Mari Koo

Viherpesua vai aitoa vastuulliseen kuluttamiseen ohjausta?

sunnuntai 21. helmikuuta 2010 klo 16.10

Viime maanantaina julkaistiin S-ryhmän Vastuullisen kuluttamisen opas, johon minä laadin tekstit.

Opas on verkossa minun näkemykseni mukaan hieman hankalina digipaper- ja pdf-versioina eli ei siis esim. kätevästi yksittäisille sivuille linkattavassa muodossa. Tekijän näkökulmasta sitä ei myöskään siis voi päivittää, kuten vaikkapa blogitekstejäni voisin.

Eihän oppaan laatiminen tietysti ollut täysin ongelmatonta. Ennen kaikkea huomasin vaikeudeksi sen, millä tasolla näistä aiheista kirjoittaisi. Tilaa on rajallisesti ja asiaa riittäisi, joten karsintaa joutui tekemään jo laatiessaan oppaan runkoa (sitä varten minulle asettiin toiveeksi käydä läpi eri kaupan osastoja).

Itselleni monet eettis-ekologisen kuluttamisen teemat tuntuvat loppuunkulutetuilta itsestäänselvyyksiltä. Tietoa näyttää minun silmiini olevan tarjolla runsaasti. Mutta moni muu kuluttaja ilmeisesti kaipaa vielä perustietoja.

Mutta oli kivaa tehdä laajempaa kokonaisuutta, kun sai keskittyä yhteen aihekokonaisuuteen rauhassa (että vinkvink vaan, jos tätä sattuu lukemaan joku taho, joka kaipailisi johonkin vastaavanlaiseen tekijää!).

Hyvää kritiikkiä Vihreässä Langassa

Kerroin itse oppaasta Kulutusjuhlassa (jonka tekstissä toivoin, että näissä vastuullisuusasioissa otettaisiin laajemmat näkökulmat eikä kaikkea aina sysättäisi kuluttajan harteille toteamalla tyyliin ”anna palautetta, osta luomua”), Twitterissä ja Facebookissa.

Näissä vastaanotto oli myönteinen: oppaan ulkoasua kehuttiin ja sisältökin ilmeisesti koettiin ”taviskuluttajalle” sopivana. Sivuille kohdistuvaa linkitysmahdollisuutta kommenteissakin kaivattiin. Samalla esitettiin havaintoja siitä, miksei omassa Prismassa saa hyviä luomukasviksia ja kyseltiin, miten tähän voisi vaikuttaa.

Onneksi Vihreän Langan (19.2.2010, s. 24) Lasse Leipola esittää aiheellista kritiikkiä:

”Kuinka moni on kuullut S-ryhmän tällä viikolla julkaisemasta Vastuullisen kuluttajan oppaasta? S-ryhmässä on nähtävästi päädytty siihen että paras tapa valistaa kuluttajia on tehdä se salaa.
Netistä löytyvä opas on ihan asiallinen, ja siitä löytyy eettisen kuluttamisen perusasiat, kuten kotimaisten kasvisten suosiminen ja reilu kauppa.
Tosin oppaan perusteella voisi kuvitella, että S-ryhmän kaupat ovat kuin maatilatoreja, joissa myydään pääasiassa raaka-aineita. Säilykkeistä ja pakasteista kirjoitetaan vähän, eineksistä ja puolivalmisteista ei juuri lainkaan.
Palmuöljyn haitallisuus mainitaan kosmetiikkaa käsittelevällä sivulla, mutta se jää kertomatta, että valtaosa palmuöljystä päätyy eineksiin, kekseihin, sipseihin ja muuhun ruokaan.”

Mitäpä tässä voisi oppaan kirjoittajana muuta kuin myöntää kyseiset puutteet? Vaikka oppaan tekstit luki tietysti lisäkseni useampi muukin, niin näihin ei kiinnitetty huomiota.

