Mari Koo

Opiskelija, markkinoi itseäsi työnhaussa blogilla

keskiviikko 25. marraskuuta 2009 klo 13.05

Olin pari viikkoa sitten luennoimassa Helsingin kauppakorkeakoulun viestintänopiskelijoille sosiaalisesta mediasta, maineesta ja sen sellaisesta (esityskalvot SlideSharessa).

Kysyin luennon alkuvaiheella tyypilliseen tapaani, että kuinka monella on blogi. Muutama käsi nousi, mutta siis valtaosa ei ainakaan julkisesti kertonut blogista.

Ruotsissa ”kaikilla kauppislaisilla on blogi”

Eilen päädyin lukemaan ruotsalaisprofessori Micael Dahlénin haastattelua Faktasta, jossa hän pitää blogeja väylänä markkinoida itseään myös työnhaussa ja kertoo, että Ruotsissa blogi on kaikilla kauppiksen opiskelijoilla.

”Narsismia professori ei liitä bloggailuun.

”Minusta pitää aina olla jotain mihin vertaa, jos alkaa arvottaa. Eivät bloggaajat välttämättä ole itsekkäitä vaan jopa solidaarisia”, Dahlén sanoo.

Varsinkin moni bisneselämään haluava nuori bloggaa. Suomen nuorista reilut 15 prosenttia bloggaa, Dahlénin mukaan kaikilla Tukholman kauppiksen opiskelijoilla on blogit.”

Kohta lähestyvät kesätyöhaut. Jos olisin opiskelija, aloittaisin blogini nyt ja pitäisin mielessäni, että se on myös osa työnhakua.

Kuvataidemanageri pohtii taidemaailmaa

Loppuun oman lähipiirin blogimainostusta: veljeni Matti on aloittanut työblogin eli Sivellin & Saldo – Kirjoituksia kuvataiteesta ja liiketoiminnasta. Onpa hauskaa lukea veljen tekemisistä, vaikka niistä tietysti paljon myös juttelemme.

”Sivellin & Saldoa kirjoittavat ART360 -hankkeen managerit Taija Leinonen ja Matti Koistinen. Kuvataiteen ja muotoilun saralla toimivat managerit ihmettelevät taidemaailmaa ja pohtivat, miten taidetta voisi käyttää yrityksissä, yhteisöissä ja kodeissa.”

Be Sociable, Share!

17 kommenttia kirjoitukseen “Opiskelija, markkinoi itseäsi työnhaussa blogilla”

  1. Kävin edellispäivänä puhumassa henkilökohtaisesta brändäyksestä Haaga-Helian opiskelijoille ja käsittelin tätä samaa asiaa. En tiedä onko blogi kaikille oikea väline, mutta selkeä verkkopresenssi olisi hyvä omata. Joillekin sen toteutus blogin kautta on ratkaisu, toisille verkkoporfolio ja aktiivinen osallistuminen verkkoyhteisöissä ajaa saman asian paremmin.

  2. Mari Koo sanoo:

    J-P, joo, ei blogi välttämättä kaikille ole se paras keino, tähän nyt pääsi lipsahtamaan vain se puoli 🙂
    Ennakkotehtävänä luennolle annoin määräyksen googlata oma nimi ja katsoa, mitä paljastuu. Sen pohjalta myös opiskelijoiden kanssa juttelimme, miten nettiin laitetut asiat näkyvät ja kuinka siihen itse vaikuttaa. Blogihan on sikäli hyvä, että sen saa nettihauissa helposti nousemaan.

  3. Aku sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Samaa olen sanonut viestinnän alan ihmisille. Minusta on hassua, että työkseen verkkoviestintää tekevät ihmiset ovat jättäneet oman verkkoidentiteettinsä muiden käsiin. Sama tietysti koskee ihan kaikkia, ei vain viestinnän ammattilaisia.

    Blogaaminen on tosin vaativa laji (vaatii aikaa ja sitoutumista ehkä enemän kuin muut verkkoviestinnän muodot), mutta hyvä idea! Kesätyönhakua ajatellen nyt alkaisivat olla viime hetket, jos pelkästään blogin varaan rakentaa verkkopresenssiään 🙂

  4. Hyvä Mari!

    Tuo verkkopresenssi on kyllä todella tärkeää. Itsekin huomaa välillä arvottavansa ihmisiä aika nopeasti niiden verkkopresenssin perusteella. Esimerkkinä markkinointiviestinnän ihmiset, joista ei ole muuta jälkeä kuin 15 kaverin FB-profiili ja ehkä LinkedIn ilman kontakteja. Ole siinä sitten asiantuntija.

