Ihan puskasta tuli alunperin tätä lukiessani mieleen laulunpätkä “onni suosii vain onnenetsijää”. Yhtään en muistanut, kenen kappale, enkä juuri mitä muuta siinä lauletaan. (Jari Sillanpään kappalehan se oli, mutta liekö sen niin väliä.) Kliseinen toteamus, mutta (niin kuin useimmissa kliseissä) tietty totuuden jyväkin siinä on, mihin ikinä sitä onnenetsintäänsä sitten suuntaakin. Ainakin itse sitä yhä opettelen.

Onnestutaan ja innostutaan.

Tässä kirjoituksessa olisi parikin asiaa johon voisi tarttua oikein olan takaa, mutta taitaisi tulla aika pitkä kommentti. Kuitenkin pari asiaa ohessa.

Ensimmäinen lause, ihan timanttia! Olen itse parin viime vuoden aikana, enemmän ja tavoitteellisemmin kuin koskaan ennen, pohtinut sitä mitä ovat ne asiat joita haluan oikeasti tehdä, ja omaa elämäntapaa noin ylipäätäänkin.

Huomasin, että tietyt adjektiivit, arvot ja fiilikset tulevasta olivat aina yhä useammin pinnalla. Tämä kulminoitui lopulta siihen, että lähdin entisestä työpaikastani ja perustin oman yrityksen – olisin oikeastaan toiminut kaikkia itsestä löytämiäni asioita vastaan jos en olisi näin toiminut. Tästä on viimein seurannut sellainen tunne, että tekee asioita oikeiden periaatteiden pohjalta, intohimosta kaiken uuden ja kiinnostavan löytämiseen ja on oikealla tiellä. Mitä kaikkea sieltä löytyykään, se on se mielenkiintoinen osio!

Tällä tavalla kun tätä kirjoittaa blogin kommenttiin, se kuulostaa jopa kornilta, mutta kokemus on juuri niin lapsellisen mahtava kuin se tällaisella kirjoitustaidolla kuulostaa. Ja tuo oma postaus johon tässä viittaat liittyy erottamattomana osana tähän kokemukseen.

Kerran eräs henkilö sanoi minulle eräässä tilanteessa, että en sopinut tietyn projektin tekijäksi, koska minusta ei kuulemma huokunut luovaa intohimoa. Kuten arvata saattaa, tulistuin tästä aiheesta jonkin verran, eihän kukaan siedä kuulla itsestään kritiikkiä, ei varsinkaan vääränlaista ja todellista.

Olen jälkeenpäin huomannut, että oli tämän ihmisen motivaatiot sanoa näin mitkä tahansa, hän taisi olla kuitenkin oikeassa. En ollut luovan intohimoinen, koska en silloin aidosti pyrkinyt kohti asioita jotka olisivat sen saaneet aikaiseksi. Uskonkin, että sen oikean kohteen löytäminen on tärkeintä ja onkin ikävää kuunnella kun niin moni valittaa surkeaa elämäänsä vaikka kaikki on jo periaatteessa meissä, se pitäisi vain aktiivisesti kaivaa ulos ja ottaa vastuu siitä.

Viitaten tuohon jakamiseen, olen 100 % varma siitä, että se on avain onneen. Maailma ei tule koskaan valmiiksi ja uudet ajat synnyttävät aina uusia ajatuksia. Siksi sosiaalinen media on mielestäni yksi parhaista asioista joita ihmiskunnalle on lähiaikoina tapahtunut. Mitä se tuottaa, muuttaa ja millaiseksi maailma muotoutuu tämän alkuvaiheen jälkeen, se jää mielenkiinnolla nähtäväksi.

Myös onnellisuus ja luovuus ovat asioita joita kovasti nykypäivänä yritetään laittaa johonkin kivaan muottiin. Uskon niidenkin kohdalla, että ne pitää itse avata, niitä pitää haluta ja aktiivisesti kehittää ja sen jälkeen pitää yllä.

Ihmisen on helpompi olla kyyninen ja passiivinen, nehän eivät periaatteessa vaadi paljoakaan, mutta luovuus ja onnellisuus vaativat aktiivista työtä ja niistä on työstettävä pysyvä asenne, jos ne haluaa pitää. Niitä kun eivät mitkään instanssien tahoilta kehitetyt ohjelmat ala ihmisille automaattisesti tuottaa.