Esimerkiksi mainitusta palmuöljystä olen laatinut tekstin Yhteishyvä.fi -sivuille ja siinä käsitellään nimenomaan elintarvikkeiden palmuöljyä ja sen korvaamista muilla öljyillä mm. Rainbow-tuotteissa. Siis periaatteessa aiheesta olisi ollut todella helppoa mainita muutama rivi myös oppaassa, mutta niinpä se sitten oli kuitenkin jäänyt tekemättä.

Siksi olisi mainiota, jos pääsisin opasta muokkaamaan. Ehkä tulevaisuudessa sellaisen luominen onnistuu.

Mitä oppaasta viestimiseen tulee, niin käsittääkseni siitä kerrotaan vielä esimerkiksi Yhteishyvän printtiversiossa.

Vaikuttaako maineeseen – minun tai yrityksen?

Olen noin 2,5 vuotta tehnyt Yhteishyvä.fi -sivuille vastuulliseen kuluttamiseen liittyviä tekstejä, kuten Ekomatseja, yhtenä osana freekirjoitteluani. Yhteistyö S-ryhmän viestintään on sujunut hyvin, eikä esimerkiksi muuhun verkkokirjoitteluuni ole pyritty vaikuttamaan.

Itse olen yrittänyt olla tarkkana siitä, etten kehu esim. Kulutusjuhlassa S-ryhmää ilman mainintaa siitä, että myös teen heille jonkin verran töitä. Toisaalta olen tainnut pidättäytyä kehumisesta silloinkin, kun aihetta olisi voinut olla. Näin tietysti pyrin olemaan herättämättä turhia epäilyjä siitä, että kirjoitteluuni vaikuttaisi merkittävästi yhteyteni kaupparyhmään (jollain tasolla se varmaan vaikuttaa vähintään tiedostamatta: seuraan S-ryhmään liittyvää uutisointia varmasti tarkemmin juuri yhteyden vuoksi).

Käsittääkseni S-ryhmän viestinnässä siis koetaan, että minun nettitoimintani ja kulutuskriittisyyteni on hyväksi myös heille.

Mutta enpä ihmettele, jos herää kysymyksiä: ovatko nämä tekstit kunnon journalismia, kun ne tehdään yhtiölle, jonka tehtävä on myydä kaikenlaista ja saada ihmiset kuluttamaan, ja siinä sivussa esimerkiksi olla mukana ydinvoimahankkeissa?

Tai väheneekö tämän toimeksiantajan vuoksi uskottavuuteni netti- ja kuluttaja-aktiivina eli onko kaksinaismoralistista toisaalla kritisoida vähittäiskauppajärjestelmiä, mutta silti sitten tehdä vapaana kirjoittajana töitä heille? Olenko vain pelinappulana kuuluisassa firmojen harrastamassa viherpesussa?

Ongelmia siis riittää, niin kirjoituksissa kuin omantunnonkysymyksissä. Yhtä lailla kuin niissä arjen ostosvalinnoissa.

Be Sociable, Share!

8 kommenttia kirjoitukseen “Viherpesua vai aitoa vastuulliseen kuluttamiseen ohjausta?”

  1. Nanile sanoo:

    Hyvä teksti. Omantunnonkysymykset eivät tosiaan suurimmalla osalla ihmisistä rajoitu vain kuluttamiseen.

  2. Nanile sanoo:

    Olin itse lääkealan yrityksessä töissä, ja se todella tuntui tavallaan jopa pahalta. Toisaalta, on olemassa todella tarpeellisiakin lääkkeitä ja yhtä lailla on totta, että ”melko tarpeettomien” lääkkeiden tuloilla kehitetään (osakkaiden rikastuttamisen ohella) niitä läpimurtojakin.

    Nostin ihan mielelläni hyvää palkkaa ko. työssä, mutta olen nykyään paljon valveutuneempi, enkä tiedä tekisinkö siis niin enää.