    Verkkopresenssin luominen ei nykypäivänä sinänsä vaadi mitään suunnattomia aikaresursseja. Hmmm. Kukahan alkaisi pitää ”verkkopresenssi viikossa”-kursseja 😉

  5. Mari Koo sanoo:

    Aku ja Janne, tästä aiheestahan me kaikki tietysti omalla esimerkillämme voimme kertoa 🙂
    Suomenkielinen netti on edelleen niin ”pieni”, että oman verkkonäkyvyyden saa varsin vähällä vaivalla esiin. Varmasti kynnys on edelleen monilla korkea ja netti hämmentää, joten jotenkin pitäisi saada ihmiset rohkaistumaan ja kokeilemaan.

  6. Katleena sanoo:

    Hyvä postaus!

    Tässä muuten huomaa, kuinka tärkeää on antaa lapselleen nimi, joka erottuu edes hieman. Jos oma sukunimi on Virtanen, ei ehkä kannata tehdä lapsesta Mattia. Muuten on aika hankalaa, kun täysnimikaimoja on verkko pullollaan.

    Nimenhän ei tarvitse olla omituinen. Jo pelkkä yhdysnimi auttaa: Mattipekka Virtasia on jo huomattavasti vähemmän.

    Tästä täytyy postata vielä omaan blogiinkin…

  7. Kimmo sanoo:

    Tämä on kiinnostava teema. Ja tuo Dahlenin haastattelu oli hyvin mielenkiintoinen.

    Jäin vain miettimään, onko kaikkien nyt kuitenkaan järkevää aloittaa blogia. Kynnys blogin perustamiseen on matala, mutta todellisuudessa homma vaatii pitkäjännitteisyyttä ja myös jotain pointtia blogiin. Muuten se tuskin edistää sitä työnhakuakaan.

  8. Mari Koo sanoo:

    Katleena, minulla on useita täysnimikaimoja, mutta kukaan heistä ei taida olla ihan yhtä aktiivinen verkossa. Ja minä tietysti olen ainoa, jolla on marikoistinen.fi -osoite 🙂 Eli joo, tietysti sitä joutuu vähän tsekkailemaan, mitä kaimat ovat puuhastelleet.
    Toisaalta jotkut kai kokevat hyvänä sen, että on paljon kaimoja, ikään kuin tuomassa turvaa nettiin. Tämä ajattelu tuskin kuitenkaan elää kovin pitkään

    Kimmo, totta kai pitää ottaa huomioon blogin perustamisen peruskysymykset: ei se tietenkään ole _kaikkien_ tapa olla netissä. Olen tainnut useamman kerran itsekin kirjoittaa siitä, että blogi, johon on tehty muutama kirjoitus ja se sitten on unohtunut tai into loppunut, on ennemminkin haitaksi kuin hyödyksi esim. yrityksen imagolle. Sama pätee tietysti ihmisiinkin.
    Jos siihen ei ole lainkaan valmis panostamaan, niin eihän se kannata, mutta jos nyt on omasta nettimaineestaan ja mahdollisesta blogin tuomasta hyödystä työnhaussa kiinnostunut, niin luulisi, että sitten on aikaa myös blogille. Ja voihan perustaa blogialustalle sivuston, johon kirjaa selvästi ylös, että en tätä aktiivisesti päivitä, mutta tuon tänne julki esim. tekemiäni opintoja tai muuta sisältöä aina toisinaan. Ikään kuin perinteisen kotisivun korvaava tuotos.

  9. Anne Rongas sanoo:

    Heips, tämä oli ihan loisto-osuma. Teen nimittäin juuri sosiaalisen median lukiokurssia, kirjoittelin opetussuunnitelmaa ja laitoin siihen vähän pidemmän johdannon, koska juttu pitää yydä eteenpäin. Koska yksin oman pään kanssa ei näe kaikkea, laitoin kommentteja keräämään luonnokseni blogiini http://opeblogi.blogspot.com/2009/11/sosiaalisen-median-lukiokurssi.html

    Ja sitten heti päälle luin tämän tekstin! Mikä oivallinen syy argumentoida sen puolesta, että näitä taitoja nyt vaan tarvitaan tulevaisuudessa niin monilla rintamilla.

  10. Bloggaamien narsismia? Mistä ihmeestä tuo ajatus mahtoi tulla, toimittajaltako? Löytymisen yhtälöhän taas on yksinkertainen: jos kirjoitat mielenkiintoista sisältöä, saat lukijoita ja linkityksiä. Jos sisältösi on mielenkiintoista, löytävät sen yhä uudet lukijat, mm. koska se näkyy hyvin hakutuloksissa ja sinne on paljon linkkejä.

    Kun sisältösi on mielenkiintoista, tuot lisäarvoa lukijoillesi ja yhteisollesi. Missä kohtaa tässä on jotain narsismiin liittyvää?

