Kätkeytyyköhän Merete Mazzarellan veljen identiteettimääritelmään ajatus “kerro minulle, keitä (minkälaisia) ystäväsi ovat, niin minä kerron sinulle, kuka (minkälainen) sinä olet”?

Isäni blogihaastattelusta ja siitä heränneistä omista ajatuksista voisin kirjoittaa varmaan parikin blogipostausta, mutta todettakoon nyt lyhyesti muutama seikka. Eli siis blogissahan on mahdollisuus tuolla tavalla olla sekä “omanapainen” että ulottaa aihe vähän itsestä ulos. Tuollaisessa bloghaastattelussahan minäkin voin olla myös siinä tyttären roolissa, eikä edes tarvitse yrittää olla toimittajamaisen objektiivinen (ja sen lukijatkin ymmärtävät). Tietysti tuon tekstin ja ylipäätään isäsuhteen pohdinta on osa identiteettinikin rakennustyötä, kuten Mazzarellakin sanoi: identiteettihän rakentuu vuorovaikutuksessa muihin.

Valtamediassa tietysti vaadittaisiin, että henkilön elämään liittyisi jotain merkittävää, muutoksia tms. Blogini lukijoilla on jo jonkinlainen mielikuva minusta ja se, että tuon mukaan lähipiiriäni heidän omalla luvallaan ja sanoin, on varmaankin kiinnostavaa.

Samalla tietysti voi miettiä sitä, millaista kuvaa netti välittää heistä, jotka eivät sinne itse mitään tuota (tai edes käytä nettiä): moni on huolissaan siitä, mitä vanhemmat laittavat julki pienistä lapsistaan, mutta kukaan ei ole tainnut vielä suuremmin huolestua siitä, miten me eräät tuomme julki vanhempamme

Ja juu, varmaan isäsi haastattelu osui siihen suuresti kaivattuun ja niukkatarjontaiseen kategoriaan, “oikeasti mielenkiintoisten ja elämää nähneiden ihmisten haastattelut”. Valtamediasta tämä puuttuu lähes kokonaan.