  3. Mari Koo sanoo:

    Nanile, olen välillä miettinyt, että nykytilanteessani olisi todella hankalaa lähteä vakituisiin palkkatöihin moniin yrityksiin. Joskus nuorempana oleellista oli päästä johonkin hommiin: nyt omatunto määrittää huomattavasti.
    Yksinyrittäjänä voin jollain tasolla valita toimeksiantajiani, ja myönnän, etten halua ihan mielettömän tiukkaa linjaa vetää. Toivon, että niitä muutoksia yrityksiin voisi viedä myös toimimalla yhteistyössä sen sijaan, että vain tiukasti vastustaisi.

  4. Työlle, jota teet, on nimi: Yritysjournalismi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Yritysjournalismi).

    Yritysjournalismissa on aina kyse yrityksen voiton lisäämisestä. Mutta koska se on luonteeltaan kuitenkin journalismia, sen on tuotettava myös lukijalle hyötyä. Hyvän yritysjournalismin tunnistaa siitä, että se löydetään, käytetään ja jaetaan. Huono yritysjournalismi on tuputtamista, yksipuolista ja vääristelevää. Verkossa yritysjournalismin löytymistä, käyttämistä ja jakamista on ihanan helppoa seurata. Sinun ei siis itse tarvitse päättää, onko tekstisi viherpesua. Erilaiset tilastot ja viimekädessä google kertovat sen.

  5. Muuten… Pari omalaatuista viherpesuesimerkkiä:

    Ohitseni ajoi Hakosen muuttoauto. Kylkeen oli maalattu ruohoa ja luontojargoniaa. Heidän sivunsa selvittää asiaa tämän verran: ”Ympäristöarvot ovat meille tärkeitä, siksi kalustomme täyttää viimeisimmät ympäristöstandardit.” http://www.muuttohakonen.fi/

    Mutta kaikkein hauskin viherpesu löytyy Unileveriltä:
    http://www.cleanerplanetplan.com/fi/

  6. Mikael sanoo:

    Vastaavanlainen kulutusopas olisikin hienoa löytää jostain wikinä! Pääsisi yleisökin kontribuoimaan.

  7. Mari Koo sanoo:

    Miikka, kiitos vaan napakasta näkemyksestä ja linkeistä! Yritysten viherpesut saavat kyllä usein hämmentäviä muotoja: eikö yhtään osata ajatella, miltä epämääräinen hehkutus vaikuttaa kuluttajien silmiin? Mitä tuohon pyykinpesuun tulee, niin siinähän ekologisinta on vähentää pesukertoja ja pestä mahdollisimman alhaisessa (mutta kuitenkin puhdistavassa) lämpötilassa…

    Mikael, wiki olisi kyllä hyvä sisällön kehittämisen kannalta.

  8. Armi sanoo:

    Luin oppaasta jo aiemmin jostain (olisiko ollut maininta Qaikussa?) ja huomasin myös jutun Yhteishyvässä. Nyt kävin vilkaisemassa, mutta täytyy myöntää, että en lukenut juttuja. Mun läppäri on niin pieni, että teksti on turhan pientä, enkä tykkää temppuilla hiiren ja reunapalkkien kanssa (eli kun suurentaa tekstiä, niin sivusta näkee vain osan). Digipaper on kyllä kivan näköinen, mutta kuitenkin melko hankala lukea. Ottaisin kaikkein mieluiten oppaan paperiversiona, mutta minä olenkin vanhanaikainen, mitä lukemiseen tulee. (Panen printtaamisen harkintaan…) Seuraavaksi paras vaihtoehto olisi varmaan wiki tms. verkkoon paremmin soveltuva ratkaisu. Toivottavasti sellainen saadaan. Pahoin nimittäin pelkään, että en ole ainoa, joka jättää oppaan siksi lukematta, että se on vähän hankalaa.

Kommentoi