Mari Koo

Esiintymisoppia televisiosta ja hyviä kommentteja netin välityksellä

torstai 25. maaliskuuta 2010 klo 22.15

Aamulla piti siis herätä aikaisin ja suunnata Pasilaan. Aamu-tv:n lähetystä voi toistaiseksi katsella Areenasta.

Noin lyhyessä keskustelussa ei tietysti ehdi kuin päästä alkuun. Moni seikka jäi varmasti huomioimatta, ja jokin muu sai liian suuren painoarvon.

Mutta minulla oli ainakin aika kivaa, ja tietysti nämä kokemukset myös tärkeää esiintymisoppina. Mahtavaa huomata, ettei suoraa televisiolähetystä jännitä niin paljon kuin voisi kuvitella ja saa myös sanottua jotain tolkullista. Mutta itsekritiikki aiheuttaa sen, että oma huomio kiinnittyy niihin seikkoihin, jotka mielestään olisi voinut hoitaa vielä paremmin.

Muutama kommentti sen perusteella, mitä lähinnä netissä minulle on viestitty:

– Tietysti omakohtaisesti ratkaisu on ollut helppo myös siksi, ettei minulla ole perhettä. Kun ei ole lapsia, niin taloudellisestikaan ei tarvitse kantaa huolta kuin itsestäni.

– Rahan ansaitsemista en näe mitenkään huonona juttuna. Sehän on hienoa, jos vielä tienaakin hyvin tekemällä elämässään sellaisia asioita, joista pitää. Omakohtaisesti koen tärkeäksi hankkia sen verran, että tulen toimeen: jos jää yli, niin mukavaa. Mahtavaa olisi, jos jäisi niin paljon, että voisin sijoittaa sitä enemmän eteenpäin hyviksi uskomiini tarkoituksiin.

– Freetoimittajuus ei todellakaan välttämättä tarkoita leppoisampaa elämää verrattuna vakitoimittajan pestiin. Monelle ansainnan hankkiminen itsensä työllistäjänä voi tuntua raskaalta. Omalla kohdallani erityisesti tutut ja verkostot ovat tuoneet riittävän kiinnostavia ja monipuolisia viestinnän tehtäviä.

– Kieltämättä on välillä outoa, että kohtuullistavaa elämäntapaan joutuu perustelemaan, kun taas ”tuhlaavaisemmilta” tai normaalissa palkkatyössä käyvältä ei samanlaisia perusteluita kysellä. Mutta niinhän se menee kaikessa, että valtavirrassa toimiminen on normi.

– Kirjan kirjoittamisesta olen tietysti haaveillut, mutta jostain syystä se tuntuu niin pitkäjänteiseltä ja suurelta projektilta, että toistaiseksi on jäänyt aloittamatta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä: itse asiassa esimerkiksi blogieni arkistoja välillä tutkaillessani huomaan, että olen kirjoittanut suhteellisen paljon ja väliin jopa järkeviäkin. En vain yhtään tiedä, miten moisen projektin saisin järkevästi ottamaan edes ensiaskeleitaan ja olisiko siinä nyt sitten mitään järkeä.

Hauskaa oli havaita, miten tv-esiintymiseni sai kommentointia Facebookissa (siis IRL-tutut) ja Twitterissä (monia sellaisia, joita en tunne). Blogeihin asti kommentoijia ei enää oikeastaan tullutkaan. Vielä kerran kiitos kaikille!

Haastattelussa viittasin Veblenin Joutilas luokka -teokseen. Olen tehnyt siitä aikoinaan tiivistelmän, jonka ansiosta ilmeisesti kyseisen sosiologin ajatuksia sentään muistan jollain lailla, vaikka valitettavan paljon kulutusteorioista olen ehtinyt unohtaa.

Be Sociable, Share!

12 kommenttia kirjoitukseen “Esiintymisoppia televisiosta ja hyviä kommentteja netin välityksellä”

  1. Heikki sanoo:

    Moi Mari. Hienosti se meni! Pikkuisen kommentoinkin blogissani. Laitoin sinulle haasteen downsiftaajameemiin, jonka tänään väsäsin.

  2. Laura Pörsti sanoo:

    Hei Mari, hieno esiintyminen! Oikein isänikin (joka ei ehkä ymmärrä ihan ykkösenä tällaista elämäntapaa) mainitsi, että aamu-tv:ssä oli kiinnostava juttu aiheesta. Hyvä, että tästä asiasta asiallisesti puhutaan. Enää ahkera tienaaminen ei (minustakaan) tunnu motivoivimmalta tai tarpeellisimmalta asialta elämässä, kuten ehkä oli vanhempiemme työuran alussa. Eikä se tarkoita ”vetäytymistä yhteiskunnallisesta vastuusta”; toivottavasti mieluummin päinvastoin! Hyvä, että toit tämänkin asian kovin fiksusti esiin.

