuolten näkemykset ja pystyttävä perustelemaan itselleen ja muille ratkaisunsa.”

En itse ole asiaa tarkemmin miettinyt, mutta jotenkin vierastan ajatusta, että kyseessä olisi suoraviivaisesti menestyksen arvostaminen ja sitä kautta syntyvä tarve osoittaa omaa asiantuntijuuttaan. Varmasti kyse on pitkälti siitäkin, mutta eiköhän suosittelijoiden merkitystä lisää myös se, että heidät yksinkertaisesti koetaan luotettaviksi. Ja oletettavasti muitakin ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyviä tekijöitä on taustalla.

Erilaiset kuluttajan viiteryhmät ja mahdolliset suosittelijat siis lisääntyvät. Samalla yksittäisen tahon merkitys vähenee: jos aiemmin oma äiti, muut lähipiirin naiset tai neuvola olivat tärkeä tiedonlähde juuri lapsen saaneelle äidille, niin nyt tietoa kaivellaan esimerkiksi netin keskustelupalstoilta.

Samalla kun erilaisten viiteryhmien määrä lisääntyy, yksittäisten toimijoiden vaikutusvalta mielipidejohtajina näyttää olevan vähentymässä. Eri lähteitä käytetään entistä voimakkaammin ikään kuin resurssipalettina, josta kuluttaja poimii näkemyksiä ja mielipiteitä. [- – -]

Koska yhden suosittelijan aikutusvalta on vähäinen, hänen luotettavuutensa ei välttämättä ole koin olennaista. Näin ollen internetin keskustelukumppanit tai puolueellista – mutta usein myös uutta – tietoa jakavat yritykset kelpaavat aivan mainiosti kuluttajan viiteryhmään.

Tästä huolimatta jotkut voivat päästä jonkinlaiseen asiantuntija-asemaan, ns. suodattajiksi tai välittäjiksi, netissä kenties esimerkiksi mediaattoreiksi. Nämä henkilöt poimivat informaatiotulvasta olennaisen ja välittävät sen eteenpäin.

Tulevaisuudessa voidaan käyttää esimerkiksi urasuodattajia työpaikan vaihtamisessa tai ilmastonmuutossuodattajia kodin rakentamisessa. Lisäksi on ehkä ruokasuunnittelijoita, jotka luovat ekologisen, terveellisen ja vaihtuvan ruokalistan, erosuodattajia, jotka hoitaat kaikki eroon liittyvät asiat, tai jopa bilesuodattajia, jotka vievät asiakkaansa kaupungin kuumimpiin juhliin.”

Näkisin nuo Lehikoisen määrittelemät mediaattorit pitkälti samoina kuin ”e-fluentialsit” – henkilöitä, joilla on verkossa vaikutusvaltaa. Varmasti näitä erilaisia tiettyyn kohteeseen liittyviä asiantuntijapalveluiden tarjoavia henkilöitä halutaankin yhä lisää: miksi nähdä itse vaivaa, jos joku toinen on ammattilainen ja palvelun voi häneltä ostaa?

– – –
Lehikoisen artikkeli on siis teoksessa Kulttuuriosaaminen – tietotalouden taitolaji. Toim. Liisa Uusitalo & Maria Joutsenvirta. 2009. Gaudeamus.
Ja kirjanhan sain siis ihan ilmaiseksi!

Be Sociable, Share!

4 kommenttia kirjoitukseen “Luettua: Neuvolantädeistä nettiemoihin – muutoksia kuluttajien viiteryhmissä ja mielipidejohtajissa”

  1. Miia Äkkinen sanoo:

    Mediaattorit – mielenkiintoista!

    Itse haastattelin v.2004 äitejä ja kyselin vähän samoista asioista. Keskustelupalstoilla tulleet suositukset olivat tärkeitä, jos palstan jäsenillä oli keskenään samanlaiset arvot. Eli jos äiti vaikka halusi käyttää lapsellaan kestovaippoja, oli samanhenkisen keskustelupalstan jäsenten arviot ja suositukset arvokkaampia kuin vaikka jonkun vauvalehden keskustelupalstan vaippasuositukset. Olipas nyt vaikeasti muotoiltu lause… toivottavasti sanoma välittyi 🙂

  2. Anu sanoo:

    Itse tämänvuotisena tuoreena äitinä sanoisin, että faktatieto löytyy vertaisryhmästä. Neuvola tarjoaa omaa virallista totuuttaan, joka ei juurikaan jousta lapsen persoonan mukaan (virallisissa oppaissa ei juurikaan rohkaista kuuntelemaan lasta, vaan sanellaan ohjeita ylhäältäpäin) ja nykypäivän kolmekymppisinä äidiksi tulevien omien äitien tieto on jo varsin vanhaa, toki osin ihan hyödyllistäkin.

    Samassa tilanteessa olevien kesken hankitusta tiedosta ja jaetuista kokemuksista on oikeasti hyötyä arkielämässä. Eikä siihen välttämättä tarvita edes yhteisiä arvoja, sama elämäntilanne riittää.

  3. Mari Koo sanoo:

    Miia, kuulostaa ihan loogiselta: omille kulutuspäätöksille haetaan tietysti mieluusti vahvistusta nimenomaan samanhenkisiltä.

    Anu, samansuuntaista kommenttia ja näkemystä tuntuu tulevan muiltakin tuoreilta äideiltä. Ja toiottavasti jokainen löytää sen itselleen sopivan keskustelupaikan ja toimivan nettiyhteisön.

  4. Mirjami sanoo:

    Hei Mari,

    Kiva kuulla, että olit pitänyt artikkelistani! Miia, oli myös lukea tutkimuksesi tuloksia
    samoin kuin Anun omia kokemuksia.
    Olin myös iloinen, että löysin Mari sivusi. Täytyy lukea mitä muuta olet kirjoittanut kuluttajuudesta :).

Kommentoi