    Jos taas kirjoitat asioista, jotka eivät kiinnosta ketään, katoat bittiavaruuteen. Narsisti taas varmaankin kirjoittaa mielellään juuri itsestään…

  11. Mari Koo sanoo:

    Anne, näin ne samantyyliset ajatukset sinkoilevat samoihin aikoihin ja kehittyvät kukin suuntaansa 🙂

    Pekka, silloin, kun itse aloitin blogiharrastuksen, niin siihen usein tuntui liittyvän nimenomaan ajatus siitä, että ”täytyyhän sen olla narsistista hommaa”; blogit nähtiin lähes poikkeuksetta verkkopäiväkirjoina. Varmaan se käsitys edelleen elää. Mielestäni moni kyllä kirjoittaa mielenkiintoisesti nimenomaan itsestään 🙂

    Mutta toisaalta en myöskään halua millään lailla väheksyä niitä blogeja, jotka eivät tavoittele suuria kävijämääriä, ja kävijämäärät eivät tietysti yleensä ole paras mittari blogin toimivuudelle. Esimerkiksi tällaisen opiskelijan blogin ei mielestäni tarvitse olla mikään kävijämagneetti: riittää, että se toimii siinä tarkoituksessa, johon se on perustettu eli antaa potentiaalisille työnantajille oikeaa kuvaa henkilöstä.

  12. Kimmo sanoo:

    @Mari: Jaksaako kukaan kirjoittaa blogia, jota ei lueta? Ja eikö työnantajakin kiinnitä blogin kävijämäärään jollain tasolla huomiota, esimerkiksi keskustelujen määrän osalta? Onhan se yksi mittari osoittamaan kirjoittajan ammattitaitoa eli palkattavuutta.

  13. Mari Koo sanoo:

    Kimmo, onhan paljon blogeja, joita eivät lue kuin muutamat ihmiset, mutta se riittää kirjoittajalle (esim. lähimmät ystävät, joille kirjoittaja on blogista kertonut). Ja varmaan löytyy niitäkin blogeja, jotka toimivat pöytälaatikkotekstien korvikkeena: teksti laitetaan nettiin, mutta ei välttämättä odoteta, että sitä kukaan lukisi. Tai sitten omana oppimispäiväkirjana, jolloin tärkeintä on tallettaa asiat itselle muistiin.

    Ja siis edelleen kyse on blogin tavoitteista. Joillakin aloilla esim. suomalaisia ammattilaisia voi olla vain kourallinen. Jos blogi tavoittaa heidät, niin se riittää.
    Blogin kommentointi on sitten jo toinen mittari. Jos nyt opiskelee vaikka geomatikkaa ja kertoo blogiinsa esim. oivalluksistaan opinnoissa, niin ei kommentteja välttämättä kauheasti tule, mutta potentiaalinen työnantaja voi silti arvioida, kertovatko tekstit ammatillisesta osaamisesta.

    Tosin onhan moni yritysblogikin kommentoinnin osalta (valitettavan) hiljainen…

  14. Kimmo sanoo:

    Olet oikeassa, Mari. Blogien ja bloggaajien tavoitteet voivat olla hyvin erilaisia.

    Jotenkin mielessäni olivat vain ensisijaisesti esimerkiksi (tuon Dahlenin haastattelun valossa) markkinoinnin tai viestintäalan opiskelijat. Ajattelisin, että tällöin tavoitteena olisi kirjoittaa tekstiä, joka kiinnostaa myös muita.

    Minulle blogien lukijana jonkinlainen ’social proof’ on kuitenkin yllättävän tärkeä. Keskustelut ja kommenttien määrä taas ovat siitä ulkopuoliselle ensimmäisenä silmään osuva todiste.

    Mainitsit nuo hiljaiset yritysblogit. Joskus minulle tulee pienten yritysten monologimaisia blogeja lukiessani kyllä sellainen olo, että jokin toinen tapa markkinoida ja viestiä voisi toimia paremmin.

  15. Yritysblogi voi olla elinvoimainen (yrityksen koosta riippumatta), kun sen tekee oikeista lähtökohdista. Itse asiassa pienellä yrityksellä bloggaaminen on helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia corporate policyistä jne.

    Täytyy vain ymmärtää sosiaalisen median dynamiikkaa ja kirjoittaa aidosti asiakkaita kiinnostavista asioista.

  16. Kimmo sanoo:

    Olet kyllä ehdottomasti oikeassa, Pekka! Monet pienet yritykset käyttävät blogia varsin tehokkaasti. Lisäksi kirjoittajallehan blogin ”teho” näkyy monenlaisina asioina (esim. lukijoiden määrä, RSS-tilaajat). Satunnaiselle vierailijalle nuo eivät kuitenkaan automaattisesti näy. Kommentit on se nopeimmin hahmotettava ’social proof’. Uskoisin, että dialogin lisääminen on myös yksi tärkeistä yritysbloggaajan taidoista.

  17. […] virtuaalimaailmassa. Jos käytetään esimerkiksi tätä blogikirjoittamista (johon sain idean Mari Koolta) tuntui vaikealta laittaa pystyyn blogia, joka on omalla persoonallani. Miksi? Mitä minulla on […]

Kommentoi