Ajatellaanpa vaikka juttua, jonka olen kirjoittanut julkaistavaksi, olkoon sitten markkinointitekstiä tai artikkeli. Kun luovutan tekstin ja asiakas maksaa laskun, oikeudet siirtyvät asiakkaalle. Hyvä tähän saakka. Kun teksti sitten julkaistaan, siihen onkin tehty muutoksia; esimerkiksi asiakkaan lakiosaston mielestä jotain pitää sanoa toisin. Juttu on siis julkisuudessa minun nimelläni, muttei enää ole sama juttu.

Tämä kierre nousee potenssiin, jos juttua myöhemmin käytetään muussa tarkoituksessa. Kirjoittajana ilmoitetaan edelleen minut, mutta stoori on saattanut niin välissä kuluneen ajan kuin uuden käyttötarkoituksen kuin juttua peukaloineen väkimäärän laajuuden vuoksi muuttua vaikka minkälaiseksi.

Totta puhuen hankaluuksia tässä suhteessa en ole omalla kohdallani havainnut, tulipahan vain joskus näitä sopimuskuvioita miettiessäni mieleen. Suomalainen sopimuskulttuuri onneksi mahdollistaa useimmiten edelleen puhelimessa sopimisen, eikä ole tarvinnut mennä amerikkalaismalliseen, pikkutarkkaan ja työlääseen sopimuskäytäntöön.

Sanomien tapauksessa on tietysti freepuolella se pelko, ettei tästä oikeuksien ostamisesta kuitenkaan makseta sen enempää kuin nykyisestä “kertajulkaisuun” pohjautuvasta toimintatavasta. Totta kai ostajan puolelta on vaivattomampaa, jos oikeuksien perään ei tarvitse kysellä (ja kuten kirjoitit, se on nykyaikaista), mutta en yhtään ihmettele, että erityisesti kuvaajat ja graafikot ovat huolissaan siitä, minne kaikkialle heidän tuotoksensa voivat päätyä.

Ostan aina kaikki digitaaliset oikeudet kirjoittajilta, koska artikkelien uudelleenjärjestelyt, vanhan sisällön lämmittäminen ja juttujen syndikointi ovat normaalia nykyaikaista verkkojulkaisemista ja -liiketoimintaa. Menisi aivan liian hankalaksi, jos aina julkaisualustan vaihtuessa joutuisin metsästämään alkuperäiset kirjoittajat ja ostamaan lisäoikeuksia.

Tämä on epäilemättä Sanoma Newsilläkin mielessä, mutta mitenköhän ovat onnistuneet asian kommunikoimaan? Kieltämättä kuitenkin tuo vastuunvälttely kuulostaa aika pahalta tässä yhteydessä.

“Teitä ei varmaan ole mitään sitä vastaan, jos me käytettäisiin tätä meidän työasemalle lisensoitua softaa tarjoamassa tätä samaa toiminnallisuutta meidän sadan palvelimen webklusterissa?”

“No sehän kuulostaa hyvältä. Minne voimme lähettää laskun Enterprise lisenssistä?”

“Ymmärrämme teidän näkemyksenne kyllä, mutta meidän näkemyksemme mukaan saatte tästä ilmaista mainosta tuotteellenne!”