Artikkelin Kohtuullistettu, mutta silti kiireinen joutilas kommentit

Kirjoittaja: Joutilaisuus on vapaa-aikaa : Vehmas Assembly

Joutilaisuus on vapaa-aikaa : Vehmas Assembly — Fri, 27 Nov 2009 14:31:34 +0000

[...] Kohtuullistettu, mutta silti kiireinen joutilas [...]

Kirjoittaja: sampsa

sampsa — Mon, 16 Nov 2009 11:54:45 +0000

Ai pastorit puolustavat työtään. Melko yllättävää

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Sun, 15 Nov 2009 07:03:14 +0000

Heikki, joo, muistelen törmänneeni tähän, että luterilaisuuden syyttäminen on väärän puun haukkumista, jäänyt vain keskuuteemme sanontatavaksi.

Sampsa, runotkin varmasti toimivat: itse vain olen niitä lueskellut niin kauan (siis yleensä kirjastosta niitä kotiin kantanut, nyt sitten tuli roskiksen kautta omaksi läjä) ja mitä erilaisimmissa tilanteissa/tarpeissa, joten en osaa niitä nähdä niin merkittävänä pysähtymiskeinona. Yleensä “napostelen” runoja sen sijaan, että syventyisin niihin. Mutta tietysti siellä taustalla toiottavasti myös auttavat irrottautumaan arjesta.
Runokirjoissa on sekin hyvä puoli, että ne vievät vähän tilaa

Kirjoittaja: sampsa

sampsa — Sun, 15 Nov 2009 01:26:59 +0000

Mari, eikös runojen lukeminen ole hyvä tapa pysähtyä? Runojen on sanottu olevan filosofian ja erilaisten henkisten harjoitusten, joita jotkut uskonnoksikin kutsuvat, tavoin keino irrottautua tavoitehakuisesta arjesta ja kohota osaksi kaikkea. Etkös just löytänyt läjän riimejä?

Kirjoittaja: Heikki

Heikki — Sat, 14 Nov 2009 18:56:56 +0000

On niin tuttua! Tämä taitaa olla säpinäpsyykeisten kokoontumisajo.

Muuten pastorit Heinimäki ja Jolkkonen ovat kritisoineet yleistä käsitystä luterilaisen työetiikan ankaruudesta. Kirjoittajat katsovat luterilaisuuden sekoittuvan kalvinismiin, josta Sampsa mainitsikin.

Kirjoittaja: Mari Koo

Mari Koo — Sat, 14 Nov 2009 04:41:33 +0000

Sampsa ja Serenitas, kai tämä oman kalenterin täyttyminen ja kaikenlaisen puuhastelun kehittely menee jonnekin Maslowin tarvehierarkiaan ja merkitysten hakemiseen omaan elämään… Se olisi kyllä tärkeää, ettei syyllistyisi, tekee nyt sitten kummin päin tahansa.
Minullekin meditaatio tai muu selkeä tapa itsensä pysäyttämiseen olisi varmasti tarpeen. Toistaiseksi olen tyytytynyt siihen, että pyrin ainakin melkin joka päivä liikkumaan kävellen tai juosten: eihän siinä sillä tavalla “hiljenny”, mutta minun päälleni tärkeä tapa kelata ajatuksia .)

Kirjoittaja: Mieltä piristävä kierros blogiavaruudessa « Viides rooli

Mieltä piristävä kierros blogiavaruudessa « Viides rooli — Fri, 13 Nov 2009 10:10:16 +0000

[...] vaikeaa taitoa pohtii Mari Koo, jonka blogi on suoranainen aarreaitta kaikille kulutuskysymyksistä ja sosiaalisen median [...]

Kirjoittaja: Serenitas

Serenitas — Fri, 13 Nov 2009 08:45:30 +0000

Samanlaisia pohdintoja täälläkin on harrastettu. Kaikkea mielenkiintoista on niin paljon, että päivät täyttyvät helposti ja huomaa pian suorittavansa omaa elämäänsä. Olen minäkin koettanut muistuttaa itselleni että joka päivä tarvitaan tuota pysähtymistä ja aitoa läsnä olemista. Harjoittelemalla siihen oppii.

Minusta on välillä hyväkin asia olla aktiivinen, koska minulle se kertoo että on voimia, ideoita ja halua oppia uutta ja tavata uusia ihmisiä.

Tässä palataan taas tempo giustoon, sopivaan tahtiin. Kun vain osaisi vielä olla syyllistämättä itseään, sekä silloin kun ottaa löysemmin että silloin kun touhuaa tehokkaammin. Ottaisi sen vain asenteella “kaikki tämä kuuluu elämään”.

Kirjoittaja: sampsa

sampsa — Thu, 12 Nov 2009 21:08:04 +0000

Mulla on samoja ongelmia pysähtymisen kanssa. Olen miettinyt ja yrittänyt etsiä tietoa siitä, että mistä tämä miedän kiireriippuvuus ja jatkuva tekemisen tarve johtuu.

Jäljet ovat johtaneet ainakin vanhaan tuttuun Ukko-Lutheriin ja muihin protestantteihin ja puritaaneihin joiden jälkeläisen muodostavat nykyään mm. valtion nimeltä Yhdysvallat. Protestantit katsoivat katolilaisista poiketen, että maallinen menestys ja vauraus oli merkki jumalan suosiosta. Kai kultuuriimme sitten liittyy yhä tällainen jumalan miellyttämisen tarve. Vielä en ole löytänyt syytä sille miten protestanttien sääsätmisestä päädyttiin nykyiseen kuluttamiseen.

No oli syy tämä tai vielä monimutkaisempi, niin olen pyrkinyt opettelemaan rauhoittumista. Kattoon tuijottelu on hyvä keino, samoin toimistolla kovimman kiireen keskellä pysähtyminen. Spotifystä rauhallista musaa korville, silmät kiinni ja hengittelyä. Olenpa kehittänyt jopa säännöllisen epäsäännöllisen meditaatioharrastuksenki. Se tarjoaa muuten ihan mielettömän hyviä fiiliksiä – ja on aluksi meille hosujille älyttömän vaikeata.

Pirteä uusi kuva sulla!