  3. Juha Ylitalo sanoo:

    Omalla kohdallani ei ole tällaisestä elämäntavasta omakohtaista kokemusta, mutta kommentoin kuitenkin tuota perhe kohtaa.
    Lapsiperheellä on väistämättä enemmän kiinteitä kuluja, mutta mikäli perheellä käsitetään parisuhteessa elävät ihmiset, niin silloinhan nämä todennäköisesti tasoittaisivat toistensa tulo- ja menohuippuja (sillä olettamuksella, että heidän työkeikat eivät ole sidoksissa toisiinta).
    Taloudellisia seikkoja enemmän perhe todennäköisesti vaikuttaisi siihen, että kuinka helposti sitä työtilaisuuden perässä lähtisi toiselle paikkakunnalle/maahan päiväksi, viikoksi tai pidemmäksi aikaa.

  4. Mari Koo sanoo:

    Heikki, otan haasteen vastaan ja kirjoittelen vastaukseni jossain välissä. Myös sinä olet mainio esimerkki siitä, miten omaa elämää voi muokata mieleisekseen. Omaan korvaan pikkuisen särähti haastatteluni alkujuonnossa ”nuoren aikuisten” mainitseminen: kyllähän tämä muutosta tekevien joukko on ihan aikuisia ja moni myös huomattavasti minua vanhempi.

    Laura, kiitos! Tietysti tosi mukavaa, jos esiintymiseni saa juttelua niin kahvipöydissä kuin laajemmin. itselläni ei ole televisiota ollut noin viiteen vuoteen, joten jotenkin unohdan, miten merkittävä media se on. Eilen tuntematon nainen kommentoi Kiasmalla, että taisit olla televisiossa ja tänään vakiokahvilani Taikalampun pitäjä, omanlaisensa pitkänlinjan downshiftaaja hänkin, kertoi myös katsoneensa pätkän. Aiemmin emme ole juuri jutelleet, ja nyt sitten virisi enemmänkin puhetta.

    Juha, tuo on varmasti myös totta. Parisuhteellisena tietyt menot ovat pienennettävissä. Ja tunnen kyllä myös monia sellaisia henkilöitä, jotka ovat pienentäneet tulojaan ja lisänneet vapaa-aikaansa nimenomaan lastensa vuoksi. Mutta ehkä silloin päätöstä joutuu kuitenkin punnitsemaan enemmän kuin kaltaiseni yksinasuja, jolla ei ole lainoja tms.

  5. Heikki sanoo:

    Voi kiitos Mari. Mukava nähdä meemituotoksesi, kun olet ehtinyt kirjailla sen.

  6. Sirpa sanoo:

    Haastattelusi oli tosi hyvä! Tulot eivät välttämättä ratkaise sitä kuinka onnellinen ihminen on. Mielekäs työn sisältö ja itselle sopiva elämänrytmi tuovat paljon hyvää elämään.

  7. […] Marin kaltaiset rohkeat ihmiset uskaltavat hälventää ennakkoluuloja. Marin Aamu-tv haastattelun nähneet pitävät downshiftausta varmasti uhan sijaan […]

  8. Laura Pörsti sanoo:

    Kommetti vielä tuohon ”nuoret aikuiset” -termiin, kun tulit sen maininneeksi: kovin huvittavaa minusta on, että esim. kirkko määrittelee nuoret aikuiset 18-39-vuotiaiksi. Veikkaan, että kun olen 39, joku nostaa rajaa kymmenellä vuodella. Parhaassa tapauksessa saan koko ikäni olla nuori (enkä siis ihan täysivaltainen) aikuinen 🙂

  9. Mari Koo sanoo:

    Kannattaa lukea myös Vuorion Jukan teksti, niin tulee vähän toista näkökulmaa tähän meidän keskiluokkaisten hymistelyyn 🙂

  10. Jari Liitola sanoo:

    Tuo on kyllä se toinen näkökulma. Ei käy kieltäminen. Oma viestimiseni menee kyllä vain ”uraohjuksille”, joita lähinnä työelämän puolella pyörii ympärillä. Ne kun ovat perskuleen ärsyttäviä viestiessään ”kauheeta kiirusta” vaan kaikille läheisilleen 😉

  11. Katsoin vasta äsken haastattelun, onneksi se on nähtävillä kuukauden. Oikein hienosti meni, olit rento, rauhallinen, fiksu, luonteva, hymyilevä ja aidon positiivinen. Tuli heti mieleen, että tuollaiseen ihmiseen olisi kiva tutustua :). Itse olen myös tehnyt pari vuotta sitten päätöksen hypätä pois vakituisesta työstä ja muuttaa maalle alkeellisiin olosuhteisiin. Tulevaisuus on tällä hetkellä taloudellisesti epävarma, mutta silti en kadu pätkääkään. Jotenkin uskon, että kyllä elämä huolta pitää. Ja tämä vapaus: sen pois vaihtaminen tuntuu todella tuskalliselta ajatukselta!

Kommentoi