Mari Koo

Voisitko kiteyttää identiteettisi muutamaan sanaan?

maanantai 2. marraskuuta 2009 klo 21.19

Kirjoittaja. Ainainen (elämän)opiskelija. Kuluttaja-aktiivi.
Tytär. Sisko. Ystävä.

Ja mitä muuta identiteettiini voisin sisällyttää?

Merete Mazzarellan Tähtien väliset viivat – Esseitä identiteetistä -kirja pisti pohtimaan jälleen kerran sitä, miten itseni määrittelen. Kun pari kuukautta sitten luin kirjan, kyselin myös muutamilta ystäviltä, miten he näkevät identiteettinsä. Mazzarella oli kysynyt samaa ja pyytänyt tuttaviaan kertomaan identiteettinsä kolmella sanalla.

Ystävieni vastaukset olivat mielenkiintoisia, ja aiheesta virisi useampikin hyvä keskustelu. Jo pelkästään itse identiteetin määritelmä herätti mielipiteitä. Toiset liittivät identiteettiinsä ominaisuuksiaan, toiset työtään, joku asuinpaikkaansa.

”Journalismin tulevaisuus on yrittäjyydessä”

Tänään taas identiteettipohdintani heräsi, kun luin Matti Lintulahden blogista lainauksen Jeff Jarvisilta, jonka mukaan journalismin tulevaisuus on yrittämisessä. Lintulahti kiteyttää Jarviksen ajatuksen:

”Oletko innokas journalisti? Oletko valmis yrittäjäksi? Tulevaisuuden journalismi on yhä enemmän niiden, jotka vastaavat molempiin kysymyksiin kyllä.”

Omaan identiteettiini en liitä yrittäjyyttä, enkä oikein journalistinkaan hommaa. Kun haastattelin taannoin isääni toiseen blogiini, niin taas tajusin, kuinka vahvasti isäni on nimenomaan yrittäjä. Hän on ollut sitä aina ja tulee varmasti olemaankin, vaikka eläkeikä jo kolkutteleekin.

(Sivuhuomautuksena: tuo isäni blogihaastattelu keräsi hämmentävän paljon positiivisia kommentteja. Isäni on tietysti mainio ja avoin tyyppi, ja ilmeisesti olisi enemmänkin tilausta sille, että netissä toisi esiin heitä, jotka eivät itsestään tänne kerro.)

Työidentiteetin vaikeus ja ystävien merkitys

Mutta miksi minä en sitten ole perinyt isäni selvää yrittäjäidentiteettiä? Miksi tuntuu edelleen vaikealta mieltää itsensä niihin saappaisiin?

Ehkä siksi, että koen yrittäjyyden yhdeksi vaiheeksi työuralla, eli se ei ole mitenkään pysyvä osa minuuttani. Voihan olla, että vastaan tulee kiinnostava palkkatyö, johon haluan lähteä. Kirjoittaminen on kuitenkin on ollut elämässäni niin kauan kuin olen sen hallinnut: kirjoittaminen on minulle ajattelun jatke, mutta tietysti nykyisin myös yksi tapa ansaita elantoa.

Isäni tuskin on koskaan tosissaan miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa. Hänen yrittäjyytensä on toki toisenlaista: vanhempani pyörittävät isäni lapsuudentilaa yhdessä yhden palkatun työntekijän kanssa.

Mazzarellan kirjasta tarttui ylös se, miten hän kertoi veljensä määrittelevän identiteettiään. Tämä oli minusta hieno toteamus:

”Tätä ei voi sanoa yhdellä sanalla, mutta hyvin tärkeä osa minun identiteettiäni on varmaankin, että olen se, jolla on juuri ne ystävät, jotka minulla on.”

Be Sociable, Share!

3 kommenttia kirjoitukseen “Voisitko kiteyttää identiteettisi muutamaan sanaan?”

  1. halo e sanoo:

    Tämä identiteetti on mielenkiintoinen aihe ja olen tätä paljon miettinyt. Luulen että ystäväni ja perheenikin pitävät luonteenomaisimpina piirteinäni joitain juttuja mitä minä tuskin tunnistan itsessäni. Ja se että pitäisi määritellä itsensä työn kautta rasittaa minua suuresti kun olen niin vapaa-aikaorientoitunut ;D

    Ja juu, varmaan isäsi haastattelu osui siihen suuresti kaivattuun ja niukkatarjontaiseen kategoriaan, ”oikeasti mielenkiintoisten ja elämää nähneiden ihmisten haastattelut”. Valtamediasta tämä puuttuu lähes kokonaan.

  2. Mari Koo sanoo:

    Halo, taatusti lähipiiri näkee minutkin toisin kuin mitä itse: ymmärrettävästi he myös helpommin listaavat ominaisuuksia, kun taas itse on varovainen niiden suhteen (esim. ”sosiaalinen” – joo, mutta viihdyn mainiosti välillä yksinkin, ja ihminen nyt on sosiaalinen eläin). Minulla työ ja vapaa-aika menevät kuitenkin sekaisin sen verran, että ansaintapuoli osuu myös identiteettiin. Mutta jos tekisin jotain toista työtä, niin tuskin sitä samalla tavalla mieltäisin.

    Isäni blogihaastattelusta ja siitä heränneistä omista ajatuksista voisin kirjoittaa varmaan parikin blogipostausta, mutta todettakoon nyt lyhyesti muutama seikka. Eli siis blogissahan on mahdollisuus tuolla tavalla olla sekä ”omanapainen” että ulottaa aihe vähän itsestä ulos. Tuollaisessa bloghaastattelussahan minäkin voin olla myös siinä tyttären roolissa, eikä edes tarvitse yrittää olla toimittajamaisen objektiivinen (ja sen lukijatkin ymmärtävät). Tietysti tuon tekstin ja ylipäätään isäsuhteen pohdinta on osa identiteettinikin rakennustyötä, kuten Mazzarellakin sanoi: identiteettihän rakentuu vuorovaikutuksessa muihin.

    Valtamediassa tietysti vaadittaisiin, että henkilön elämään liittyisi jotain merkittävää, muutoksia tms. Blogini lukijoilla on jo jonkinlainen mielikuva minusta ja se, että tuon mukaan lähipiiriäni heidän omalla luvallaan ja sanoin, on varmaankin kiinnostavaa.

    Samalla tietysti voi miettiä sitä, millaista kuvaa netti välittää heistä, jotka eivät sinne itse mitään tuota (tai edes käytä nettiä): moni on huolissaan siitä, mitä vanhemmat laittavat julki pienistä lapsistaan, mutta kukaan ei ole tainnut vielä suuremmin huolestua siitä, miten me eräät tuomme julki vanhempamme 🙂

  3. Joku sanoo:

    Viimeinen lainaus (ja luultavasti myös isäsi – eli vanhemmat, suku) muistuttaa mieleeni tämän (muistinvaraisen) lainauksen pitkäaikaiselta suosikiltani Markus Kajolta:
    ”Ajattele, jos olisit vaihtunut synnytyslaitoksella. Olisit nyt ihan joku muu, jolla on väärät sukulaiset, väärät ystävät, ja väärät mielipiteet.” 🙂

    Kätkeytyyköhän Merete Mazzarellan veljen identiteettimääritelmään ajatus ”kerro minulle, keitä (minkälaisia) ystäväsi ovat, niin minä kerron sinulle, kuka (minkälainen) sinä olet”?

Kommentoi